Liisa Särkijärvi teki lapsuudessaan Säynätsalossa saaren oloissa ilmeisesti ainutlaatuisen yhteisömatkan: Koti vaihtui täysien mukavuuksien ”kiinalaistalosta” (nykyinen Pappilantie 5) parakkiin Kovala Ison Saunan kulmilla, kunnes sitten järjestyi muutto saaren kolmanteen kerrostaloon, Säästölään.

Nuorena Liisa oli tuntipalkkaisena tehtailla, mutta samalla verkostoitunut saaren ylempien toimihenkilöiden ja konttorin yhteisöön.

2021 Liisa oli SDP:n ehdokkaana kuntavaaleissa Jyväskylässä, motivaationa mm saada julkisuutta kuurojen palvelutarpeille. Hiihtoharrastus vei kuurojen MM-kisoihin saakka.

Säynätsalon ylemmän keskiluokan arkea insinööri- ja pankinjohtajaperheen olohuonekuvassa 1940-luvun puolivälistä.. Liisa Maikki ja Eero Särkijärven seurassa. Talo oli tavan mukaan nimetty ensimmäisen asukkaansa mukaan Särkeläksi ja on yhä olemassa Pappilantie 5:ssä.

Säynätsalossa kasvanut Liisa Särkijärvi (s 1940) muutti takaisin Säynätsaloon 2013. Kuuro Liisa oli löytänyt viiden vanhana tien tänne  kuitutehtaan insinööri Eero Särkijärven ja säästöpankin konttorinjohtaja Maikki Särkijärven kasvattilapseksi. Hän saapui saaren ylärakenteeseen, kauaksi tehtaan tuntipalkkaisista, mutta osittain kohtalo, ja osittain sinnikkyys, avasivat hänelle saaren elämän kokonaisuutta.

Ammattihistoria on laaja: atk-kirjoittaja, puuseppä, työläinen Säynätsalon lautatarhalla ja vanerilla, eräopas. ”Aioin autokorjaajaksi kuurojen Turun ammattikouluun, mutta ei hyväksytty.. Silloista tasa-arvoa..”, Liisa huomauttaa. 

Tämä juttu on hieman laajennettu versio Säynätsalon Sanomissa kesäkuussa 2023 julkaistusta haastattelusta. Tapasimme keväällä 2023 Liisan asunnossa Valtterintiellä.

Liisa kertoi syntyneensä  Hyrynsalmen korvessa suurperheen nuorimpana 1940,  asuntona vain tupa ja  kamari. Neljän vanhana hän oli joutunut neljän siskon kanssa Pietarsaareen lastenkotiin.  

”Olin siellä ehkä ongelmallinen siksi hoitaja laittoi mut yläkertaan  menevien portaiden alle siivouskomeroon.  Tuli janoinen olo, ehkä komerossa löysin juotavaa. Heräsin sairaalassa Helsingissä”. Sieltä matka jatkui Pelastakaa Lapset ry:n avustuksella Säynätsaloon, hienoon taloon nykyiselle Pappilantielle.

Kun kasvatti-isä, insinööri Eero Särkijärvi kuoli 1949, Maikki ja Liisa päätyivät Kovala-nimiseen parakkiin Isonsaunan lähelle, koska Särkeläksi nimetty työsuhdeasunto (nyk Pappilantie 5) meni alta. Säynätsalon pääsaarellahan aikanaan asuminen oli työsuhderiippuvaista. Maikki oli toki pankinjohtaja, mutta tehdasyhtiössä hänellä ei ollut muodollista asemaa. Yhtiöltä saivat sentään vuokratuksi huoneen ja keittiön. Säynätsalossa ei ollut tuohon aikaan lainkaan kaupallisia tai kunnallisia asuntoja, As Oy Selkälahtikin (”Arava”) vasta paperilla. Muuttomatka oli vain runsaat 300 metriä, mutta lämmin vesi ja täydet mukavuudet vaihtuivat ämpäriveteen ja puulämmitykseen. Kun Säästölä (nyk Parviaisentie 5) vihdoin valmistui Maikki ja Liisa pääsivät tilavaan työsuhdeasuntoon sinne.  

Maikki ja Liisa Särkelän pihassa. ”Kiinalaistalot” olivat saaneet nimensä kattorakenteesta. Ne olivat saaren ensimmäiset kaukolämmitteiset asuintalot. Lämpö ja kuuma vesi tulivat pannuhuoneesta ensimmäisessä talossa nykyisen Parviaisentien suunnalla.

Liisa Särkijärvi pyörineen Kovalan edessä.   Liisalla oli myöhemmin Vespa, joka herätti huomiota saarella.  Äiti oli ensin vastustanut, mutta sitten suostunut.  Vespan ostamisessa kaupungista oli avustanut Seppo Rahunen. 

Maikki Särkijärvi Kovalan edustalla.  Lyyli Laavisto (vas) on pistäytynyt pihaan. 

Kuuromykkien sisäoppilaitoksessa Mikkelissä Liisa oppi puhetta ja kirjoittamista, viittomista koulukavereilta vapaa-aikana. Sitten seurasi Nikkarilan kuurojen talouskoulu.  

