Rahusten Toronto-mailat menestyivät maailmalla

Rahuset023

Urho Kekkonen Rahusten  tuotannon  myyntitukena  Tampereen messuilla.  Pikkukuvassa  mailatehdas  Muuramen teollisuusalueella.

 

Kinko-Puu ja  sen Toronto Special -jääkiekkomailat  ovat  huikea  kertomus Säynätsalon teollisuushistorian sitä puolta, joka  löysi  elintilaa Enso-Gutzeitin  katveessa,  Muurameen väistämällä.  Juttu kuvineen on julkaistu Säynätsalon Sanomissa 9.2.2006

Säynätsalon Enso-Gutzeitin  työnjohtaja  Einari  Rahunen  ideoi laminaattimailman, joka oli tehty sadasta eri osasta  ja  tukeutui puun oman rakenteen hyväksikäyttöön.  Parhaimmillaan mailoja valmistui tuhat päivässä, aluksi vertaalla  Kinkomaalla  ja sitten tehtaalla  Muuramen teollisuusalueella.

Einari  Rahunen piti työnsä Ensolla  ja vetovastuu tehtaasta oli  Raimo Rahusella (s.1934), mutta myös veljensä Seppo (s.1937) oli aktiivisesti yrityksessä ja markkinoinnissa.  Kehitystyössä  oli myös keskeinen työnjohtajaksi palkattu Kauko Sihvonen.  Hän ideoi suurjaksokuumentimen, jolla tuotettiin 50 mailaa muutamassa minuutissa.

Aloittaessaan 1955  Kinko-Puu  teki ovia ja ikkunoita.  Mailatuotanto  alkoi  Kinkomaalla pienessä verstaassa  1957.  Varsinainen tuotantolaitos  valmistui Muurameen.  Kinko-Puu oli Muuramen teollisuusalueen ensimmäinen yritys.  Raaka-aine  oli kolminkertaista vaneriviilua. Se ostettiin pääasiassa Schaumanilta  Jyväskylästä, mutta myös jonkin verran  Ensolta.

Miksi Muurameen, kun idea ja toteuttajat olivat  Säynätsalosta?

Syy oli yksinkertaisesti se, että Enso omisti  saarella kaiken maan, eikä ollut halukas myymään.  Säynätsalon kunnalla  ei ollut tuolloin edes  teollistamispoliittista  ohjelmaa. Eihän Enson ohella muuta teollisuutta  tarvittu, ajateltiin.  Rahusten ensimmäinen verstas oli muuramenpuoleista Kinkomaata, suunnilleen betonitehdasta vastapäätä.

Rahuset024

Mailan kehittäjä  Einari  Rahunen Kinkomaan verstaalla.

 

Rahuset025 (3)

Tästä  alkoi.  Rahusten verstas valmistui Kinkomaan puolelle tiilitehdasta vastapäätä vuonna  1955. Säynätsalosta ei saatu tonttia. Enso siellä omisti kaiken.

 

Raimo Rahunen kertoi (2006), että Kinko-Puun viesti maailmalle  oli  kaudella  1965-1966 lähes yhtä paljon kuin Suomen koko silloinen huonekaluvienti.

Mailojen kotimainen tuotemerkki oli  Toronto Special. Nimen oli keskinyt tamperelainen urheiluvälinekauppias K. Hjort.

”Suomen  mailateollisuudesta tuli niin  kanadalaista, että markkinoille  tullut  kilpailija nimesi oman tuotteensa sitten Montrealiksi”,  Rahunen totesi.

Kinko-Puuhun liittyy huikea kansainvälistymishanke, joka lopulta vaikutti yrityksen kaatumiseen.  Rahuset ymmärsivät, että  tuotantoa tulisi aloittaa myös  lähellä suurimpia markkinoita.  Kanadan Quebecistä  St Jeromen kaupungista tarjoutui mahdollisuus vuosikymmenten taitteessa  (1970).  Kanadan julkista rahoitustukea  oli  saatavilla  reilusti.

Kinko-Puu kuitenkin ajatui konkurssiin.  Yksi syy oli  suomalaisen päärahoittajapankin paniikinomainen kielteisyys  tuotantoon ulkomailla.  Asenteessa  ei ajateltu taloudellisuutta, vaan pankki oli  ikään kuin  isänmaan  asialla.  Suurempienkin yritysten maasta lähtöjä  esteltiin.  Elettiin sentään aikaa, jolloin yksityishenkilöidenkin piti  tehdä ”valuutta-anomus” vähänkin suurempiin hankintoihin.  Pankki teki hätäjarrutuksen ja  alkoi huolehtia  saatavistaan.  Kausimyynnistä  riippuvaisen Kinko-Puun maksuvalmius heikkeni dramaattisesti. Pankin vaihto ei enää auttanut.  Yhtiömuodoltaan Rahusten yritys oli  kommandiittiyhtiö.

Vain muutama vuosi myöhemmin mahtava  Enso oli jo mukana Kitimatin tuotantolaitoshankkeessa  Kanadassa.  Pienelle yksityiselle  yritykselle  meno ulkomaille ei kuitenkaan ollut mahdollista  vain muutamaa vuotta aiemmin.

Loppuvaihetta  synkensi Einari Rahusen kuolema  1971, ennen konkurssia.  Einari oli mennyt Kinkomaan vanhalle  verstaalle  ja saanut  sydänkohtauksen. Hänet  löydettiin sieltä  menehtyneenä.

Raimo Rahunen oli konkurssin jälkeen tovin maila-alalla, mutta siirtyi  sitten muille  sektoreille myyntimieheksi.

Vuoden 2006  haastattelussa  Raimo kertoi  yhteyden  Säynätsaloon tuolloin olleen edelleen tiivis.  Anoppi asui  lapsuudenkodin, Rahulan, naapurissa.  Lapsuuden ja nuoruuden ilmapiirin Raimo muisti  2006 huolettomana ja kannustavana.

Rahuset025 (2).jpg

Raimo  Rahunen  työn touhussa  Kinko-Puun alkuvuosina.

Tietoja Juhani Niinisto

SIIS KUKA? Juhani Niinistö oli Suomen ulkomaanradion (Yle Radio Finland) päällikkö 1980-2005, sanomalehti Vapaan Sanan päätoimittaja Torontossa 2006-2011. Ennen Kanadaan menoa vuoden ajan Säynätsalon Sanomien (Säykki-lehden) sivutoiminen päätoimittaja. Viime vuodet sopimusuutiskirjoittaja uutistoimisto Xinhualle Suomessa, ja pitänyt palstaa "Saaren arvot" Säykki-lehdessä. WHO? Juhani Niinisto was in charge of the multi-lingual Radio Finland (international service of YLE) 1980-2005, worked as the editor in chief in the Toronto (Ontario)based Vapaa Sana 2006-2011. Since 2014 a contract newswriter in Helsinki for news agency Xinhua. Input for the Jyvaskyla town paper Säynätsalon Sanomat since 2004, incl one year as the editor, before moving to Canada.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s