2027 täyttävät sata vuotta Hanna Parviaisen lahjoittama kirkko sekä saarten paikallislehtiperinne. Molempiin kohdistui merkittävä, saarten ulkopuolelta tullut muutos viimeisten vuosikymmenten aikana: Kirkonmäellä alkoi korostua saarten perinteestä poikkeava arvokonservatiivinen julistus ja paikallislehti päätyi ilmaisjakelujournalismin vaikutuspiiriin. Mitä oikein tapahtui? Molemmista aiheista journalistista tarkastelua näillä sivuilla.
Kuvassa kirkonmäkeä alkuperäisessä asussaan, Armas Lindgrenin pihasuunnitelma korkeine portinpylväineen korvattiin 40- ja 50-luvuilla Aulis Blomstedtin ratkaisuilla. Kaksi 20-luvun portinpylvöstä on jäljellä kirkon takana. Niiden kautta olisivat tulleet laivarannan suunnan portaita nousseet. Porrassuunnitelma oli yhtiöllä vielä esillä 40-luvun puolivälissä, mutta jäi kun yhtiö joutui Enso-Gutzeitille. Kuva: Aune Siven, 1938.
Kirkonmäen vanhoillistuminen tuli mantereelta
Runsaat kymmenen vuotta sitten alkanut kirkonmäen vanhoillistuminen ei ollut paikallislähtöistä, vaan seurausta Jyväskylän seurakunnan henkilöstövalinnoista ja Säynätsalon ja Keljonkankaan vaiheesta yhteisenä kirkkoalueena. Muutos sopi huonosti Säynätsalon liberaaliin aatemaisemaan, yhtenä Jyväskylän punaisimmista alueista ja oli kaukana kirkkoherrojen Vuoristo (1964-1975) ja Jaatinen (1979-1990) ajoista, jolloin kirkonmäen tavoittavuus oli suurimmillaan. Ja muutos oli ristiriidassa kirkonmäen tasa-arvohistorian kanssa: Onhan kauppaneuvos Hanna Parviaisesta ja elämäntoveristaan arkkitehti Wivi Lönnistä sittemmin tullut tasa-arvon ikoneita, ja pihassa on patsaskin.
UUTTA. Kooste Ilmari Hannikaisesta, Säynätsalon säveltäjästä. Hän oli Hannan ja Wivin läheinen ystävä. Yhteyden saarille välillä katkettua, Hannikaisesta tuli Hilmer Brommelsin aloitteesta 40-luvun lopulla uudelleen ”säynätsalolainen”.
Mediahistoriallisesti ainutlaatuinen lehtitarina
Saarella1927 aloittanut Säynätsalo ilmestyi vuoteen 1991. Sen syrjäytti lehtisodassa Säynätsalon Sanomat.
Lehtiperinne on mediahistoriallisesti mielenkiintoinen: Suomen punaisimmassa kunnassa pysyi pitkään ainoana paikallisvaihtoehtona varsin porvarillinen, yhtiön virkailijakerhon tuottama, paikallislehti Säynätsalo. Vasemmisto ei noussut kapinaan lehteä vastaan, mutta lehden tuhoksi koitui joutuminen muuramelaisomistukseen. Sitä eivät lukijat ja kunta hyväksyneet.
Yksityisomisteinen Säynätsalon Sanomat (1990-) jatkoi ”hyvän lehtimiestavan” tuotteena eikä siirtyminen jyväskyläläiselle yritykselle 1996 aluksi muuttanut toimitustapaa. Kustantajan laajennettua ilmaisjakelutoimintaansa 2010-luvulla Säynätsalon Sanomat tilauspohjaisena lehteä alkoi olla oudossa seurassa. Koska kustantaja ei ollut Julkisen Sanan Neuvoston piirissä, mitään velvoitetta sen määrittämään hyvään lehtimiestapaan ei ollut.
2024 omistajat möivät lehden säynätsalolaiseen yksityisomistukseen.
Näillä sivuilla lehtihistoriaa ja entisten päätoimittajien esittelyjä.
Säykin hidas joukkoliikenne kaupunkiin korostaa palvelutason eroa Muurameen
Pari vuotta sitten linjalla 14M nopeutettu joukkoliikenne toi Muuramen vartin päähän Jyväskylän keskustasta. Säynätsalosta saa istua reilusti yli puoli tuntia, kun bussit matelevat Kinkomaan ja Keljonkankaan kautta. Muuramen ja 9-tien kautta joukkoliikenteen palvelutaso vastaisi paremmin useimpien säynätsalolaisten tarpeita. Muurame sai parannetun palvelutason Muuramen kunnan aloitteesta. Parannuksia Säynätsaloon ei liene esitetty. Taustoitus aiheesta.
.