Säynätsalolaiseen tapaan Liisa oli nuorena töissä tehtaalla. Aluksi lautatarhalla leimaamassa lautojen päitä ja sitten pinkkamassa kimpiä. Mutta sitten hän pääsi vanerille. Tehtävälista on pitkä ja herättänee muistoja vanerilaisissa: paikkaajana, viilulevyjen  liimauskoneella, kuivauskoneella, loppusorvauksen levyleikkajana ja , 
puulevyjen apusyöttäjänä.

Tehdaskokemus antoi Liisalle  kuvaa saarten elämästä laajemmin. ”Opin sitä kautta, että kaikki ovat vain ihmisiä omine olemuksineen…”

”Johan kuuroilta ymmärsin, että kuuluin Säynätsalon herrasväkeen jollain näköiskunnioituksella.. Heh.”

Maikki Särkijärvi oli konttorinjohtajana Jyväskylän Säästöpankin saaren konttorissa. Se oli työväenhenkisen Nisulan Osuuskassan vastapuoli täällä. Liikepankeilla ei ollut koskaan konttoreita Säynätsalossa. Kuvassa Maikki on lähdössä linja-autolla Jyväskylään.

”Jyväskylän Säästöpankki Säynätsalossa näytti saaren porvarien rahakirstulta, mutta myös työläisiä kävi siellä. Oleskelin usein Säästölän pankissa, jopa kahvitauolla työstä tehtaalla”, Liisa muistelee. Ennen uutta taloa pankki oli toiminut Perälän päätytilassa. 

Tuttavuuksista Säynätsalon ylärakenteeseen oli toki hyötyä: 

”Säästölän alakerran naapuri ja yhtiön kassanhoitaja Martta Heinonen kysyi viihtyvyttäni  vaneritehtaalla. Vastasin, etten pidä 3-vuorotyöstä. Martta soitti tehtaalle, ja pääsin päivä- ja iltavuoroille, kiitos Martalle”.

”Kerrottuani hänelle, että kuurot ovat reikäkorttilävistäjinä Helsingissä, hän järjesti paikan E-G Kaukopään konttoriin Imatralla. Muutin sitten Tietotehtaalle Kiloon, mutta kun tietokoneet halpenivat, pankki otti työt takaisin konttoreihin ja jäin työttömäksi.” 

”Valmistuin uuteen ammattiin puusepäksi, esimerkkinä säynätsalolainen kuuro Paavo Hantunen. En ehtinyt sitä tehdä kuin harrastukseksi.”

Säynätsalossa toimi Kuurojen yhdistys, Liisa oli johtokunnassa. Nykyisin (2023) hän on kansallisella tasolla Kuurojen liiton hallituksessa, ja edelleen Jyväskylän Kuurojen yhdistyksen hallituksessa, ”Parempien puuttuessa”, Liisa lisää.

Liisa Särkijärven urheilu-ura vei myös kansainvälisiin kilpailuihin. ”Hiihtoharrastus alkoi Säynätsalossa, kun tehdas järjesti latuja Muurameen ja Kolmisoppiin. Kunto koheni ja pääsin kuurojen MM-kisoihin Åreen, ja  Bersdhestgaten, EM-suunnistuksissa Moskovassa pärjäsin. Liisa oli puolitoista vuotta Suomen Kuurojen Urheiluliiton toiminnanjohtajana.

Liisa Särkijärvi nousi saarelaiseen julkisuuteen 2021 mennessään ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Hän oli SDP:n ehdokkaana Jyväskylässä. ”Ystäväni suositteli. Ymmärsin ikäni, mutta menin vaan rohkeasti mukaan miettien että kuurot huomioittaisiin ja pääsisivät  enemmän valtaväestön tietoisuuteen viittomakielen korostuksella, koska 
sen kautta kuurot lapset omaksuisivat ymmärrettävästi kommunikoinnin.   JN

Juttu on julkaistu suppeampana Säynätsalon Sanomissa kesäkuussa 2023. Mustavalkokuvat Liisa Särkijärven arkistosta.

Takaisin sivuston sisällysluetteloon.

Paitsi viihteellinen ja kaupallinen tapahtuma, vuotuiset Säynätsalo-päivät, ja etenkin niillä pidetyt puheet, ovat myös tiedontasausta, julkisia tarkistuspisteitä siitä, missä mennään.  

2022  juhlapuheen pitänyt Jyväskylän kaupunkisuunnittelujohtaja Leena Rossi tarkasteli saaria laajasti yhdyskuntasuunnittelun näkökulmassa.  Puhe oli  samalla omakohtainen kuvaus Säynätsalosta kasvuympäristönä aikana, kun teollisuustyöväen yhteisö täällä vielä oli voimissaan.  

Säynätsalopäivien puheista  jää usein elämään lauseita ja ajatuksia.

Tältä vuodelta niihin kuuluu Rossin teorian tasolla esittämä toteamus siitä, että yhdyskuntien on menestyäkseen huolehdittava  sekä siitä, mikä on ihmisten yksityispiiriä että myös yhteisestä.

