Paitsi viihteellinen ja kaupallinen tapahtuma, vuotuiset Säynätsalo-päivät, ja etenkin niillä pidetyt puheet, ovat myös tiedontasausta, julkisia tarkistuspisteitä siitä, missä mennään.  

2022  juhlapuheen pitänyt Jyväskylän kaupunkisuunnittelujohtaja Leena Rossi tarkasteli saaria laajasti yhdyskuntasuunnittelun näkökulmassa.  Puhe oli  samalla omakohtainen kuvaus Säynätsalosta kasvuympäristönä aikana, kun teollisuustyöväen yhteisö täällä vielä oli voimissaan.  

Säynätsalopäivien puheista  jää usein elämään lauseita ja ajatuksia.

Tältä vuodelta niihin kuuluu Rossin teorian tasolla esittämä toteamus siitä, että yhdyskuntien on menestyäkseen huolehdittava  sekä siitä, mikä on ihmisten yksityispiiriä että myös yhteisestä.

”Näiden kahden välinen tasapaino, sen järkkyminen, harmonian löytäminen ja vaaliminen yksilön ja koko kylän tasolla ja välillä on yhdessä kasvamista – ja kasvattamista.”

Säynätsalon arjessa tuo tasapaino on järkkynyt ajat sitten.  

”Yhteiseen julkiseen” kuuluvat kaupalliset palvelut ovat pääosin lähteneet, omilla päätöksillään.  Puhujan muisto jouluostoksille tulosta pääsaarelle Lehtisaaresta on melkein unohdettua entistä yhteisön täydellisyyttä. Teorian tasolla Rossi löysi tilanteesta kasvun paikan, kaiketi lähinnä kyvyn sopeutua.

Kunnan tilalle julkistoimijaksi tullut Jyväskylän kaupunki on sekin kiihtyvällä vauhdilla vähentänyt  kontaktipintaansa täällä. Se on ainakin osittain ollut kaupunkipoliittinen päätös. Säynätsalo on jäänyt Muuramen varjoon etäiseksi erikoisuudeksi, jonka elinvoimaksi mainitaan nyt usein vain matkailuteollisuus. 

Rossi luetteli täällä nyt ratkaisua odottavia kaava- ja rakennussuunnittelun kysymyksiä, mm rakennetaanko Alvar Aallon kunnantalon lähellä jotain, vai jääkö alue tyhjäksi. 

Tulevaisuuden kysymyksiin voisi myös lisätä saarten nyt suuren vuokra-asuntokannan. Talot nousivat aikana, kun saarella oli satoja teollisuuden työpaikkoja. Sijoittajat eivät välttämättä halua tehdä uusinvestointia näin kauas suurista työpaikoista. Vuokratalojen poistuminen vähentäisi asukasmäärää.  

Silloin on entistä etäämpänä kaupunginjohtaja Timo Koiviston vuoden 2020 Säykkipäivien iltapäivätilaisuudessa Juurikassa lausuma visio: Kyllä palveluja tulee, kunhan asukasmäärä kasvaa. 

Potkut tehtaalta tekivät huikean yrittäjäuran

Säynätsalon asiakaspalveluyrittäjyyden suurta esihistoriaa on  Harry Arikan ja hänen kahden veljensä, Heikin ja Hermannin,  liikekeskus Pellonpäässä, nykyisen Parviaisentie 3:n paikalla. Sen lisäsiivessä aloitti 1952 saaren oloihin suuri ja hieno elokuvateatteri ”Kino”. Jo aiemmin toimivat elintarvikekauppa Ruoka-Aitta, kahvila Salon-Seura, kemikaliokauppa ja urheiluasuste- ja tarvikeliikeliike. 

Tämä juttu perustuu lehden arkistotietoihin ja Epe Arikan, 75, haastatteluun. Hän ehti vielä alaikäisenä olla Ruoka-Aitan omistaja, kunnes Pellonpää purettiin Kassatalon tieltä 1965.

Harry Hokkanen (myöh Arikka, 1906-1953, Epen isä) joutui yrittäjäksi, kun Parviaisen tehtaat oli antanut hänelle potkut poliittisista syistä. ”Harry oli 30-luvulla kova demari”, muistutti Epe, vaan sodan jälkeen vaihtoi kansandemokraatiksi. 

