Säynätsalon kirkko täyttää sata vuotta tammikuussa 2027. Vuoden lopulla tulee sata vuotta ensimmäisen paikallisen lehden perustamisesta.

Sekä kirkkoon että lehtiperinteeseen liittyy kiehtovia ja hauskoja aikoja, mutta viimeisimmät vaiheet molemmissa vähemmän kunniallisia – etenkin Säynätsalon aatetaustaa vasten.

Kaupunginosalehti on vasta äskettäin palannut paikalliseen omistukseen. Vuodet ilmaisjakelulehtiin keskittyneen jyväskyläläisen kustantajan tallissa vaaransivat koko paikallislehtiperinteen täällä.

Kirkonmäkeä on toistakymmentä vuotta leimannut äärikonservatiivinen julistus. Kuinka näin käynyt Säynätsalossa, jonka aateympäristöä on leimannut punaväri ja porvarillinen vapaamielisyys? Muutos oli seurausta Jyväskylän seurakunnan valinnoista ja päätöksistä, ei juurikaan paikallisesta kysynnästä. Säynätsalosta tuli osa Jyväskylän seurakuntaa 2005, yli kymmenen vuotta kuntaliitoksen jälkeen.

Tilauspohjainen Säynätsalon Sanomat sopi huonosti ilmaisjakelutalon lehtivalikoimaan. Säykki kärsi etenkin talon ilmoitusmyynnin jälkimarkkinointiroolista, Säykin sivut täyttyivät suurista ilmoituksista talon lehtien jälkimarkkinointina. Ne veivät tilaa journalismilta, johon kustantaja ei muutoinkaan paljon resursseja suunnannut. Ilmaisjakelutalon normaalikäytäntöön kuulunut tekstin ja mainoksen rajan häilyvyys heikenti lehden uskottavuutta.

Kirkon vihkiäisissä rakennuttaja Hanna Parviainen ja elämäntoverinsa Wivi Lönn olivat ovella ottamassa vastaan kutsuvieraita. Nyttemmin heidät nähdään tasa-arvokehityksen ikoneina. Mutta Säynätsalon kirkolta on viime vuosina toistuvana teemana varoitettu ”moniarvoisuuden vaarasta”, sisäisenä uhkana yhteiskunnalle, mm itsenäisyyspäivien saarnoissa.

Jyväskylän seurakunnan päätöksin kirkon konservatiiveihin kuuluva ja naispappeuteen kielteisesti suhtautuva Kansanlähetys on keskittänyt Keski-Suomen toimintaansa Säynätsaloon.

Kirkolla on Parviaisten ajalta oma musiikkihistoriansa. Hanna Parviaisen tilasi hänen ja Wivin yhteiseltä ystävältä Ilmari Hannikaiselta musiikkia, mm kirkon vihkiäiskantaatin. Hannikainen soinnitti myös kirkon kellot ja laati ensimmäisten urkujen äänimaiseman.

Jyväskylän seurakunta on kirkkohallituksen tuella toteuttanut kirkon laajan entisöinnin, alkuperäiseen vuoden 1927 asuun. Samalla kirkkoon on hankittu sen kolmannet urut, joissa palautuu Hannikaisen ideoima romanttinen sointumaailma. Seurakunta on siis hyvinkin kunnioittanut Säynätsalon kirkon rakennustaiteellista ja musiikillista menneisyyttä, vaikka ei saarten aatehistoriallista ja nykyisinkin jatkuvaa valtavirtaa.

Vahva paikallismedia ehti taantua

Säynätsalolla on kunnioitettava paikallislehtihistoria. Tehtaan virkailijakerhon kustantama ”Säynätsalo” 1927-1991 oli vahva paikallismedia ja silloisen Paikallislehtien liiton kautta myös Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) laatunormien piirissä.

Sitä seurannut ”Säynätsalon Sanomat” jatkoi viikottaisena vuoteen 2008. Lehti oli aluksi säynätsalolaisessa yksityisomistuksessa, mutta myytiin 1996 jyväskyläläiselle kustantajalle. 2008 lehti supistui ilmestymään joka toinen viikko. Ilmaisjakelulehtiin keskittyneen kustantajan ainoana tilauslehtenä  lehti alkoi kärsiä vähäisestä panostuksesta toimitusresursseihin ja ilmoitusmyynnin vaikutuksesta toimitukselliseen sisältöön. Koska kustantaja ei ollut JSN:n jäsen ilmoitusmyyntiin liittyvälle kytkysisällölle ei ollut rajoitteita.  

2025 lehti siirtyi paikalliseen omistukseen, ensi kerran sitten vuoden 1996. Omistaja toimittaa lehteä itse.

Säynätsalon lehtikehitys on kansallisen tason esimerkki tilauslehden sinnittelystä talossa, jonka toiminnot keskittyvät ilmaisjakelulehtien tarpeisiin. Lähialueet Korpilahti ja Toivakka pystyivät säilyttämään viikottain ilmestyneet lehtensä, toisin kuin Säynätsalo.

Mallikunnasta palvelupuuttoiseksi lähiöksi

Säynätsalon historia ”Suomen punaisimpana” kuntana näkyy yhä saarten aatteellisissa voimasuhteissa.  Vaaleissa 2025 ja 2023 demarit palasivat suurimmaksi, vuoden 2022 aluevaaleissa johdossa oli ollut vasemmistoliitto. Yhteiskuntarakenteen alamäki, ”Keski-Suomen mallikunnasta” lähiöksi,  alkoi todella vasta 2006, kun kaupunki oli lakkauttanut  saarten etuja kuntaliitoksen jälkeen puolustaneen aluelautakunnan.  Siihen saakka Säynätsalon paikallishallintoa ja palveluja vuoden 1993 kuntaliitoksen  jälkeen oli pidetty koko maan tasolla esimerkillisen onnistuneina.  Hyvistä vuosista tehtiin myös akateemisia töitä, taantumisen ajasta ei ilmeisesti vielä?

Alvar Aalto olisi tehnyt enemmänkin

Saaren teollisuutta Parviaisten jälkeen johtanut Hilmer Brommels toi saarelle arkkitehti Alvar Aallon ja junaili Aallon suunnittelemaan kunnantalon. Säynätsalolaisten suhde Aaltoon oli aikanaan kaksijakoinen, porvarit ja demarit arvostivat, kommunistit häntä vierastivat.   Osa Aallon suunnitelmista, mm Akropolis-kulttuurikeskittymä, jäi toteutumatta, kun tehdasyhtiö ei enää halunnut rahoittaa ja punainen kunta karttoi kilpailijaa kukoistaville työväentaloille.

Hanna Parviainen oli myös tiukka työnantaja

Parviaisen teollisuussuvusta viimeisenä tehdasta johtanut kauppaneuvos Hanna Parviainen muistettiin pitkään hyväntekeväisyydestään. Sosiaalisesta asenteestaan huolimatta Hanna toisaalta kohteli työväkeä huonosti, käytti lakkotilanteissa rikkureita¹eikä sallinut sillan tekemistä Juurikan työväentalosaarelle. Silta saatiin vasta Suomen Pankin omistusaikana 1940-luvun alussa.

Hannan veljen Walterin muistomerkin sanat ”Rauha työlle” viittaavat kielteiseen suhtautumiseen työntekijäin järjestäytymiseen.

 SISÄLLYSLUETTELOON tästä  

Säynätsalo lännen suunnalta kesällä 1958. Tehtaan piipusta oikealle näkyy kaapelinosturin länsipään masto. Kaapelinosturi hallitsi saarten teollista maisemaprofiilia 1952-1966. Kuva: Jarmo Niinistö.

.