”Näiden kahden välinen tasapaino, sen järkkyminen, harmonian löytäminen ja vaaliminen yksilön ja koko kylän tasolla ja välillä on yhdessä kasvamista – ja kasvattamista.”

Säynätsalon arjessa tuo tasapaino on järkkynyt ajat sitten.  

”Yhteiseen julkiseen” kuuluvat kaupalliset palvelut ovat pääosin lähteneet, omilla päätöksillään.  Puhujan muisto jouluostoksille tulosta pääsaarelle Lehtisaaresta on melkein unohdettua entistä yhteisön täydellisyyttä. Teorian tasolla Rossi löysi tilanteesta kasvun paikan, kaiketi lähinnä kyvyn sopeutua.

Kunnan tilalle julkistoimijaksi tullut Jyväskylän kaupunki on sekin kiihtyvällä vauhdilla vähentänyt  kontaktipintaansa täällä. Se on ainakin osittain ollut kaupunkipoliittinen päätös. Säynätsalo on jäänyt Muuramen varjoon etäiseksi erikoisuudeksi, jonka elinvoimaksi mainitaan nyt usein vain matkailuteollisuus. 

Rossi luetteli täällä nyt ratkaisua odottavia kaava- ja rakennussuunnittelun kysymyksiä, mm rakennetaanko Alvar Aallon kunnantalon lähellä jotain, vai jääkö alue tyhjäksi. 

Tulevaisuuden kysymyksiin voisi myös lisätä saarten nyt suuren vuokra-asuntokannan. Talot nousivat aikana, kun saarella oli satoja teollisuuden työpaikkoja. Sijoittajat eivät välttämättä halua tehdä uusinvestointia näin kauas suurista työpaikoista. Vuokratalojen poistuminen vähentäisi asukasmäärää.  

Silloin on entistä etäämpänä kaupunginjohtaja Timo Koiviston vuoden 2020 Säykkipäivien iltapäivätilaisuudessa Juurikassa lausuma visio: Kyllä palveluja tulee, kunhan asukasmäärä kasvaa. 

Potkut tehtaalta tekivät huikean yrittäjäuran

Säynätsalon asiakaspalveluyrittäjyyden suurta esihistoriaa on  Harry Arikan ja hänen kahden veljensä, Heikin ja Hermannin,  liikekeskus Pellonpäässä, nykyisen Parviaisentie 3:n paikalla. Sen lisäsiivessä aloitti 1952 saaren oloihin suuri ja hieno elokuvateatteri ”Kino”. Jo aiemmin toimivat elintarvikekauppa Ruoka-Aitta, kahvila Salon-Seura, kemikaliokauppa ja urheiluasuste- ja tarvikeliikeliike. 

Tämä juttu perustuu lehden arkistotietoihin ja Epe Arikan, 75, haastatteluun. Hän ehti vielä alaikäisenä olla Ruoka-Aitan omistaja, kunnes Pellonpää purettiin Kassatalon tieltä 1965.

Harry Hokkanen (myöh Arikka, 1906-1953, Epen isä) joutui yrittäjäksi, kun Parviaisen tehtaat oli antanut hänelle potkut poliittisista syistä. ”Harry oli 30-luvulla kova demari”, muistutti Epe, vaan sodan jälkeen vaihtoi kansandemokraatiksi. 

Aluksi Harry oli myynyt torilla Säynätsalossa ja pitänyt kauppaa Kinkomaalla, yhdessä niistä lossirannan punaisista taloista, jotka ovat siellä vielä (2022) paikallaan. Elokuvatoiminnan hän aloitti jo 1943 Seurantalolla.

Ostettuaan Peellonpään 1947 Harry otti mukaan molemmat veljensä. Heikki perusti urheiluliikkeen Urheiluala  ja avasi kahvila Salon-Seuran Pellonpään toiseen päähän. Se oli kilpailija SOK:n kahvilalle. Herman perusti kemikaliokaupan. Sitä jatkoi  pitkään hänen leskensä Vieno, Säästölässä (Parviaisentie 5). 

Tässä yrittäjäjutussa on nykypäivän lukijalle ehkä erikoista se, että taitavilla yrittäjillä oli vasemmistolainen vakaumus. Tämä näkyi myös suhtautumisessa sotaan. Talvisotaan kolme veljestä olivat osallistuneet, mutta jatkosodan alkaessa totesivat, ”että tämä nyt ei ole meidän sotamme”.  Harrysta tuli jatkosodan alkaessa Säynätsalon kansanhuoltojohtaja, Heikki hankki vamman oma-aloitteisesti ja Herman meni ”yhteisön katveeseen”, kuten  monet muutkin saarelaiset jatkosodan aikana. 

50-luvun poliittinen nuoriso

Ape Arikka maalaa Säynätsalon 50- ja 60-luvun taitteen nuorisoscenen, jossa politiikka oli keskeisesti esillä.  Juurikan ja Salorinteen toiminnoissa oltiin erikseen, mutta urheiluseura  Riennossa vasemmisto oli yhdessä.  1950-luvun TUL:n liittojuhlille meni Säynätsalosta kolmekin linja-autollista nuorisoa. 