Aluksi Harry oli myynyt torilla Säynätsalossa ja pitänyt kauppaa Kinkomaalla, yhdessä niistä lossirannan punaisista taloista, jotka ovat siellä vielä (2022) paikallaan. Elokuvatoiminnan hän aloitti jo 1943 Seurantalolla.

Ostettuaan Peellonpään 1947 Harry otti mukaan molemmat veljensä. Heikki perusti urheiluliikkeen Urheiluala  ja avasi kahvila Salon-Seuran Pellonpään toiseen päähän. Se oli kilpailija SOK:n kahvilalle. Herman perusti kemikaliokaupan. Sitä jatkoi  pitkään hänen leskensä Vieno, Säästölässä (Parviaisentie 5). 

Tässä yrittäjäjutussa on nykypäivän lukijalle ehkä erikoista se, että taitavilla yrittäjillä oli vasemmistolainen vakaumus. Tämä näkyi myös suhtautumisessa sotaan. Talvisotaan kolme veljestä olivat osallistuneet, mutta jatkosodan alkaessa totesivat, ”että tämä nyt ei ole meidän sotamme”.  Harrysta tuli jatkosodan alkaessa Säynätsalon kansanhuoltojohtaja, Heikki hankki vamman oma-aloitteisesti ja Herman meni ”yhteisön katveeseen”, kuten  monet muutkin saarelaiset jatkosodan aikana. 

50-luvun poliittinen nuoriso

Ape Arikka maalaa Säynätsalon 50- ja 60-luvun taitteen nuorisoscenen, jossa politiikka oli keskeisesti esillä.  Juurikan ja Salorinteen toiminnoissa oltiin erikseen, mutta urheiluseura  Riennossa vasemmisto oli yhdessä.  1950-luvun TUL:n liittojuhlille meni Säynätsalosta kolmekin linja-autollista nuorisoa. 

Myös Säynätsalon vähittäiskauppa oli aikanaan poliittista. Jos mahdollista, asiakkaat valitsivat oman värinsä mukaisen kaupan. Tosin ”porvarien” SOK:n laajempi valikoima joskus pakotti kaikki asioimaan siellä. Vasta 50-luvulla saarelle tullut K-kauppa oli porvarien suosiossa, Perälässä kävi laajempi asiakaskunta.  Lihaan erikoistunut Itikka (Pellonpäätä vastapäätä) oli lopettanut K-kaupan saapuessa.

Mutta miten toimi rajankäynti OTK-laisen (E-liike) Mäki-Matin ja Ruoka-Aitan välillä?  Epe kuvaa kilpailutekijäksi Ruoka-Aitan ”mustaa vihkoa”, johon merkittiin velaksi ostamiset. ”Tilipäivänä maksettiin aina osa, mutta lopun saattoi jättää pohjaksi, jota ei ehkä koskaan maksettu.  Vuoden 1956 suurlakon aikana saatiin paljon uusia asiakkaita, jotka sitten pysyivät meillä”.  

Kun Harry Arikka oli menehtymässä syöpään, hän oli pyytänyt Riennon vaikuttajia, Muisto Rajalandemareista ja Paavo Merikosken SKDL:stä luokseen, ja vedonnut Riennon pitämiseksi vasemmiston sisäisen politikoinnin ulkopuolella.  (Saarella oli erikseen porvaripuolen seura Säynätsalon Saarenpojat. Sen suuntaan suhteet pysyivät pitkään kireinä). 

Harry Hokkanen muutti nimensä Arikaksi, jottei tulisi sekoitetuksi veljeensä Heikkiin, molemmat kun olivat johtaja Hokkasia. ”Heikille tarkoitettu kalakukko oli kerran tullut meille, ja erehdyimme sen syömään, ennen kuin virhe huomattiin. Sillloin Harry päätti, että nimi on muutettava”.

Hokkasten suvusta ei ole puuttunut vaikeuksia.  Harryn ensimmäinen vaimo Sylvi (os Salonen) kuoli keuhkovikaan ja Harry jäi tyttäriensä Raijan (myöh Lind) ja Tertun (myöh Liimatainen) yksinhuoltajaksi.  Harryn toinen puoliso Tyyne (os Liikola) on Epe Arikan äiti.  

