Säynätsalon kirkko täyttää sata vuotta tammikuussa 2027. Vuoden lopulla tulee sata vuotta ensimmäisen paikallisen lehden perustamisesta. Sekä kirkkoon että lehtiperinteeseen liittyy sekä kiehtovia ja hauskoja, että myös synkkiä piirteitä.

Kirkon vihkiäisissä rakennuttaja Hanna Parviainen ja elämäntoverinsa Wivi Lönn olivat ovella ottamassa vastaan kutsuvieraat. Nyttemmin heidät nähdään tasa-arvokehityksen ikoneina. Mutta Säynätsalon kirkolta on viime vuosina varoitettu ”moniarvoisuuden vaarasta”, ihan sisäisenä uhkana, itsenäisyyspäivien saarnoissa. Säynätsalossa on arvoliberaaliin ajatteluun yleensä liitetty vasemmistoenemmistö. Mutta Jyväskylän seurakunnan päätöksin kirkon konservatiiveihin kuuluva ja naispappeuteen kielteisesti suhtautuva Kansanlähetys on keskittänyt Keski-Suomen toimintaansa Säynätsaloon.

Kirkolla on Parviaisten ajalta oma musiikkihistoriansa. Hanna Parviaisen tilasi hänen ja Wivin yhteiseltä ystävältä Ilmari Hannikaiselta musiikkia. Hannikainen soinnitti myös kirkon kellot.

Säynätsalolla on kunnioitettava paikallislehtihistoria. ”Säynätsalo” 1927-1991 oli vahva paikallismedia ja Paikallislehtien liiton kautta myös Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) laatunormien piirissä. Sitä seurannut ”Säynätsalon Sanomat” jatkoi viikottaisena vuoteen 2008. Lehti oli aluksi säynätsalolaisessa yksityisomistuksessa, mutta myytiin 1996 jyväskyläläiselle kustantajalle. 2008 lehti supistui ilmestymään joka toinen viikko. Ilmaisjakelulehtiin keskittyneen kustantajan ainoana tilauslehtenä  lehti alkoi kärsiä kaupallisuudesta. Koska kustantaja ei ollut JSN:n jäsen ilmoitusmyyntiin liittyvälle kytkysisällölle ei ollut rajoitteita.  2025 lehti siirtyi paikalliseen omistukseen, ensi kerran sitten vuoden 1996.

Säynätsalon lehtikehitys on kansallisen tason esimerkki tilauslehden selviämisestä talossa, jonka toiminnot keskittyvät ilmaisjakelulehtien tarpeisiin. Lähialueet Korpilahti ja Toivakka pystyivät säilyttämään viikottain ilmestyneet lehtensä toisin kuin Säynätsalo.

Mallikunnasta palvelupuuttoiseksi lähiöksi

Säynätsalon historia ”Suomen punaisimpana” kuntana näkyy yhä saarten aatteellisissa voimasuhteissa.  Vaaleissa 2025 ja 2023 demarit palasivat suurimmaksi, vuoden 2022 aluevaaleissa johdossa oli ollut vasemmistoliitto. Yhteiskuntarakenteen alamäki, ”Keski-Suomen mallikunnasta” lähiöksi,  alkoi todella vasta 2006, kun kaupunki oli lakkauttanut  saarten etuja kuntaliitoksen jälkeen puolustaneen aluelautakunnan.  Siihen saakka Säynätsalon paikallishallintoa ja palveluja vuoden 1993 kuntaliitoksen  jälkeen oli pidetty koko maan tasolla esimerkillisen onnistuneina.  Hyvistä vuosista tehtiin myös akateemisia töitä, taantumisen ajasta ei ilmeisesti vielä?

Alvar Aalto olisi tehnyt enemmänkin

Saaren teollisuutta Parviaisten jälkeen johtanut Hilmer Brommels toi saarelle arkkitehti Alvar Aallon ja junaili Aallon suunnittelemaan kunnantalon. Säynätsalolaisten suhde Aaltoon oli aikanaan kaksijakoinen, porvarit ja demarit arvostivat, kommunistit häntä vierastivat.   Osa Aallon suunnitelmista, mm Akropolis-kulttuurikeskittymä, jäi toteutumatta, kun tehdasyhtiö ei enää halunnut rahoittaa ja punainen kunta karttoi kilpailijaa kukoistaville työväentaloille.

Hanna Parviainen oli myös tiukka työnantaja

Parviaisen teollisuussuvusta viimeisenä tehdasta johtanut kauppaneuvos Hanna Parviainen muistettiin pitkään hyväntekeväisyydestään, nyttemmin ollut esillä yhteinen panos elämäntoverinsa Wivi Lönnin kanssa. Sosiaalisesta asenteestaan huolimatta Hanna toisaalta kohteli työväkeä huonosti ja käytti lakkotilanteissa rikkureita¹.

Hannan veljen Walterin muistomerkin sanat ”Rauha työlle” viittaavat kielteiseen suhtautumiseen työntekijäin järjestäytymiseen. Juurikan työväentalosaarelle omistaja-Parviaiset eivät sallineet siltaa, vaan se saatiin vasta Suomen Pankin omistusaikana.

 SISÄLLYSLUETTELOON tästä  

Säynätsalo lännen suunnalta kesällä 1958. Tehtaan piipusta oikealle näkyy kaapelinosturin länsipään masto. Kaapelinosturi hallitsi saarten teollista maisemaprofiilia 1952-1966. Kuva: Jarmo Niinistö.

.