Myös Säynätsalon vähittäiskauppa oli aikanaan poliittista. Jos mahdollista, asiakkaat valitsivat oman värinsä mukaisen kaupan. Tosin ”porvarien” SOK:n laajempi valikoima joskus pakotti kaikki asioimaan siellä. Vasta 50-luvulla saarelle tullut K-kauppa oli porvarien suosiossa, Perälässä kävi laajempi asiakaskunta.  Lihaan erikoistunut Itikka (Pellonpäätä vastapäätä) oli lopettanut K-kaupan saapuessa.

Mutta miten toimi rajankäynti OTK-laisen (E-liike) Mäki-Matin ja Ruoka-Aitan välillä?  Epe kuvaa kilpailutekijäksi Ruoka-Aitan ”mustaa vihkoa”, johon merkittiin velaksi ostamiset. ”Tilipäivänä maksettiin aina osa, mutta lopun saattoi jättää pohjaksi, jota ei ehkä koskaan maksettu.  Vuoden 1956 suurlakon aikana saatiin paljon uusia asiakkaita, jotka sitten pysyivät meillä”.  

Kun Harry Arikka oli menehtymässä syöpään, hän oli pyytänyt Riennon vaikuttajia, Muisto Rajalandemareista ja Paavo Merikosken SKDL:stä luokseen, ja vedonnut Riennon pitämiseksi vasemmiston sisäisen politikoinnin ulkopuolella.  (Saarella oli erikseen porvaripuolen seura Säynätsalon Saarenpojat. Sen suuntaan suhteet pysyivät pitkään kireinä). 

Harry Hokkanen muutti nimensä Arikaksi, jottei tulisi sekoitetuksi veljeensä Heikkiin, molemmat kun olivat johtaja Hokkasia. ”Heikille tarkoitettu kalakukko oli kerran tullut meille, ja erehdyimme sen syömään, ennen kuin virhe huomattiin. Sillloin Harry päätti, että nimi on muutettava”.

Hokkasten suvusta ei ole puuttunut vaikeuksia.  Harryn ensimmäinen vaimo Sylvi (os Salonen) kuoli keuhkovikaan ja Harry jäi tyttäriensä Raijan (myöh Lind) ja Tertun (myöh Liimatainen) yksinhuoltajaksi.  Harryn toinen puoliso Tyyne (os Liikola) on Epe Arikan äiti.  

Elokuvateatteriyhtiö joutui konkurssiin 1958, ei vielä kysynnän puutteesta, vaan muista syistä.  Tyyne Arikka jatkoi sen pitämistä uuden aviomiehensä kanssa. Tämä kuitenkin kuoli ja elokuvateatteri siirtyi jyväskyläläiselle yrittäjälle. Televisio oli saapunut Keski-Suomeenkin eikä yleisöä enää ollut ja teatteri suljettiin.

Äidin muutettua paikkakunnalta, Ruoka-Aitta jäi vasta 17-vuotiaan Epen vastuulle. Kaupanhoitajaksi palkattiin Aino Ruusulaakso.  Hankinnoissa oli ollut jotain epäselvyyttä, jota oltiin panemassa Epen syyksi ja niin hän katsoi parhaaksi häipyä.  Junassa Tampereen asemalla vaihtoi suunnan Helsingistä Turuksi, maaliskuussa 1964.  Ruoka-Aitta palveli Pellonpään purkamiseen saakka 1965. Hokkasten liikeperinne jatkui Vieno Hokkasen kemikaalikaupan kohteliaana palveluna sitten vielä vuosikymmeniä.

Yrittäjän vasemmistoväri ei haitannut liiketoimintaa

Harry Arikan poliittinen vakaumus ei haitannut hänen liiketoimintaansa.  Tasokas elokuvateatteri oli mieluisa paikka nauttia hetken unelmista myös saaren toimihenkilöperheille.   Arikan hautajaiset 1953 lienevät yleisömäärältään suurimmat Säynätsalon kirkkomaalla.   Hautajaissaattue aloitti matkansa Salorinteen työväentalolta, jonka rakentamisponnistuksiin Arikka oli osallistunut.   Epe Arikka muistutti isänsä nauttimasta lempinimestä saarilla, ”lompakkokommunisti”. 

Uudistuksen myötä häviää soteraja Muuramen ja Säykin väliltä
Säynätsalon Sanomien pääkirjoitus 23.1.22

Kun säynätsalolaiset  pohtivat oman äänensä suuntaamista aluevaaleissa, tulee  samalla pian kuluneeksi  30 vuotta  Säynätsalon valtuuston tammikuisesta äänestyksestä  1992 kuntaliitoksesta Jyväskylään ja sitä seuranneesta kansanäänestyksestä.   

Nyt tulossa oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen uusi hallintorakenne avaa kuitenkin  sillä sektorilla mahdollisuuksia, jotka poistuivat 30 vuotta sitten.