Elokuvateatteriyhtiö joutui konkurssiin 1958, ei vielä kysynnän puutteesta, vaan muista syistä.  Tyyne Arikka jatkoi sen pitämistä uuden aviomiehensä kanssa. Tämä kuitenkin kuoli ja elokuvateatteri siirtyi jyväskyläläiselle yrittäjälle. Televisio oli saapunut Keski-Suomeenkin eikä yleisöä enää ollut ja teatteri suljettiin.

Äidin muutettua paikkakunnalta, Ruoka-Aitta jäi vasta 17-vuotiaan Epen vastuulle. Kaupanhoitajaksi palkattiin Aino Ruusulaakso.  Hankinnoissa oli ollut jotain epäselvyyttä, jota oltiin panemassa Epen syyksi ja niin hän katsoi parhaaksi häipyä.  Junassa Tampereen asemalla vaihtoi suunnan Helsingistä Turuksi, maaliskuussa 1964.  Ruoka-Aitta palveli Pellonpään purkamiseen saakka 1965. Hokkasten liikeperinne jatkui Vieno Hokkasen kemikaalikaupan kohteliaana palveluna sitten vielä vuosikymmeniä.

Yrittäjän vasemmistoväri ei haitannut liiketoimintaa

Harry Arikan poliittinen vakaumus ei haitannut hänen liiketoimintaansa.  Tasokas elokuvateatteri oli mieluisa paikka nauttia hetken unelmista myös saaren toimihenkilöperheille.   Arikan hautajaiset 1953 lienevät yleisömäärältään suurimmat Säynätsalon kirkkomaalla.   Hautajaissaattue aloitti matkansa Salorinteen työväentalolta, jonka rakentamisponnistuksiin Arikka oli osallistunut.   Epe Arikka muistutti isänsä nauttimasta lempinimestä saarilla, ”lompakkokommunisti”. 

Uudistuksen myötä häviää soteraja Muuramen ja Säykin väliltä
Säynätsalon Sanomien pääkirjoitus 23.1.22

Kun säynätsalolaiset  pohtivat oman äänensä suuntaamista aluevaaleissa, tulee  samalla pian kuluneeksi  30 vuotta  Säynätsalon valtuuston tammikuisesta äänestyksestä  1992 kuntaliitoksesta Jyväskylään ja sitä seuranneesta kansanäänestyksestä.   

Nyt tulossa oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen uusi hallintorakenne avaa kuitenkin  sillä sektorilla mahdollisuuksia, jotka poistuivat 30 vuotta sitten.

Korpilahden, Muuramen ja Säynätsalon kuntainliiton aikana kuntarajoilla ei ollut terveyspalveluissa merkitystä ja kinkomaalaiset tulivat silloin tänne lääkäriin, ellei vaiva vaatinut hoitoa Muuramessa sijainneessa terveyskeskussairaalassa, jonne myös täältä mentiin. Kolmella kunnalla oli myös yhteinen terveyspalvelujen kuntainliitto.

Jos uudet palvelurakenteen isännät eivät ota lähipalveluja täältä pois, rajojen häviämisestä  voi olla pientä hyötyäkin Säynätsalolle asiointipaikkana,  oheisvaikutuksena muutoinkin kuin terveyspalveluissa. 

70 prosenttia säynätsalolaisista äänesti liitoksen puolesta 29.3.1992. Kunnallisen itsehallinnon ripustamisessa suurempaan yksikköön oli kyse paljon muustakin kuin terveys- ja sosiaalipalveluista.

(Säynätsalon Sanomien 16.12.21, pääkirjoitus uuden vuoden 24-lyönneistä)

Säynätsalon äänimaiseman täyttävät  uuden vuoden aattona ilotulitteet.  Aikanaan oli tapana, että kirkon suurimmalla kellolla lyötiin 24 kertaa uuden vuoden alkaessa. Käytäntö kuitenkin loppui, kun seurakunta ei enää järjestänyt  Säynätsalossa uuden vuoden vigiliaa klo 23 eikä paikalla siten ollut kellonsoittajaa.   

