Säynätsalon Hanna tai Waltteri on Säynätsalon paikallislehden kustantajan Erkki Keiskosken 90-luvun puolivälissä ideoima tunnustus tavalla tai toisella Säynätsalossa vaikuttaneille paikallisille. Aiemmin oli valittu vuoden säynätsalolaisia, mutta perinne oli katkennut.
Nimet tulevat Säynätsalon teollisuuden perustajasuvun kahdesta viimeisestä edustajasta saarilla, Walter Parviaisesta ja hänen sisarestaan Hanna Parviaisesta, joka luopui tehdasyhtiöstä 1936.
Alkuvuosien Waltterit ja Hannat olivat Säynätsalon kunnan aikana julkisessa palvelussa kunnostautuneita. Palopäällikkö Mauri Toikkanen oli ensimmäinen vuonna 1996, sitten kunnalliskodin (sittemmin Hannalan) johtaja Sanni Kangas 1997, pitkäaikainen kunnansihteeri Kauno Lehtomäki 1998, kunnan- ja sittemmin terveyskeskuslääkäri Anneli Pihlaja 1999 ja Säynätsalon postitoimistosta tunnettu Anja Vehkala.
”Valintatapa vaihdellut kuin euroviisuissa”
Tunnustuksen saajien valintakäytännöt ovat vaihdelleet. Hannasta ja Waltterista on mm pyydetty lukijain esityksiä, joiden perusteella sitten järjestettiin postiäänestys. Jossain vaiheessa oli myös mukana Säynätsalon Sanomien tilaajista koottu lukijaneuvosto. Viime vuosina valinta on tehty lehden ja kustannusyhtiön hallinnossa.
Vuonna 2005 oli käytössä kaksivaiheinen valinta. Yleisöäänestyslipuke julkaistiin lehdessä 4.5. Äänestää saattoi kuitenkin myös jo tekstiviestillä. Seuraavassa vaiheessa kesäkuussa oli mukana kolme ehdokasta. Vuoden 2005 valinnaksi nousi lopulta kuntourheilua, etenkin lenkkeilyä, saarilla edistänyt Raimo Nieminen.
Mainoksen kuvassa (yllä) vuoden 2004 tunnustuksen saanut Säynätsalon viimeinen kirkkoherra Risto Krogerus ja kustantaja Keiskoski. Itsenäinen evl-seurakunta loppui yli kymmenen vuotta kunnan jälkeen, vuoden 2005 alussa.
Mediayritysten ”vuoden henkilöt” ovat tietenkin samalla asiakaskunnalle tai toiminta-alueen yhteisölle suunnattua suhdetoimintaa. Uranuurtaja Suomessa oli ehkä Uuden Suomen juhannustyttökilpailu. Nykyisin laajimmin tunnettu kai on Hufvudstadsbladetin Lucia-äänestys, mukana myös Yle ja Folkhälsan.
Säynätsalon oloissa äänestyksiin perustuneet vaalijärjestelmät saivat kuitenkin aikaan myös junttausta ja heijastivat joskus saaren perinteisiä jakoja.
Hanna tai Waltteri saivat aluksi lahjana paikallista taidetta, mutta nyttemmin Markku Purhosen vaneriteoksen ”Skuuppi”.