Laivalinja Säykistä Lahteen
oli hukkua markkinavoimiin

Kesän 2020 aikataulut lupaavat kuutta reittimatkaa Säynätsalon laiturista, kolmena aamuna Lahden suuntaan, ja kolmena iltana Jyväskylään. S/S Suomen risteilyliikenne Pohjois-Päijänteella on sitten asia erikseen. Lahden suunnan matkapäivät täältä sinne olisivat aikataulun mukaan 29.6, 24.7 ja 18.8. Parempi tarkistaa kuitenkin varustamon sivuilta.

Päijänteen perinteinen laivalinja Lahti-Jyväskylä typistyi kesällä 2019 kahdeksi matkaksi. Hildenin varustamon painetuista aikatauluista reitti puuttui kokonaan, mutta myöhemmällä päätöksellä järjestettiin kaksi edestakaista vuoroa. Tilanne selvisi MATKA19 -messujen julkaisuista. ”Ei sitä linjaa siellä enää ole”, kertoi varustamon edustaja. ”Ei kannata”.

Pitkän reitin todellisesta kannattavuudesta taitaa olla jo pitkä aika, mutta historiallista reittiä on voitu pitää yllä, kun varustamon paikallisristeilyliikenne on ollut tuottoisaa. Jyväskylän lähivesien risteilybisnekseen on viime vuosina kuitenkin tullut jos jonkinlaista yrittäjää. Vaikka tarjonnan kasvu on ehkä lisännyt paikallisristelytoiminnan yhteistä asiakasmäärää, suuriin ylijäämiin yltää tuskin kukaan.

Vuodesta 1856 ajetun Lahden (ennen Vääksyn kanavaa Anianpellon) linjan loppumisen jälkeen voi kysyä, mikä on ollut Jyväskylän kaupungin elinkeinopoliittinen asenne matkustajaliikenteeseen vesiteitse. Satamaan on toivotettu tervetulleeksi kaikenlaista purtiloa pitämään kesäravintolaa ja kuorimaan kermaa huippuaikoina risteilyistä. Samalla on heikennetty perinteisen varustamoelinkeinon puitteita. (Historiaa on kaupungin osallistuminen kantosiipialusvarustamoon 60- ja 70-luvuilla, yhdessä Lahden kanssa.)

Lähivesien risteilytarjontaa on Jyväskylässä niin paljon, että Äijälänsalmi on jo kohta pullonkaula. Säynätsalon korkeudelle saakka pääsee risteillen, mutta koko muu Päijänne jää linjaliikenteen kautta lähes tavoittamattomiin.

Hildenin varustamon reittilaiva Lahteen saapumassa Säynätsalon satamaan 2014.

Yli kymmenen tuntia kestävä Lahden ja Jyväskylän yhteys on suurelle osalle nykypäivän matkailijoista ehkä myös liian pitkä. Mutta on asiakkaita, jotka haluavat mennä kokemaan vaikkapa suurten selkien kiireettömyyttä. Voihan laivalla tietenkin myös tehdä kirjallisia töitä.

Kun laivat olivat vielä hyötyliikennettä täällä Säynätsalossa tehtiin selvä ero paikallisliikenteen ja ”kaukoliikenteen” välillä. 50-luvun alussa lopettanut Kaima ajoi Kampin salmen ja Kinkosalmen puolta, ja poikkesi kai Niemelässä ja Koulun laiturissa. Itäpuolelle rakennettiin jo varhain ”Iso laivasilta” Lahden reitin laivojen poikkeamispaikaksi.

SSJyvaskyla003-2

S/S Jyväskylä Säynätsalon Isolla Laivasillalla 20-luvun lopulla. 1923 valmistunut Jyväskylä ajoi Suomen vuoroparina kesään 1963. Tällaisessa ulkoasussa laiva oli 1950-luvulle saakka. Silloin alakannen avoin perä suljettiin lähes kokonaan ja sinne laajennettiin ravintola.