Seurakunnasta kerrottiin, että nykyisellä automatisoidulla järjestelmällä keskiyön lyönnit varmaankin voitaisiin tarjota.  Teknistä estettä ei siis olisi, mutta vaatisi ohjelmointia. Sen hoitaa Jyväskylän seurakunnalle ulkopuolinen toimija. 

Kirkonkellot ovat paikallista kulttuurihistoriallista äänimaisemaamme. Säynätsalon kellojen sävelmän teki Ilmari Hannikainen. Jo ilmestymisensä kirkon valmistuessa aloittanut Säynätsalo-lehti kertoi, kuinka hän oli osuuskaupan nurkalla kuunnellut koesoittoa 1927. 

Lauantaihin kuuluvat ehtookellot ovat kulttuuriperintöä, kuten klassinen kirkollinen urkumusiikkikin.  Ei niissä ole uskonnollista sanomaa, paitsi jos vastaanottaja itse niin haluaa.  

Suurten kaupunkikeskusten kirkkoihin on tehty varsinaiset kellolaitteet ajannäyttöön ja tornikellot. Niistä tunnetuimmat ovat päivittäin Ylen radion ykköskanavalla yhä kuultava Turun tuomiokirkon tornikello ja koko Suomeen uuden vuoden ilmoittava Helsingin Suurkirkon tornikello. Säynätsalossa suurin kirkonkello sai uuden vuoden ilmoittamistehtävän ainakin jo 1930-luvulla.  

Saarilla perinteisesti työväentalot Salorinne ja Juurikka  järjestivät suuria uuden vuoden vastaanottajaisia, tansseineen ja teatteriesityksineen. Niistäkin tultiin ulos kuuntelemaan, kun kirkonkello ilmoitti vuoden vaihtumisesta. Kunnan 80-luvulla järjestämissä uuden vuoden juhlissa oltiin jo valmiiksi ulkoilmassa. 

23.12 aluekappalainen Väätäinen viestitti, että 24-lyönnit Säynätsalon kellotornista tultaisiin kuulemaan 31.12.21

Joukkoliikennejaosto otti pakkia suunnitelmastaan HEIKENTÄÄ Säynätsalon yhteyksiä. Heinäkuun 2021 alussa hyväksytyssä korjatussa suunnitelmassa linjaa 21 ei katkaistaisikaan Sarvivuoreen, vaan linja jatkuisi Jyväskylän keskustaan ja sen kulkuaikaa pidennettäisiin luonnoksesta.

Keväällä julkaistussa versiossa linjaa olisi ajettu vain ma-pe aamu- ja iltaruuhkan aikana. Hanke olisi tehnyt mm ostosmatkat Säykistä Muuramen kauppakeskukseen liki mahdottomiksi, ja estänyt ne kokonaan viikonloppuisin. Korjatussa suunnitelmassa parannettiin myös sairaala Novan saavutettavuutta Säynätsalon suunnalta. Alkuperäisessä versiossa täältä ei ollut enää vaihdotonta yhteyttä.

Yksityiskohtaista aikataulua jaosto ei kuitenkaan ole julkaissut. Kaupungin tiedotteen mukaan lopputulokseen vaikuttavat myös taloudelliset puitteet.

Säynätsalon Sanomat nosti kevättalvella liikennesuunnitelman voimakkaasti esille: Säynätsalon suunnan heikennykset oli suunnitelmassa julkaistu, mutta tavalla, joka vaati lukijalta tarkkaavaisuutta ja päättelyä.

Kevään julkisesta keskustelusta jäi elämään joukkoliikennevirkamiehen toteamus siitä, että että ”Muurame pyysi ja sai”. Säynätsalon puolesta ei ollut ilmeisesti kukaan mitään esittänyt. Muurame oli esimerkiksi saamassa lisää nopeita 14M -yhteyksiä, Säynätsalon 16M -yhteydet olivat ennallaan. Tämä tilanne tuskin on muuttunut.

(Julkaistu 2.7.21)

Jyväskylän reuna-alueiden yllätys oli  kolmen korpilahtelaisen valinta keskustasta.  Jyväskylän keskustajohtaja Jari Colliander sanoi Korpilahti-lehdelle ”Korpilahden asioiden saavan nyt enemmän huomiota”.  Tästä ehkä hyötyy Säynätsalokin.  Kaupungin on vaikea kohdella meitä huonommin kuin toista liitosaluetta.  Keskusta menetti valtuustopaikkoja, mutta sen sisäisessä elämässä laitakaupunkien painoarvo kasvoi. 

