Säynätsalo oli  Jyväskylää pommittaneiden punatähtikoneiden reitillä

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 1939 Säynätsalo oli mahdollinen kohde. Tänne ei kuitenkaan pommeja pudotettu, tai ilmeisesti edes konekiväärillä ammuttu, saarten teollisuus ehkä haluttiin ehjänä haltuun.   Säynätsalo oli kuitenkin Jyväskylää pommittamaan menneiden koneiden reitillä, mennen ja tullen. Joskus sieltä palaavat koneet myös tekivät kierroksia saarten yllä.

Joillekin Suomen teollisuuslaitoksille oli 1930-luvulla hankittu omaa ilmatorjuntaa, paikallisen tehtaan varoin, Säynätsaloon ei. Lähimmät tykit olivat Jyväskylän aseman ja keskustan suojana.

Säynätsalon kirkon tornissa oli ilmavalvontapiste, jota hoitivat Säynätsalon lotat. Havaintopaikka oli ihan ylhäällä, tornin piikkiosan alla.

IMG_20191130_2236056~2

Säynätsalon ilmavalvontalottia ryhmäkuvassa sodan ensi viikkoina. Ihan juhlava kahvipöytä on katettu Tiilelään, Lossitien varteen. Kuva on opettaja Toini Gröndahlin kokoelmista. Hän on toinen oikealta, seuraavana vasemmalle tummassa puvussa lastentarhaopettaja Vappu Väntti. Kolmantena oikealta eturivissä Toini Levä, neljäs on ilmeisesti Muuratsalossa postinkantajana toiminut, mutta nimi puuttuu. Viidentenä eturivissä hymyilee Lyyli Laavisto, hänestä edelleen opettaja Aini Kivistö ja lastentarhaopettaja Ester Larkama. Kolme seuraavaa tummapukuista olivat Toini Gröndahlin tunnistuksen mukaan Maija Suonio, rouva Lavi ja sairaanhoitaja Selma Vastanen.

Vuorossa oli kerrallaan kaksi lottaa, toinen tähysti ja toinen soitti tarvittaessa kirkon kellolla yleisen hälytyksen. Ilmahavainnot soitettiin puhelimella tehtaalle ja sieltä edelleen Jyväskylän ilmatorjuntaan.

Eero Levä muisteli, että esimerkiksi 31.12.1939 kaupunkia pommittamassa ollut kuuden koneen lentue  palasi Kinkomaan yli ja lensi sitten viistosti Kaakkosaaren suuntaan.

Levä kertoi, että ilmahälytyksen tullessa siirryttiin saarella mm sahan mäellä olleeseen kaivantoon.  Mäki oli siis tehtaan alueella.  Levä kertoi, kuinka Erkki Niinistö oli vihaisena ampunut kiväärillä ohittavien koneiden perään

Eero Levä oli ollut YH:n (yleiset harjoitukset 1939) aikana Taipaleenjoen tykistössä, mutta hänet oli siirretty sitten teollisuuden palvelukseen Säynätsaloon.  Levä toimi vanerin varaston hoitajana. ”Ei ollut itse asiassa kovin helppoa olla saarella. Sai kyllä kuulla kunniansa siitä, että kun siellä ”akkojen joukossa” tehtaalla oli.”, Levä kertoi 2005.

Ilmavalvontaan osallistunut opettaja Toini Gröndahl  kertoi Säykki-lehdessä tammikuussa 2006 ilmavalvonnasta.  ”Mieleen ei palaudu, miten kelloja soitettiin, mutta se oli ilmeisesti lyhyttä sarjaa yhdellä kellolla”,  Toini muisteli.

Toini Gröndahl oli saapunut opettajaksi Säynätsaloon syksyllä 1939, ja oli siis tuolloin aivan tuore saarelainen. Hänen työparinaan ilmavalvonnassa oli usein opettaja Aini Kivistö. Toini kertoi yleensä olleensa itse pääasiassa ylhäällä tähystystasolla Ainin ollessa varalla kelloja varten.

Vuonna 2005 Säykki-lehti kävi katsomasssa tornia.  Mahdollisista muutoksista sen jälkeen ei ole tietoa.   Mutta 2005 tornin kellonsoittotasolle saakka mentiin tavanomaisia portaita, tornin vasenta puolta. Kellotasolta ylöspäin veivät ensin  puuportaat ja sitten olivat jo vuorossa kahdet tikkaat, ensin seuraavalle välitasolle ja sitten lopulta kohtisuoraan kattoluukulle.

Valvontatason luukuun liittyy ”läheltä piti” -tilanne, josta Toini Gröndahl kertoi.

”Aini oli mennyt alas kellotasolle ja jättänyt luukun auki. Erehdyksessä astuin tyhjään luukkuun ja putosin, mutta sain reunoista kiinni ja pääsin takaisin. – Suoraa putousta seuraavaan tasoon olisi ollut metrikaupalla. Aini huusi puhelimeen, että opettaja Gröndahl putosi ja tehtaan päässä oltiin jo huolissaan, mutta pian tilanne selvisi”

 

Säynätsalon tuotteet
Jäämeren kautta maailmalle

Koska Neuvostoliiton kanssa tuolloin samanmielinen Saksa hallitsi Itämerta, Säynätsalon vaneri vietiin Petsamoon lastattavaksi.   Liinahamarin satamasta oli tullut. Suomen keskeinen vientiväylä.  Rautatie ulottui Rovaniemelle, minkä jälkeen tavaraa kuljettivat kuorma-autot.  Alkumatka Säynätsalosta  Jyväskylään tehtiin silloiseen tapaan hevos- tai autovoimin.

Talvisodassa sotatoimissa menehtyneiden saarelaisten nimet on kirjattu muistotauluun, aiemman Paloaseman, nykyisen Vanerilan, seinään.

 

IMG_20191130_2302243~3

Ilmavalvojat tähystivät avoimessa tilassa piikin alla. Kuvassa kirkonmäki on vielä alkuperäisessä muodossaan, massiiviset portinpylväät sekä kirkon että hautausmaan edessä. Samantyyppiset, mutta pienemmät portaat, ovat ilmeisesti yhä nähtävillä kirkonmäen itäpuolella. Niiden piti viedä portaille laivarannan suuntaan, mutta portaita ei koskaan rakennettu. Kuva: Aune Siven, 1940.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s