Rahusten Toronto-mailat
menestyivät maailmalla

Urho Kekkonen Rahusten  tuotannon  myyntitukena  Tampereen messuilla.  Pikkukuvassa  mailatehdas  Muuramen teollisuusalueella.

Kinko-Puu ja  sen Toronto Special -jääkiekkomailat  ovat  huikea  kertomus Säynätsalon teollisuushistorian siltä puolelta, joka  väisti Muurameen, kun elintilaa Enso-Gutzeitin katveessa ei ollut.   Juttu kuvineen on julkaistu Säynätsalon Sanomissa 9.2.2006

Säynätsalon Enso-Gutzeitin  työnjohtaja  Einari  Rahunen  ideoi laminaattimailan, joka oli tehty sadasta eri osasta  ja  tukeutui puun oman rakenteen hyväksikäyttöön.  Parhaimmillaan mailoja valmistui tuhat päivässä, aluksi verstaalla  Kinkomaalla  ja sitten tehtaalla  Muuramen teollisuusalueella.

Einari  Rahunen piti työnsä Ensolla  ja vetovastuu tehtaasta oli  Raimo Rahusella (s.1934), mutta myös veljensä Seppo (s.1937) oli aktiivisesti yrityksessä ja markkinoinnissa.  Kehitystyössä  oli myös keskeinen työnjohtajaksi palkattu Kauko Sihvonen.  Hän ideoi suurjaksokuumentimen, jolla tuotettiin 50 mailaa muutamassa minuutissa.

Aloittaessaan 1955  Kinko-Puu  teki ovia ja ikkunoita.  Mailatuotanto  alkoi  Kinkomaalla pienessä verstaassa  1957.  Varsinainen tuotantolaitos  valmistui Muurameen.  Kinko-Puu oli Muuramen teollisuusalueen ensimmäinen yritys.  Raaka-aine  oli kolminkertaista vaneriviilua. Se ostettiin pääasiassa Schaumanilta  Jyväskylästä, mutta myös jonkin verran  Ensolta.

Miksi Muurameen, kun idea ja toteuttajat olivat  Säynätsalosta?

Syy oli yksinkertaisesti se, että Enso omisti  saarella kaiken maan, eikä ollut halukas myymään tai vuokraamaan.  Säynätsalon kunnalla  ei ollut tuolloin edes  teollistamispoliittista  ohjelmaa. Eihän Enson ohella muuta teollisuutta  tarvittu, ajateltiin.  Rahusten ensimmäinen verstas oli muuramenpuoleista Kinkomaata, suunnilleen betonitehdasta vastapäätä.

Mailan kehittäjä  Einari  Rahunen Kinkomaan verstaalla.

Tästä  alkoi.  Rahusten verstas valmistui Kinkomaan puolelle tiilitehdasta vastapäätä vuonna  1955. Säynätsalosta ei saatu tonttia. Enso siellä omisti kaiken.

Raimo Rahunen kertoi (2006), että Kinko-Puun vienti maailmalle  oli  kaudella  1965-1966 lähes yhtä paljon kuin Suomen koko silloinen huonekaluvienti.

Mailojen kotimainen tuotemerkki oli  Toronto Special. Nimen oli keskinyt tamperelainen urheiluvälinekauppias K. Hjort.

”Suomen  mailateollisuudesta tuli niin  kanadalaista, että markkinoille  tullut  kilpailija nimesi oman tuotteensa sitten Montrealiksi”,  Rahunen totesi.

Kinko-Puuhun liittyy huikea kansainvälistymishanke, joka lopulta vaikutti yrityksen kaatumiseen.  Rahuset ymmärsivät, että  tuotantoa tulisi aloittaa myös  lähellä suurimpia markkinoita.  Kanadan Quebecistä  St Jeromen kaupungista tarjoutui mahdollisuus vuosikymmenten taitteessa  (1970).  Kanadan julkista rahoitustukea  oli  saatavilla  reilusti.

Kinko-Puu kuitenkin ajatui konkurssiin.  Yksi syy oli  suomalaisen päärahoittajapankin paniikinomainen kielteisyys  tuotantoon ulkomailla.  Asenteessa  ei ajateltu taloudellisuutta, vaan pankki oli  ikään kuin isänmaan  asialla.  Suurempienkin yritysten lähtemistä Suomesta  esteltiin.  Elettiin sentään aikaa, jolloin yksityishenkilöidenkin piti  tehdä ”valuutta-anomus” vähänkin suurempiin hankintoihin.  Pankki teki hätäjarrutuksen ja  alkoi huolehtia  saatavistaan.  Kausimyynnistä  riippuvaisen Kinko-Puun maksuvalmius heikkeni dramaattisesti. Pankin vaihto ei enää auttanut.  Yhtiömuodoltaan Rahusten yritys oli  kommandiittiyhtiö.

Vain muutama vuosi myöhemmin mahtava  Enso oli jo mukana Kitimatin tuotantolaitoshankkeessa  Kanadassa.  Pienelle yksityiselle  yritykselle  meno ulkomaille ei kuitenkaan ollut mahdollista vain muutamaa vuotta aiemmin.

Loppuvaihetta  synkensi Einari Rahusen kuolema  1971, ennen konkurssia.  Einari oli mennyt Kinkomaan vanhalle  verstaalle  ja saanut  sydänkohtauksen. Hänet  löydettiin sieltä  menehtyneenä.

Raimo Rahunen oli konkurssin jälkeen tovin maila-alalla, mutta siirtyi  sitten muille  sektoreille myyntimieheksi.

Vuoden 2006  haastattelussa  Raimo kertoi  yhteyden  Säynätsaloon tuolloin olleen edelleen tiivis.  Anoppi asui  lapsuudenkodin, Rahulan, naapurissa.  Lapsuuden ja nuoruuden ilmapiirin Raimo muisti  2006 huolettomana ja kannustavana.

Raimo  Rahunen  työn touhussa  Kinko-Puun alkuvuosina.