Täällä Säynätsalossa kaksi vasemmistopuoluetta säilyi kärjessä.  Viime vuosina joskus käytetty kuvaus tästä alueesta  ”entisenä vasemmiston linnakkeena” ei nytkään toteutunut.  

Täällä pohdittiin myös mahdollisuutta, että perussuomalaisten kannatus lisääntyisi. Sitä tuki kahden aiemman paikallisen demarijohtajan saama kielteinen julkisuus sekä se, että perussuomalaisten kärkijoukkoon kuuluva asuu täällä ja oli aikanaan demarina Säynätsalon valtuustossakin.  Perussuomalaisten koventunut, työnantajapuolta myötäilevä, työmarkkina-asenne ei kuitenkaan tue kannatussiirtymää vasemmalta, vaan ehkä enemmän kokoomuksesta tai keskustapuolueesta.  Säynätsalo on myös viime aikoina saanut kylmää kyytiä niin julkisten palvelujen tilanteesta kuin suurteollisuuden ratkaisuista. Tässä valossa entistä vapaamman tilan antaminen markkinavoimille ei tavoitteena saa täällä helposti lisää kannatusta.  

Keskustan ryhmän korpilahtelaisuuden ohella SDP:n paluu Jyväskylän johtavaksi puolueeksi saattaa helpottaa mahdollisuuksia  ottaa paremmin huomioon reuna-alueiden tilanteita. Säynätsalo on demarien vahvan kannatuksen aluetta ja ääni täältä kuuluu.  Kaupungin säästöratkaisut tulevat olemaan vaikeita ja asukkaiden aktiivisuutta tarvitaan.  Säynätsalon alueen asukkaat ovat kuitenkin  varsin hajanainen ryhmä. Tämä ilmenee mm juuri kahdessa esille tulevassa palvelutasokysymyksessä.  Ainakin kolmannes asukkaista ei käytä terveyskeskusta, kun ovat työterveyden piirissä muualla. Osa käyttää kunnallista joukkoliikennettä, osa ei koskaan.  Toisaalta noiden kahden palvelun alasajo voisi rohkaista muuttoa muualle ja  jyrkentää asukasluvun laskua.  Se ehkä parantaa mahdollisuuksia välttää supistuksia niin terveyspalveluissa kuin joukkoliikenteessäkin. 

Juhla-aikojen 

liikennesulku

Jouluna ja juhannuksena Suomi jakautuu kahtia joukkoliikenteessä. Suurissa kaupungeissa bussit ja ratikat kulkevat kuten aina muulloinkin.  Nyt myös Turku pitää Helsingin tapaan normaalin viikonlopun palvelutason, myös yöliikenteen.  Tampereella vuoroja supistetaan aattoiltapäivästä, mutta kymmenen reitin runkoa liikennöidään sitten läpi pyhien.  Jyväskylässä asukkaat jätetään hoitamaan liikennetarpeensa kuten kukin parhaaksi näkee.  Edes jonkinlaisen runkoverkon säilyttäminen juhlapyhinä tulee olla Jyväskylässä tavoitteena.  Edes kaukaisessa tulevaisuudessa.

c

c

Otsikon viittaus tarkoittaa sitä liki parikymmentä vuotta kuntaliitoksen jälkeen jatkunutta
tilannetta, jolloin julkisen palvelun koko kirjo oli täällä lähietäisyydellä, ja useat vähittäisliikkeet pitivät läsnäoloa Säynätsalossa taloudellisesti järkevänä ja tuottoisana. Ei siihen ole paluuta.

Mutta äänestämällä kuntavaaleissa voi ainakin jonkin verran vaikuttaa siihen, pysyykö Jyväskylän kaupungin täällä tarjoama palvelu kohtuullisella lähiötasolla. Täältä äskettäinkin lopetettujen palvelujen palauttaminen on ilmeisen epärealistista, mutta esimerkiksi kaikkeen vaikuttavaa asukasmäärän putoamista voidaan jarruttaa.