Korpilahden, Muuramen ja Säynätsalon kuntainliiton aikana kuntarajoilla ei ollut terveyspalveluissa merkitystä ja kinkomaalaiset tulivat silloin tänne lääkäriin, ellei vaiva vaatinut hoitoa Muuramessa sijainneessa terveyskeskussairaalassa, jonne myös täältä mentiin. Kolmella kunnalla oli myös yhteinen terveyspalvelujen kuntainliitto.

Jos uudet palvelurakenteen isännät eivät ota lähipalveluja täältä pois, rajojen häviämisestä  voi olla pientä hyötyäkin Säynätsalolle asiointipaikkana,  oheisvaikutuksena muutoinkin kuin terveyspalveluissa. 

70 prosenttia säynätsalolaisista äänesti liitoksen puolesta 29.3.1992. Kunnallisen itsehallinnon ripustamisessa suurempaan yksikköön oli kyse paljon muustakin kuin terveys- ja sosiaalipalveluista.

Joukkoliikennejaosto otti pakkia suunnitelmastaan HEIKENTÄÄ Säynätsalon yhteyksiä. Heinäkuun 2021 alussa hyväksytyssä korjatussa suunnitelmassa linjaa 21 ei katkaistaisikaan Sarvivuoreen, vaan linja jatkuisi Jyväskylän keskustaan ja sen kulkuaikaa pidennettäisiin luonnoksesta.

Keväällä julkaistussa versiossa linjaa olisi ajettu vain ma-pe aamu- ja iltaruuhkan aikana. Hanke olisi tehnyt mm ostosmatkat Säykistä Muuramen kauppakeskukseen liki mahdottomiksi, ja estänyt ne kokonaan viikonloppuisin. Korjatussa suunnitelmassa parannettiin myös sairaala Novan saavutettavuutta Säynätsalon suunnalta. Alkuperäisessä versiossa täältä ei ollut enää vaihdotonta yhteyttä.

Yksityiskohtaista aikataulua jaosto ei kuitenkaan ole julkaissut. Kaupungin tiedotteen mukaan lopputulokseen vaikuttavat myös taloudelliset puitteet.

Säynätsalon Sanomat nosti kevättalvella liikennesuunnitelman voimakkaasti esille: Säynätsalon suunnan heikennykset oli suunnitelmassa julkaistu, mutta tavalla, joka vaati lukijalta tarkkaavaisuutta ja päättelyä.

Kevään julkisesta keskustelusta jäi elämään joukkoliikennevirkamiehen toteamus siitä, että että ”Muurame pyysi ja sai”. Säynätsalon puolesta ei ollut ilmeisesti kukaan mitään esittänyt. Muurame oli esimerkiksi saamassa lisää nopeita 14M -yhteyksiä, Säynätsalon 16M -yhteydet olivat ennallaan. Tämä tilanne tuskin on muuttunut.

(Julkaistu 2.7.21)

Jyväskylän reuna-alueiden yllätys oli  kolmen korpilahtelaisen valinta keskustasta.  Jyväskylän keskustajohtaja Jari Colliander sanoi Korpilahti-lehdelle ”Korpilahden asioiden saavan nyt enemmän huomiota”.  Tästä ehkä hyötyy Säynätsalokin.  Kaupungin on vaikea kohdella meitä huonommin kuin toista liitosaluetta.  Keskusta menetti valtuustopaikkoja, mutta sen sisäisessä elämässä laitakaupunkien painoarvo kasvoi. 

Täällä Säynätsalossa kaksi vasemmistopuoluetta säilyi kärjessä.  Viime vuosina joskus käytetty kuvaus tästä alueesta  ”entisenä vasemmiston linnakkeena” ei nytkään toteutunut.  

Täällä pohdittiin myös mahdollisuutta, että perussuomalaisten kannatus lisääntyisi. Sitä tuki kahden aiemman paikallisen demarijohtajan saama kielteinen julkisuus sekä se, että perussuomalaisten kärkijoukkoon kuuluva asuu täällä ja oli aikanaan demarina Säynätsalon valtuustossakin.  Perussuomalaisten koventunut, työnantajapuolta myötäilevä, työmarkkina-asenne ei kuitenkaan tue kannatussiirtymää vasemmalta, vaan ehkä enemmän kokoomuksesta tai keskustapuolueesta.  Säynätsalo on myös viime aikoina saanut kylmää kyytiä niin julkisten palvelujen tilanteesta kuin suurteollisuuden ratkaisuista. Tässä valossa entistä vapaamman tilan antaminen markkinavoimille ei tavoitteena saa täällä helposti lisää kannatusta.  

