Laivalinja hukkui markkinavoimiin

Kesällä 2019  ei  enää  nähdä  Päijänteen  pitkiä  varmustamoperinteitä  edustavan  Hildenin  aluksia  Lahden – Jyväskylän reitillä aikatauluperusteisessa liikenteessä. Tilanne  selvisi MATKA19 -messujen julkaisuista. ”Ei sitä linjaa siellä enää ole”, kertoi varustamon edustaja.  ”Ei kannata”.

Pitkän reitin  todellisesta  kannattavuudesta taitaa olla jo pitkä aika, mutta  julkisuudessa on joskus sanottu, että  historiallista  reittiä on voitu pitää yllä, kun varustamon  paikallisristeilyliikenne on ollut  tuottoisaa. Jyväskylän lähivesien risteilybisnekseen on viime vuosina kuitenkin  tullut jos  jonkinlaista  yrittäjää.  Vaikka tarjonnan kasvu on ehkä lisännyt yhteistä asiakasmäärää, suuriin ylijäämiin yltää tuskin kukaan.

Vuodesta 1856  ajetun  Lahden (ennen Vääksyn kanavaa Anianpellon)  linjan loppumisen jälkeen voi kysyä, mikä on ollut Jyväskylän kaupungin elinkeinopoliittinen asenne matkustajaliikenteeseen vesiteitse.  Satamaan on toivotettu tervetulleeksi  kaikenlaista purtiloa pitämään kesäravintolaa ja kuorimaan kermaa huippuaikoina risteilyistä. Samalla on heikennetty perinteisen varustamoelinkeinon puitteita.    (Historiaa on kaupungin osallistuminen kantosiipialusvarustamoon 60- ja 70-luvuilla, yhdessä Lahden kanssa.)

Markkinavoimat ovat vieneet  siihen, että  risteilytarjontaa on Jyväskylässä  niin paljon, että Äijälänsalmi  on jo kohta pullonkaula.  Säynätsalon korkeudelle saakka  pääsee risteillen, mutta koko muu Päijänne  jää  linjaliikenteen kautta  tavoittamattomiin.

Yli kymmenen tuntia kestävä  Lahden ja Jyväskylän yhteys  on suurelle osalle nykypäivän matkailijoista ehkä myös liian pitkä. Mutta on asiakkaita, jotka  haluavat mennä kokemaan vaikkapa  suurten selkien  kiireettömyyttä.  Voihan laivalla  tietenkin myös tehdä kirjallisia töitä.

Kun laivat olivat vielä hyötyliikennettä  täällä Säynätsalossa  tehtiin selvä  ero  paikallisliikenteen  ja  ”kaukoliikenteen” välillä.  50-luvun alussa  lopettanut  Kaima ajoi  Kampin salmen ja Kinkosalmen puolta,  ja poikkesi  kai Niemelässä  ja Koulun laiturissa.  Itäpuolelle  rakennettiin jo varhain  ”Iso laivasilta”  Lahden reitin laivojen poikkeamispaikaksi.

Laivojen poikkeamisajat  vaihtelivat vuosikymmenien mittaan.  50-luvun alusta lähtien  liikenne oli pääasiassa  matkailun varassa ja laivat kulkivat päivisin. Lahdesta lähdettiin klo 11.00, kun juna Helsingistä oli saapunut.  Jyväskylästä etelään lähtö oli .30. Jyväskylän suunnasta  Säykissä poikettiin klo 10.25  ja Lahden suunnast09a noin klo 19.30.

Kun  laiturin läheisyyteen olivat 40-luvulla  nousseet  Sillankorvan rivitalot  ja Pee-korpeen parikymmentä taloa yhtiön toimihenkilöille,  tultiin etenkin iltaisin  ”laivalle” ihan yhteisöllisenä tapahtumanakin.   Rannassa  toimi  50-luvulla myös  kioski, joka oli avoinna iltaisin laivantuloaikaan.  Siitä oli vielä kymmenkunta vuotta sitten perustukset nähtävissä.

Hyötyliikenteen vuosikymmeninä  laivat kulkivat  yöllä, Vesijärven satamasta Jyväskylään lähdettiin  illalla, kun juna  Helsingistä oli saapunut  Vesijärven satamaan. Jyväskylään saavuttiin ennen puoltapäivää.   Matka  Jyväskylästä etelään  alkoi usein iltapäivällä.  Tuolloin laivat saapuivat  Vesijärven satamaan aamulla siten, että  Helsinkiin menijät saattoivat  lähes välittömästi nousta satamaraiteelta junaan. Vesijärveltä oli myös iltapäivälähtöjä ja tuolloin Säykin laiturissa käytiin aamuyöstä.

Matkan kesto riippui  siitä, kuinka paljon poikettiin  usein  pitkienkin lahtien perukoilla sijaitseviin kirkonkyliin. 50-luvulla pitkät poikkeamiset sitten jäivät aikatauluista.

Monet omistajat

Osakeyhtiöpohjainen Päijänteen Laiva kaatui 40-luvun lopulla, kun rahtiliikenteen menetys maanteille  oli liian raju tulorakenteen muutos.  Suomi ja Jyväskylä jatkoivat sitten  laivayhtiön isännöitsijänä toimineen Erkki Patokorven  yksityisenä yrityksenä.  Kesä 1963 oli viimeinen, jolloin molemmat höyrylaivat olivat liikenteessä.  Keväällä 1964 laivat ulosmitattiin, mutta Suomi pääsi velkojien suostumuksella liikenteseen.  Syksyllä autokauppiaat Helin ja Ahonen pelastivat Suomen ja Jyväskylän pakkohuutokaupassa  joutumasta romutettavaksi.  Jyväskylä myytiin Sysmään, muutettiin dieselkäyttöiseksi, mutta ei enää palannut liikenteeseen. Suomi pysyi höyrylaivana, mutta kivihiili vaihtui öljyksi.  Väinölän telakalla perusteellisesti kunnostettu Suomi lähti uuden yhtiön nimissä Päijänteelle kesäkuussa 1965. Suomi oli sitten yksin liikenteessä Höyrylaivaosakeyhtiö Päijännematkailun lukuun toistakymmentä vuotta.

Suomen omistajaksi 70-luvun lopulla  tullut laivuri Hannu Hilden osti Saksasta rannikkoliikennelaivan  Suomen vuoropariksi. Nimeksi tuli Suometar.  Tuolloin laivavuorot palautuivat vuoden 1963 laajuuteen.

Päivittäiset yhteydet säilyivät 2000-luvun alkuun, jolloin Suomi siirtyi risteilykäyttöön Jyväskylän lähivesille. Yhteys Lahteen  Säynätsalon laiturista jatkui kaksi tai kolme kertaa viikossa.   Kolmena äskeisenä kesänä  matkoja on tehty vain neljä tai viisi edestakaista. koko kaudella.

Ja tulevana kesänä ei aikataulutettuja  vuoroja ole lainkaan.  MATKA-messuilla  kuitenkin kerrottiin, että muutamia matkoja ehkä tehdään, ja niistä ilmoitetaan erikseen.

Lahti-Heinola  -reitti jatkuu  entiseen tapaan.  Se on ollut  yleisömenestys. Matka kestää nelisen tuntia ja reitillä on kaksi kanavaakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s