Valtuutettujen ja lautakuntapaikkoihin sijoittuvien työ olisi saarilta katsoen ehkä tuloksellisempaa (heidän kannaltaan helpompaa tai hankalampaa), jos olisi olemassa jonkinlaista säynätsalolaista edunvalvontaa ja seurantaa. Tämä voisi tapahtua myös yhteistyössä muiden vastaavissa oloissa sinnittelevien kaupunginosien kanssa. Julkaisemme tässä numerossa korpilahtelaisen ehdokkaan kirjoituksen aiheesta.

Yksittäisten valtuutettujen vaikuttavuudelle on oleellista, onko oma ryhmä, tai useamman
samanmielisen joukko yli puoluerajojen, tukemassa. Ajamalla reuna-alueitten (ja etenkin omansa) etuja – valtuutettu voi vain saada harmia, ja joutua huonosti verkostoituneen osaan
kunnallisvaikuttajien kentässä. Säynätsalon etua mahdollisesti ajetaan parhaiten yhteistyössä
kaupungin muiden laitakylien kanssa.

Kuntavaalikeskustelu voisi jäädä tällä kertaa elämään edunvalvonnallisena keskusteluna ja
silmälläpitona. Kotiseutujärjestöksi profiloitunut Säynätsalo-Seura ei ole ottanut roolikseen seurata ja vaikuttaa, mitä tänne kaupungin suunnalta on tulossa. Kuten lehti on aiemmin todennut, seura on asukasyhdistysten loputtua kuitenkin ainoa edes jotenkin puhevaltainen taho, jota kaupungin voisi olettaa kuuntelevan. Tietenkään kaikki vaikuttaminen ei ole ollut julkista.

Nyt päättyvällä valtuustokaudella kaupungin täältä vetäytymisen vauhti kiihtyi loppua kohden. Nuorisotilan ja vanhusten päiväkeskuksen lopettaminen tulivat säynätsalolaiselle yleisölle yllätyksenä. Ennakkokeskustelua saarilla ei syntynyt, koska mahdollisesta päätöksestä ei täällä tietoa levinnyt. Lehtisaaren koulun sulkeminen toki perustuu kouluverkkosuunnitelmaan, jota alettiin valmistella jo edellisellä valtuustokaudella. Linja-autojen harvennushanke olisi myös edennyt varsin todennäköisesti huomaamatta, ellei tämä lehti olisi sattumoisin nostanut asiaa esille.

(Pääkirjoitus Säynätsalon Sanomissa 27.5.21)

Jyväskyläiselle erityisopettajalle ja oppilaanohjaajalle Sirkku Ingervolle (os. Vuoristo) Säynätsalo on ”kauneinta mitä tietää”.  Hän ajaa muutaman kerran kuukaudessa Linkillä tänne koirien kanssa ulkoilemaan.  Ingervo on harkinnut saarille muuttamistakin, mutta häntä huolestuttaa palvelujen väheneminen.  Häntä yhdistää tänne myös saarten arvoperinne. 

Mielipaikkani saarella

Oheinen juttu on julkaistu Säynätsalon Sanomissa maaliskuussa 2021.

Lapsuuttaan sekä pääsaarella että lyhyesti myös Muuratsalossa viettäneen Sirkku Ingervon mieluisin paikka saarilla ovat kalliot pääsaarella, hautausmaalta nykyisen Koulurannan alueenja Virkalan suuntaan.  Paikka on ilmeisesti Säynätsalon toiseksi korkein, hieman matalampi kuin urheilukentän lounaispuolen kallio.  Sieltä ovat tämän haastattelun kuvat. 

”On tärkeää, että metsiä ei muuteta puistoiksi tai asuntotonteiksi. Metsä ei kasva vuodessa, eikä räjäytettyä kalliota ei saa takaisin”, hän muistuttaa. 

Ingervo heittää saarten jatkosuunnitteluun ajatuksen omistuksen ja jokamiehenoikeuden rinnakkaiselosta: ”Olisi hyvä jatkosuunnittelussa miettiä periaatetta, että ihan ”rantaan asti ei rakennettaisi, vaan jos ei ole rajattua piha-aluetta, niin se voitaisiin ajatella kävelyväyläksi”.