Keskustan ryhmän korpilahtelaisuuden ohella SDP:n paluu Jyväskylän johtavaksi puolueeksi saattaa helpottaa mahdollisuuksia  ottaa paremmin huomioon reuna-alueiden tilanteita. Säynätsalo on demarien vahvan kannatuksen aluetta ja ääni täältä kuuluu.  Kaupungin säästöratkaisut tulevat olemaan vaikeita ja asukkaiden aktiivisuutta tarvitaan.  Säynätsalon alueen asukkaat ovat kuitenkin  varsin hajanainen ryhmä. Tämä ilmenee mm juuri kahdessa esille tulevassa palvelutasokysymyksessä.  Ainakin kolmannes asukkaista ei käytä terveyskeskusta, kun ovat työterveyden piirissä muualla. Osa käyttää kunnallista joukkoliikennettä, osa ei koskaan.  Toisaalta noiden kahden palvelun alasajo voisi rohkaista muuttoa muualle ja  jyrkentää asukasluvun laskua.  Se ehkä parantaa mahdollisuuksia välttää supistuksia niin terveyspalveluissa kuin joukkoliikenteessäkin. 

Juhla-aikojen 

liikennesulku

Jouluna ja juhannuksena Suomi jakautuu kahtia joukkoliikenteessä. Suurissa kaupungeissa bussit ja ratikat kulkevat kuten aina muulloinkin.  Nyt myös Turku pitää Helsingin tapaan normaalin viikonlopun palvelutason, myös yöliikenteen.  Tampereella vuoroja supistetaan aattoiltapäivästä, mutta kymmenen reitin runkoa liikennöidään sitten läpi pyhien.  Jyväskylässä asukkaat jätetään hoitamaan liikennetarpeensa kuten kukin parhaaksi näkee.  Edes jonkinlaisen runkoverkon säilyttäminen juhlapyhinä tulee olla Jyväskylässä tavoitteena.  Edes kaukaisessa tulevaisuudessa.

c

c

Otsikon viittaus tarkoittaa sitä liki parikymmentä vuotta kuntaliitoksen jälkeen jatkunutta
tilannetta, jolloin julkisen palvelun koko kirjo oli täällä lähietäisyydellä, ja useat vähittäisliikkeet pitivät läsnäoloa Säynätsalossa taloudellisesti järkevänä ja tuottoisana. Ei siihen ole paluuta.

Mutta äänestämällä kuntavaaleissa voi ainakin jonkin verran vaikuttaa siihen, pysyykö Jyväskylän kaupungin täällä tarjoama palvelu kohtuullisella lähiötasolla. Täältä äskettäinkin lopetettujen palvelujen palauttaminen on ilmeisen epärealistista, mutta esimerkiksi kaikkeen vaikuttavaa asukasmäärän putoamista voidaan jarruttaa.

Valtuutettujen ja lautakuntapaikkoihin sijoittuvien työ olisi saarilta katsoen ehkä tuloksellisempaa (heidän kannaltaan helpompaa tai hankalampaa), jos olisi olemassa jonkinlaista säynätsalolaista edunvalvontaa ja seurantaa. Tämä voisi tapahtua myös yhteistyössä muiden vastaavissa oloissa sinnittelevien kaupunginosien kanssa. Julkaisemme tässä numerossa korpilahtelaisen ehdokkaan kirjoituksen aiheesta.

Yksittäisten valtuutettujen vaikuttavuudelle on oleellista, onko oma ryhmä, tai useamman
samanmielisen joukko yli puoluerajojen, tukemassa. Ajamalla reuna-alueitten (ja etenkin omansa) etuja – valtuutettu voi vain saada harmia, ja joutua huonosti verkostoituneen osaan
kunnallisvaikuttajien kentässä. Säynätsalon etua mahdollisesti ajetaan parhaiten yhteistyössä
kaupungin muiden laitakylien kanssa.

Kuntavaalikeskustelu voisi jäädä tällä kertaa elämään edunvalvonnallisena keskusteluna ja
silmälläpitona. Kotiseutujärjestöksi profiloitunut Säynätsalo-Seura ei ole ottanut roolikseen seurata ja vaikuttaa, mitä tänne kaupungin suunnalta on tulossa. Kuten lehti on aiemmin todennut, seura on asukasyhdistysten loputtua kuitenkin ainoa edes jotenkin puhevaltainen taho, jota kaupungin voisi olettaa kuuntelevan. Tietenkään kaikki vaikuttaminen ei ole ollut julkista.

Nyt päättyvällä valtuustokaudella kaupungin täältä vetäytymisen vauhti kiihtyi loppua kohden. Nuorisotilan ja vanhusten päiväkeskuksen lopettaminen tulivat säynätsalolaiselle yleisölle yllätyksenä. Ennakkokeskustelua saarilla ei syntynyt, koska mahdollisesta päätöksestä ei täällä tietoa levinnyt. Lehtisaaren koulun sulkeminen toki perustuu kouluverkkosuunnitelmaan, jota alettiin valmistella jo edellisellä valtuustokaudella. Linja-autojen harvennushanke olisi myös edennyt varsin todennäköisesti huomaamatta, ellei tämä lehti olisi sattumoisin nostanut asiaa esille.

(Pääkirjoitus Säynätsalon Sanomissa 27.5.21)

Jyväskyläiselle erityisopettajalle ja oppilaanohjaajalle Sirkku Ingervolle (os. Vuoristo) Säynätsalo on ”kauneinta mitä tietää”.  Hän ajaa muutaman kerran kuukaudessa Linkillä tänne koirien kanssa ulkoilemaan.  Ingervo on harkinnut saarille muuttamistakin, mutta häntä huolestuttaa palvelujen väheneminen.  Häntä yhdistää tänne myös saarten arvoperinne. 