Laivojen poikkeamisajat vaihtelivat vuosikymmenien mittaan. 50-luvun alusta lähtien liikenne oli pääasiassa matkailun varassa ja laivat kulkivat päivisin. Lahdesta lähdettiin klo 11.00, kun juna Helsingistä oli saapunut. Jyväskylästä etelään lähtö oli .30. Jyväskylän suunnasta Säykissä poikettiin klo 10.25 ja Lahden suunnast09a noin klo 19.30.

Kun laiturin läheisyyteen olivat 40-luvulla nousseet Sillankorvan rivitalot ja Pee-korpeen parikymmentä taloa yhtiön toimihenkilöille, tultiin etenkin iltaisin ”laivalle” ihan yhteisöllisenä tapahtumanakin. Rannassa toimi 50-luvulla myös kioski, joka oli avoinna iltaisin laivantuloaikaan. Siitä oli vielä kymmenkunta vuotta sitten perustukset nähtävissä.

Hyötyliikenteen vuosikymmeninä laivat kulkivat yöllä, Vesijärven satamasta Jyväskylään lähdettiin illalla, kun juna Helsingistä oli saapunut Vesijärven satamaan. Jyväskylään saavuttiin ennen puoltapäivää. Matka Jyväskylästä etelään alkoi usein iltapäivällä. Tuolloin laivat saapuivat Vesijärven satamaan aamulla siten, että Helsinkiin menijät saattoivat lähes välittömästi nousta satamaraiteelta junaan. Vesijärveltä oli myös iltapäivälähtöjä ja tuolloin Säykin laiturissa käytiin aamuyöstä.

Matkan kesto riippui siitä, kuinka paljon poikettiin usein pitkienkin lahtien perukoilla sijaitseviin kirkonkyliin. 50-luvulla pitkät poikkeamiset sitten jäivät aikatauluista.

Monta varustamoa on
ehtinyt ajaa Lahden linjaa

Osakeyhtiöpohjainen Päijänteen Laiva kaatui 40-luvun lopulla, kun rahtiliikenteen menetys maanteille oli liian raju tulorakenteen muutos. Suomi ja Jyväskylä jatkoivat sitten laivayhtiön isännöitsijänä toimineen Erkki Patokorven yksityisenä yrityksenä. Kesä 1963 oli viimeinen, jolloin molemmat höyrylaivat olivat liikenteessä. Keväällä 1964 laivat ulosmitattiin, mutta Suomi pääsi velkojien suostumuksella liikenteseen. Syksyllä autokauppiaat Helin ja Ahonen pelastivat Suomen ja Jyväskylän pakkohuutokaupassa joutumasta romutettaviksi. Jyväskylä myytiin Sysmään, muutettiin dieselkäyttöiseksi, mutta ei enää palannut liikenteeseen. Suomi pysyi höyrylaivana, mutta kivihiili vaihtui öljyksi. Väinölän telakalla perusteellisesti kunnostettu Suomi lähti uuden yhtiön nimissä Päijänteelle kesäkuussa 1965. Suomi oli sitten yksin liikenteessä Höyrylaivaosakeyhtiö Päijännematkailun lukuun toistakymmentä vuotta.

Suomen omistajaksi 70-luvun lopulla tullut laivuri Hannu Hilden osti Saksasta rannikkoliikennelaivan Suomen vuoropariksi. Nimeksi tuli Suometar. Tuolloin laivavuorot palautuivat vuoden 1963 laajuuteen.

Päivittäiset yhteydet säilyivät 2000-luvun alkuun, jolloin Suomi siirtyi risteilykäyttöön Jyväskylän lähivesille. Yhteys Lahteen Säynätsalon laiturista jatkui kaksi tai kolme kertaa viikossa. Mutta vuodesta 2016 matkoja on tehty vain neljä tai viisi edestakaista. koko kaudella.

Kesän 2019 julkaistusta aikataulusta Jyväskylän-Lahden reitti puuttui kokonaan, mutta pari edestakaista matkaa tehtiin. Molempiin suuntiin laiva oli varsin täynnä.

Lahti-Heinola -reitti on jatkunut entiseen tapaan. Se on ollut yleisömenestys. Matka kestää nelisen tuntia ja reitillä on kaksi kanavaakin.

Hildenin varustamo ajaa myös kanavareittiä Keiteleelle. Kesälauantaisin laiva käy Äänekoskella saakka.