”Kun Säykki yhdistettiin 90-luvun alussa Jyväskylään, muistan olleen huolta ilmassa, että Säykistä tulee Jyväskylän rikkaiden rantatontti. On tärkeää, että rantoja olisi vapaina julkisina tiloina kaikille.”  

 ”Väitteet opettajien asenteista hämmentävät”

Erityisopettaja, oppilaanohjaaja Sirkku Ingervon nykyinen työnantaja on Jyväskylän kaupungin Huhtasuon yhtenäiskoulu. Hänellä on kokemusta opetustyöstä myös Helsingissä. Laajaa työtaustaansa vasten Ingervo ihmettelee perussuomalaisten nuorten taholta noussutta opettajien asenteellisuusepäilyä.

Ingervo kuvaa syytöksiä hämmentäviksi. ”En ole kuullut yhdeltäkään opettajalta tai oppilaalta, että jotain puoluetta tai niiden edustajia olisi opetuksessa mollattu. Mielestäni tällaiset väitteet yhden puolueen mollaamisesta opetuksessa ovat yllättäviä ja hämmentäviä. En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta”. 

Ingervo toteaa, että  historiallisesti opettajat ovat varmaan edustaneet valtaapitävien kanssa enemmän oikeistoa. Nykyään tilanne on toisenlainen. Erilaisten perheiden nuorista myös valmistuu opettajia. Muistan, että lapsuudessani Säykissä oli pelottavia opettajia ja lämpimiä, lasta arvostavia. 

Ingervo huomauttaa, että opettajan koulutus on vaativaa. Opettajakandidaatit valikoidaan huolella, juuri siksi, ettei ylilyöntejä tule. ”Korona-aikana ei tahallista epäsovun lietsontaa kaipaa kukaan, edes vaalien kynnyksellä”, hän lisää.

”Nuoren on koettava olevansa arvostettu”

Nuorten kanssa työtä tekevää Ingervo ihmettelee Jyväskylän kaupungin äskeistä päätöstä sulkea Säykin nuorisotila. ”On tärkeää, että nuoria ei tilojen puutteessa ajeta vain kauppakeskuksiin ja kadun kulmiin hengailemaan”.

Nuoret tarvitsevat tilaa, jossa voi kokoontua satoi tai paistoi, ja maksutta… Nuorisotiloissa on myös ammattilaisia nuorten kohtaamisessa. Kun kokee, että on tervetullut ja arvostettu, niin ei tule tarvetta esimerkiksi  ilkivaltaan. 

”Ei ollut oikein, että nuorten tila lopetettiin. Kokonaistaloudellisesti tuskin tulee halvemmaksi”, arvelee Ingervo. Tiloja voi kehittää toimivammaksi, jos ovat jääneet ajasta jälkeen. ”Mieluiten nuorten kanssa yhdessä. Osallisuus on tärkeää”. 

”Maksulliset  harrastukset ovat erikseen. Olisi ihanne, että jokaisella nuorella olisi yksi itseä kiinnostava harrastus, jossa onnistua ja kehittyä. Siitä saisi elämään eväitä. Tämä pitäisi mahdollistaa kaikille lapsille ja nuorille vanhempien tuloista riippumatta”. 

 ”Palvelut lähellä” tarkoittaa kävelyetäisyyttä

Keskustelu palaa Säynätsaloon alueena, jota ehkä harkitaan muuttokohteena. ”Moni miettii asumistaan suhteessa tarvitsemiinsa palveluihin. On tärkeää, että Säynätsalo säilyy myös lapsiperheille houkuttelevana.” 

Ingervon lapsuustausta on saarilta. Hän ajoi Muuratsalosta aamun linja-autolla pääsaaren lastentarhaan, Marjalaan, kun perhe asui väliaikaisesti Muuratsalossa.  

Ingervo tarkentaa etuliitteen  ”lähi-” merkitystä.  ”Lähipalveluiden” tulee olla oikeasti lähellä, erityisesti palveluiden, joita tarvitaan usein kuten koulut, päiväkodit, neuvolat terveysasema. ”Lähikouluun tulee olla kävelymatka, samoin neuvolaan ja päiväkotiin.” 

Koulu on alueelleen myös enemmän kuin koulu. ”Usein moni palvelu linkittyy kouluun, kuten kansalaisopisto, harrastusmahdollisuudet lapsille ja nuorille. ”Tilojen käyttömaksut karkottavat paljon vapaaehtoistoimijuutta. siihen ei ole varaa”. 