Mielipaikkani saarella

Oheinen juttu on julkaistu Säynätsalon Sanomissa maaliskuussa 2021.

Lapsuuttaan sekä pääsaarella että lyhyesti myös Muuratsalossa viettäneen Sirkku Ingervon mieluisin paikka saarilla ovat kalliot pääsaarella, hautausmaalta nykyisen Koulurannan alueenja Virkalan suuntaan.  Paikka on ilmeisesti Säynätsalon toiseksi korkein, hieman matalampi kuin urheilukentän lounaispuolen kallio.  Sieltä ovat tämän haastattelun kuvat. 

”On tärkeää, että metsiä ei muuteta puistoiksi tai asuntotonteiksi. Metsä ei kasva vuodessa, eikä räjäytettyä kalliota ei saa takaisin”, hän muistuttaa. 

Ingervo heittää saarten jatkosuunnitteluun ajatuksen omistuksen ja jokamiehenoikeuden rinnakkaiselosta: ”Olisi hyvä jatkosuunnittelussa miettiä periaatetta, että ihan ”rantaan asti ei rakennettaisi, vaan jos ei ole rajattua piha-aluetta, niin se voitaisiin ajatella kävelyväyläksi”.

”Kun Säykki yhdistettiin 90-luvun alussa Jyväskylään, muistan olleen huolta ilmassa, että Säykistä tulee Jyväskylän rikkaiden rantatontti. On tärkeää, että rantoja olisi vapaina julkisina tiloina kaikille.”  

 ”Väitteet opettajien asenteista hämmentävät”

Erityisopettaja, oppilaanohjaaja Sirkku Ingervon nykyinen työnantaja on Jyväskylän kaupungin Huhtasuon yhtenäiskoulu. Hänellä on kokemusta opetustyöstä myös Helsingissä. Laajaa työtaustaansa vasten Ingervo ihmettelee perussuomalaisten nuorten taholta noussutta opettajien asenteellisuusepäilyä.

Ingervo kuvaa syytöksiä hämmentäviksi. ”En ole kuullut yhdeltäkään opettajalta tai oppilaalta, että jotain puoluetta tai niiden edustajia olisi opetuksessa mollattu. Mielestäni tällaiset väitteet yhden puolueen mollaamisesta opetuksessa ovat yllättäviä ja hämmentäviä. En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta”. 

Ingervo toteaa, että  historiallisesti opettajat ovat varmaan edustaneet valtaapitävien kanssa enemmän oikeistoa. Nykyään tilanne on toisenlainen. Erilaisten perheiden nuorista myös valmistuu opettajia. Muistan, että lapsuudessani Säykissä oli pelottavia opettajia ja lämpimiä, lasta arvostavia. 

Ingervo huomauttaa, että opettajan koulutus on vaativaa. Opettajakandidaatit valikoidaan huolella, juuri siksi, ettei ylilyöntejä tule. ”Korona-aikana ei tahallista epäsovun lietsontaa kaipaa kukaan, edes vaalien kynnyksellä”, hän lisää.

”Nuoren on koettava olevansa arvostettu”

Nuorten kanssa työtä tekevää Ingervo ihmettelee Jyväskylän kaupungin äskeistä päätöstä sulkea Säykin nuorisotila. ”On tärkeää, että nuoria ei tilojen puutteessa ajeta vain kauppakeskuksiin ja kadun kulmiin hengailemaan”.

Nuoret tarvitsevat tilaa, jossa voi kokoontua satoi tai paistoi, ja maksutta… Nuorisotiloissa on myös ammattilaisia nuorten kohtaamisessa. Kun kokee, että on tervetullut ja arvostettu, niin ei tule tarvetta esimerkiksi  ilkivaltaan. 

”Ei ollut oikein, että nuorten tila lopetettiin. Kokonaistaloudellisesti tuskin tulee halvemmaksi”, arvelee Ingervo. Tiloja voi kehittää toimivammaksi, jos ovat jääneet ajasta jälkeen. ”Mieluiten nuorten kanssa yhdessä. Osallisuus on tärkeää”. 

”Maksulliset  harrastukset ovat erikseen. Olisi ihanne, että jokaisella nuorella olisi yksi itseä kiinnostava harrastus, jossa onnistua ja kehittyä. Siitä saisi elämään eväitä. Tämä pitäisi mahdollistaa kaikille lapsille ja nuorille vanhempien tuloista riippumatta”. 

 ”Palvelut lähellä” tarkoittaa kävelyetäisyyttä

Keskustelu palaa Säynätsaloon alueena, jota ehkä harkitaan muuttokohteena. ”Moni miettii asumistaan suhteessa tarvitsemiinsa palveluihin. On tärkeää, että Säynätsalo säilyy myös lapsiperheille houkuttelevana.” 

