Säykkiseuran  puheenjohtaja  sanoi taannoin  ohimennen saarten  vanhoille  rippikoulukuville  olevan  kysyntää jossakin.  Selasin laatikoita.   Oheinen kuva  on  kaukaa,  vuodelta  1934.

Säynätsalon rippikoululaisia juhannuksena 1934. Klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi.

Näistä kuvista   tuli  mieleen, että  saarten  rippikoulujen  ilmapiiri  ja  etenkin kurinpito  olivat  vielä  60-luvun alkupuolella  nykymitassa  tavattoman jyrkkiä.   ”Koulutettavilla”  ei ollut  fyysistä koskemattomuutta  ja  esimerkiksi  sopimaton  koru  voitiin   repiä   suoraan  korvasta.    Koko rippikoulu  keskeytettiin, kun  pari  poikaa  oli kiellosta  huolimatta  käynyt  saarella  vierailleessa  Sariolan  Tivolissa  aallonmurtajan   aukiolla,   siis  nykyisen   asuttamismuistomerkin  lähistöllä.

Saarten  kansakoululaitoksessa  oppilaiden  hakkaaminen  oli  jäänyt tuolloin jo pääsääntöisesti etäälle  historiaan, mutta  seurakunnassa kai nähtiin oltavan  sellaisella asialla, joka  salli  kovatkin  keinot.

Nykymitalla  ajateltuna  kovassa  ”Herran nuhteessa”  pitämisen  olisi  luullut  johtavan  siihen, että  lopetetaan   jäsenyys.  Näin  ei  kuitenkaan  tapahtunut,  koska  silloisessa   Säynätsalossa  evl-kirkon  jäsenyys   nähtiin  poliittisena  kannanottona.  Ja jos  haluttiin   olla   demareita  tai  porvareita,  siviilirekisteriin  meno  oli kertakaikkiaan  sopimatonta.  Kirkon  jäsenyys  ei ollut   uskon  asia lainkaan,  lukuun ottamatta   ns vapaisiin  suuntiin  tai  ortodokseihin  kuuluvia.  Vaikka  muuta ulkopuolelta  väitettiin, myös suuri   osa  SKDL:n  äänestäjistä  oli  kirkon   jäseniä.

Tuosta  kuvasta   luulee  tunnistavansa    saarten   tunnettujen  sukujen  piirteitä,  mutta  nimiä ei  ole  kuvan  taakse  kirjattu.    Pappi  vasemmalla    on   Paavo  Liimatainen. Hän oli  saarella  väliaikaisena  ennen  Robert  Valpion  kautta.  Liimatainen   teki  sitten  pitkän  uran  sairaalapappina, alueenaan  mm  Kinkomaan  parantola. Kanttori oikealla  Erkki Niinistö.  Kuva  on juhannukselta  1934.     Rippikoululaiset  ilmeisesti  vuosiluokkaa 1919-1920.  Eli  jokunen  heistä  voi  olla  keskuudessammekin.

Tässä  jutussa   käsitelty  kurinpitokulttuuri  ei   mitenkään  liity  kuvaan  tai  vuoteen  1934.

Säynätsalolaisvaikuttajia  keramiikkaan ikuistettuina  frakeissaan  ja  valmiina   osallistumaan  juhlallisuuksiin.   Otimme  heidät pitkästä aikaa yläkaapin  kätköistä   ja  puhdistimme.  Mutta keitä  he  ovat?     Eturivissä   toinen  vasemmalta ilmiselvästi myyntipäällikkö  Olavi  Salonen ja  hänen  takanaan  myös  pitkän päivätyön  saaren yhtiössä  tehnyt  Eero Levä.  Eturivissä  toinen oikealta  on työnjohtaja  Pekka  Pasanen  ja  vasemmassa  reunassa  Urho Wiren, jonka työpaikka oli  konttorilla.   Äärimmäisenä oikealla  olevaa hahmoa  en tunnista.  Siitä oli jo  aikanaan  teoksen valmistuessa  epäselvyyttä.

Keramiikkateos  on  vuodelta  1957.  Taiteilijan nimi  ei ole  kirjoittajan  tiedossa.

Hieman  on valmistumisajan   nokkimisjärjestys  vaikuttanut.  Olavi  Salosella  on pituutta  todellisuutta  enemmän  ja  Pekka  Pasasella  vähemmän.    Eero  Levän  mittoihin  Salosta  ei sentään ole  yritetty.

Säynätsalossa  Konttorin Kerholla  frakkijuhlia  ei  kai koskaan  järjestetty , saati sitten Työnjohtajakerholla, joten  suuntana  Säykin  frakkiherroilla  on  ehkä  Jyväskylän  Klubi..  Voimme kuvitella.    Mutta   sytytämme  kynttilän   myös   näitä  arvokkaita  säynätsalolaisia  elämänuria   muistaen.

Vanerin  paikkaussali  oli   saarten  suurten  juhlien  toteuttamispaikka  40-luvulla.  3.12.1944 siellä järjestettiin  oheisen  kutsun  kertoma   Kotiutumis- ja  Vastaanottojuhla   sodasta  selviytyneille  ja  saarille  palanneille.   Sekä  työläisille  että  virkailijoille  yhteisesti.   Juhlan järjestäjänä  olivat    Parviaisen Tehtaat  Oy  ja   Säynätsalon  kunta.   Enso  ei  vielä tuolloin  ollut  saarelle  omistajaksi  saapunut.   Tarkkaavainen  lukija  huomaa myös, että  seurakunta  ei ole kutsujien  joukossa.

Juhlassa  oli ohjelman  mukaan  kolme puhujaa.  Pääluottamusmies  Emil  Kirves,   saarten  aseveliyhdistyksen  puheenjohtaja  Frans  Louhi  sekä  yhtiön  toimitusjohtaja, fil.tri Hilmer  Brommels.   Mitä puheissa  sanottiin, ei ole tiedossani.  Ehkä   puheita  on julkaistu  vaikkapa  90-luvun  kuntaliitoskirjoissa, ja  varmasti  Säynätsalo-lehdessä  aikanaan.

Ohjelman  mukaan  soittamassa oli  VTT:n  soittokunta.    Lyhenne  tarkoittanee  Valtion  tykkitehdasta.  Mahdollisesti  saaren  oma  soittokunta  ei vielä ollut vireessä.  Myöhemmin  40-luvulla  vakioesiintyjiä olivat myös  Säynätsalon  Sekakuoro ja Mieskuoro Päijänne. Vaan  ei vielä  tuolloin.

Lopuksi  laulettiin   Hämäläisten Laulu  ja   Työväen  Marssi.     Hämäläisten Laulu  kai siksi, että  olimme  Hämeen  lääniä.    Jyväskylä  oli  sitten jo  Vaasan  lääniä,  raja  Keljossa.   Säynätsalo  katsoi  kehittyvään  etelään,  ei   Pohjanmaalle.

Kutsu ja  ohjelma  ovat säilyneet  Urpo Helakorven kokoelmissa.