 ”Eriavoisuuden lisääminen on poliittinen päätös”

”Säynätsalo oli Suomen punaisin kunta lapsuudessani. Vappuina kommunistit marssivat kylttien kanssa Säykin keskustassa. Säynätsalo oli lapsuudessa luokkayhteiskunta pienoiskoossa. En halua lasten luokkayhteiskuntaa, ja eriarvoisuutta voi onneksi ehkäistä. Jokaisella poliittisella päätöksellä voidaan lisätä tai vähentää eriarvoistumista.

”Isäni oli aina tukemassa heikoilla elämässään olevia, ja tämän arvomaailman olen perinyt selkäytimeeni.

”Ihmettelin silloin, että miksi Säykissä oli kaksi eri urheiluseuraa, ja tuntui olevan kovasti merkityksellistä, kummassa niistä oli.”  ”Itse en kuulunut kumpaankaan”.

Kunnantalo matkailijoiden ainoa kohteena myös mietitytti. 

”Muistan kun tehdasyhtiö möi Säynätsalon pääsaaren työsuhdepuutaloja niissä asuville. Hinnat olivat muistaakseni 15 000 markasta 25 000 markkaan. Mielestäni puutalot olivat hyvin kauniita ja ihmettelin lapsena, miksi turistit tulivat katsomaan vain Kunnantaloa.”  JN

Jyväskylän seudun joukkoliikenteen uusi reittisuunnitelma on yllättäen nostanut esille Linkki-järjestelmän palvelutason Säynätsalon alueella.  Jos suunnitelma toteutuu, vuorotiheys Jyväskylään putoaa puoleen nykyisestä, arkipäivien ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Bussiyhteydet Muurameen häviäisivät lähes olemattomiin. 

Säynätsalosta tulee etäinen alue, josta yhteyksiä on vähän, ja ne ovat hitaitakin.

On selvää, että suurelle osalle Säynätsalon alueen väestöstä busseilla ei ole merkitystä. Saaret ja alueeseen kuuluva Kinkovuori ovat erittäin autoistuneet. Työmatkat kaupunkiin ajetaan pääosin omilla autoilla. Koululaisten bussiliikennetarpeet kaupunki aikoo täyttää.

Mutta täällä on edelleen ”marginaalisia asukkaita”, jotka ovat julkisen liikenteen varassa.  Bussien vähentäminen lisää ”luokkajakoa” saarilla.  Tämä koskee myös saarten melko suurta eläkeläisväestöä.

Toteutuessaan julkisen liikenteen leikkaus muuttaa mielikuvaa Säynätsalosta yhä enemmän sellaisen ”ylemmän keskiluokan huvilakaupunginosan” suuntaan, jossa ei julkisesta liikenteestä ole niin väliä. 

Kun bussit ajavat tunnin välein, käyntejä Jyväskylässä on tarpeen suunnitella tarkemmin.  Puolen tunnin tahdissa on ollut usein varaa muuttaa suunnitelmia sattumanvaraisestikin.  

Kaukoliikenteen liittymämatkoihin tulee lisää odotusaikaa ja mm keskustan kulttuuripalvelujen käyttö vähenee. Jos ei siis ole henkilöautokyytiä omasta takaa tai budjettia taksiin. 

Säynätsalossa on edelleen suurehko vuokra-asuntokanta. Tänne muutettiin aikanaan työn lähelle. Nyttemmin houkuttimena on ollut hieman edullisempi vuokrataso, mutta keskustan vuokrien tasaannuttua ero on käynyt pieneksi.  Luonnonläheisyys jää edelleen motivaatioksi asua Säynätsalossa.

Vähenevä kysyntä voi nopeuttaa vuokratalojen purkamista. Korvausrakentamiseen ei välttämättä ryhdy edes kaupungin omistama JVA.  Eli asukasmäärän lasku kiihtyy. 

Jos lopputulokseksi jää yhteyksien leikkaaminen, kaupunki voisi vaikuttaa siihen, että ainakin JVA tarjoaisi asuntoja parempien yhteyksien päästä, jos asukas niin haluaa.