Ingervon lapsuustausta on saarilta. Hän ajoi Muuratsalosta aamun linja-autolla pääsaaren lastentarhaan, Marjalaan, kun perhe asui väliaikaisesti Muuratsalossa.  

Ingervo tarkentaa etuliitteen  ”lähi-” merkitystä.  ”Lähipalveluiden” tulee olla oikeasti lähellä, erityisesti palveluiden, joita tarvitaan usein kuten koulut, päiväkodit, neuvolat terveysasema. ”Lähikouluun tulee olla kävelymatka, samoin neuvolaan ja päiväkotiin.” 

Koulu on alueelleen myös enemmän kuin koulu. ”Usein moni palvelu linkittyy kouluun, kuten kansalaisopisto, harrastusmahdollisuudet lapsille ja nuorille. ”Tilojen käyttömaksut karkottavat paljon vapaaehtoistoimijuutta. siihen ei ole varaa”. 

 ”Eriavoisuuden lisääminen on poliittinen päätös”

”Säynätsalo oli Suomen punaisin kunta lapsuudessani. Vappuina kommunistit marssivat kylttien kanssa Säykin keskustassa. Säynätsalo oli lapsuudessa luokkayhteiskunta pienoiskoossa. En halua lasten luokkayhteiskuntaa, ja eriarvoisuutta voi onneksi ehkäistä. Jokaisella poliittisella päätöksellä voidaan lisätä tai vähentää eriarvoistumista.

”Isäni, Säynätsalon kirkkoherra Armas Vuoristo, (saarilla 1964-1975) oli aina tukemassa heikoilla elämässään olevia, ja tämän arvomaailman olen perinyt selkäytimeeni.

”Ihmettelin silloin, että miksi Säykissä oli kaksi eri urheiluseuraa, ja tuntui olevan kovasti merkityksellistä, kummassa niistä oli.”  ”Itse en kuulunut kumpaankaan”.

Kunnantalo matkailijoiden ainoa kohteena myös mietitytti. 

”Muistan kun tehdasyhtiö möi Säynätsalon pääsaaren työsuhdepuutaloja niissä asuville. Hinnat olivat muistaakseni 15 000 markasta 25 000 markkaan. Mielestäni puutalot olivat hyvin kauniita ja ihmettelin lapsena, miksi turistit tulivat katsomaan vain Kunnantaloa.”  JN

Jyväskylän seudun joukkoliikenteen uusi reittisuunnitelma on yllättäen nostanut esille Linkki-järjestelmän palvelutason Säynätsalon alueella.  Jos suunnitelma toteutuu, vuorotiheys Jyväskylään putoaa puoleen nykyisestä, arkipäivien ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Bussiyhteydet Muurameen häviäisivät lähes olemattomiin. 

Säynätsalosta tulee etäinen alue, josta yhteyksiä on vähän, ja ne ovat hitaitakin.

On selvää, että suurelle osalle Säynätsalon alueen väestöstä busseilla ei ole merkitystä. Saaret ja alueeseen kuuluva Kinkovuori ovat erittäin autoistuneet. Työmatkat kaupunkiin ajetaan pääosin omilla autoilla. Koululaisten bussiliikennetarpeet kaupunki aikoo täyttää.

Mutta täällä on edelleen ”marginaalisia asukkaita”, jotka ovat julkisen liikenteen varassa.  Bussien vähentäminen lisää ”luokkajakoa” saarilla.  Tämä koskee myös saarten melko suurta eläkeläisväestöä.

Toteutuessaan julkisen liikenteen leikkaus muuttaa mielikuvaa Säynätsalosta yhä enemmän sellaisen ”ylemmän keskiluokan huvilakaupunginosan” suuntaan, jossa ei julkisesta liikenteestä ole niin väliä. 

Kun bussit ajavat tunnin välein, käyntejä Jyväskylässä on tarpeen suunnitella tarkemmin.  Puolen tunnin tahdissa on ollut usein varaa muuttaa suunnitelmia sattumanvaraisestikin.  

Kaukoliikenteen liittymämatkoihin tulee lisää odotusaikaa ja mm keskustan kulttuuripalvelujen käyttö vähenee. Jos ei siis ole henkilöautokyytiä omasta takaa tai budjettia taksiin. 

Säynätsalossa on edelleen suurehko vuokra-asuntokanta. Tänne muutettiin aikanaan työn lähelle. Nyttemmin houkuttimena on ollut hieman edullisempi vuokrataso, mutta keskustan vuokrien tasaannuttua ero on käynyt pieneksi.  Luonnonläheisyys jää edelleen motivaatioksi asua Säynätsalossa.

Vähenevä kysyntä voi nopeuttaa vuokratalojen purkamista. Korvausrakentamiseen ei välttämättä ryhdy edes kaupungin omistama JVA.  Eli asukasmäärän lasku kiihtyy. 

Jos lopputulokseksi jää yhteyksien leikkaaminen, kaupunki voisi vaikuttaa siihen, että ainakin JVA tarjoaisi asuntoja parempien yhteyksien päästä, jos asukas niin haluaa.