Säynätsalon Hanna  tai Waltteri  on   Säynätsalon paikallislehden  kustantajan  Erkki  Keiskosken  90-luvun puolivälissä  ideoima  tunnustus  tavalla tai toisella  Säynätsalossa  vaikuttaneille  paikallisille.   Aiemmin oli valittu  vuoden  säynätsalolaisia, mutta  perinne oli katkennut.

Nimet tulevat  Säynätsalon teollisuuden perustajasuvun kahdesta viimeisestä edustajasta saarilla, Walter Parviaisesta  ja hänen sisarestaan Hanna Parviaisesta, joka  luopui tehdasyhtiöstä 1936.

Alkuvuosien  Waltterit ja Hannat olivat  Säynätsalon kunnan aikana  julkisessa palvelussa kunnostautuneita.  Palopäällikkö Mauri Toikkanen oli ensimmäinen vuonna 1996, sitten kunnalliskodin (sittemmin Hannalan) johtaja Sanni Kangas 1997,  pitkäaikainen kunnansihteeri Kauno Lehtomäki 1998, kunnan- ja sittemmin terveyskeskuslääkäri Anneli Pihlaja 1999  ja  Säynätsalon postitoimistosta tunnettu Anja  Vehkala.

”Valintatapa  vaihdellut  kuin  euroviisuissa”

Tunnustuksen saajien valintakäytännöt  ovat vaihdelleet. Hannasta ja Waltterista  on mm pyydetty  lukijain esityksiä, joiden perusteella sitten järjestettiin  postiäänestys.  Jossain vaiheessa  oli myös  mukana  Säynätsalon  Sanomien  tilaajista  koottu  lukijaneuvosto.  Viime vuosina  valinta on tehty lehden ja kustannusyhtiön  hallinnossa.

Vuonna 2005  oli  käytössä kaksivaiheinen  valinta. Yleisöäänestyslipuke julkaistiin lehdessä 4.5. Äänestää saattoi kuitenkin myös jo tekstiviestillä.  Seuraavassa  vaiheessa kesäkuussa  oli mukana kolme ehdokasta.     Vuoden 2005 valinnaksi nousi lopulta  kuntourheilua, etenkin lenkkeilyä, saarilla  edistänyt Raimo Nieminen.

Mainoksen kuvassa  (yllä)  vuoden 2004  tunnustuksen saanut  Säynätsalon viimeinen kirkkoherra  Risto Krogerus  ja  kustantaja  Keiskoski.  Itsenäinen evl-seurakunta loppui yli kymmenen vuotta kunnan jälkeen, vuoden 2005 alussa.

Mediayritysten  ”vuoden henkilöt”  ovat tietenkin  samalla  asiakaskunnalle  tai toiminta-alueen yhteisölle  suunnattua  suhdetoimintaa.  Uranuurtaja Suomessa  oli  ehkä  Uuden Suomen  juhannustyttökilpailu. Nykyisin laajimmin tunnettu kai on Hufvudstadsbladetin Lucia-äänestys, mukana myös Yle ja Folkhälsan.

Säynätsalon oloissa  äänestyksiin  perustuneet  vaalijärjestelmät  saivat kuitenkin aikaan myös  junttausta  ja heijastivat  joskus  saaren perinteisiä  jakoja.

Hanna tai Waltteri  saivat aluksi  lahjana  paikallista  taidetta, mutta  nyttemmin  Markku Purhosen vaneriteoksen ”Skuuppi”.