Eero  ja Martti Levä (isä ja poika) edustivat  vuoden 2005  Säykki-lehden haastattelussa pitkää asiantuntemusta  sekä  Säynätsalosta että myös vanerin valmistuksesta  Eero Levä tuli saarelle 20-luvulla ja muutti täältä poikansa läheisyyteen Lahteen 90-luvun puolivälissä.  Martti Levä  teki työuransa vaneriteollisuuden palveluksessa.

15.12.2005  julkaistu juttu oli poimintoja  pitkästä vapaasta keskustelusta Eeron Lahden-asunnolla.  Levä muisteli mm Parviaisten  henkilöstöpolitiikkaa, joka kohdistui  30-luvun alun vaikeina  vuosina  rankasti myös toimihenkilöihin. Palasimme myös  Walter  Parviaisen kuolemaan  ja  asekätkentään kirkolla.

 

Pitkään palvelleita pihalle.  Irtisanominen  poisti  samalla  saarelta

Kun talous heikkeni 30-luvun taitteessa, Parviaisella  ei epäilty tehdä koviakaan päätöksiä. Senaikaista sosiaaliturvaa vasten etenkin  toimihenkilöiden kohtelu vaikuttaa ihan nykypäivän meiningiltä.

Seurantalolla  järjestettiin  tiedotustilaisuus  tehtaan  väelle.  Isännöitsijä Grönholm kysyi  työläisiltä, pannaanko 10 prosenttia pihalle  vai lasketaanko palkkoja  10 prosenttia.  Kalle  Heinonen  loi kokouksen kannan  esittämällä, että puututaan palkkoihin.  Tämä ei lopulta riittänyt, vaan sitten oli lähetettävä ulkopaikkakuntalaiset pois – täällä käytiin paljon työssä mm järven takaa ja  Muuramesta.  Seuraavaksi lähetettiin äidit kotiin ja  lopulta tehdas meni nelipäiväiseen viikkoon.

Edessä  oli vielä ns suuri puhdistus, jossa  Parviaista pitkään palvelleita  toimihenkiöitä pantiin pihalle   eli käytännössä  lähetettiin  saarelta.  Poistua  sai mm pääkassa  Streng, hänen tilalleen kassaksi nostettiin nuori konttoristi  Vastanen. Poislähtijöitä olivat myös pääkirjanpitäjä, ostopäällikkö ja monet muut.  Silloin nuorempana työnjohtajana toiminut Levä sai palkanalanneuksen  1400:sta 800:een  markkaan.

 

Asekätkentä  kirkossa

Jatkosodan loppuvaiheen  asekätkennässä  piilotettiin varusteita  vastarintaa varten  mahdollisen miehityksen varalta.  Kätkentä saattoi kuitenkin jo sinällään hillitä niin venäläisiä kuin paikallisiakin  Suomessa,  eihän sen laajuudesta ollut  varmuutta.   Eero Levä  kertoi  vuoden 2005  haastattelussa  poliisien saapumisesta ja  muutamien  säynätsalolaisten pidätyksistä.

Eero Levä oli tuolloin  seurakunnan taloudenhoitaja. (Tehtävä kuului vuosikymmenet  aina jollekin tehtaan  toimihenkilölle).

”Nuori poliisi tuli tehtaalle. Sanoin, että on hoidettava muutama  kuormakirja, mutta poliisi jäi odottamaan. Mentiin poliisiasemalle. Sinne oli tuotu jo opettaja  Lehtiö  ja suojeluskunnan paikallispäällikön Olavi  Salosen ollessa  vielä  sotareissulla  varapäällikkö Hugo Järvinen..”

Eero Levää  harmitti puhe  aseiden kätkemisestä kirkkoon.  ”Siellä  oli  viestintävälineitä, ei muuta,” huomautti Levä.   ”Eikä mitään ollut muurattu seiniin, vaan  kalusto oli katon ja sisäkaton välissä  orsilla ja  sahajauhojen seassa.”

Levää harmitti tapa, jolla varusteiden kätkemisestä on viime vuosikymmeninä saarella  puhuttu.  ”Hankkeessa  ilmiantajana oli ollut sen kuorma-auton kuljettaja,  jolla varusteet oli tuotu kirkolle.  Hän ei ollut  säynätsalolainen.”

 

Walter Parviaisen  kuolinpäivä

Kunnantalon takana kuusikon keskellä  on muistomerkki paikalla, johon tehtaan omistaja Walter Parviainen  menehtyi

”Se oli elokuun viimeinen sunnuntai  1925.  Asuin poliisiaseman talossa (sijaitsi noin Saarenhaka-talon ja Perälän välissä).  Yksi laivamies  tuli juosten Marjalan suunnasta (lastentarha, kunnantalon parkkipaikan kohdalla)   ja  kertoi Parviaisen kaatuneen metsään.  Hän oli menossa hakemaan  osuuskaupan talossa  asunutta  sairaanhoitajaa”

Parvainen oli sitten kannettu  Marjalaan.