Airi Kuparin Salorinne

Muuratsalon pohjoisrannan työväentalo syntyi kansandemokraattisen liikkeen kodiksi Säynätsalossa.  Tänään (2017) siellä on hiljaista.

Syksyllä 2005  tapasin tätä juttua varten  Airi Kuparin.  Airi ja Toivo Kupari olivat  60- ja 70-lukujen Säynätsalon kansandemokraattinen voimapariskunta. Vältin 28.4.05 julkaistussa jutussa sanaa  ”power couple”, joka ei oikein sopinut paikkaan.

Salorinteen synty  liittyy  vasemmiston jakautumiseen sotien jälkeen.  Juurikka  jäi  sosialidemokraateille ja kansandemokraattien  oli etsittävä uusi  paikka.

”Ensin tehtiin pirtti, joka on vielä siellä  Salorinteen takana.  Siellä pidettiin aluksi kokoukset. Sitten valmistui lava, taisi olla  1946 tai 1947. Juurikan lavan tapainen.”

Salorinnettä rakennettiin talkoilla, päärakennuksen avajaiset olivat vihdoin  pääsisäisenä 1952 Pääty järvelle päin jäi keskeneräiseksi vuosiksi.  Alkuperäisten piirrustusten toteuttamista kannattivat mm Eino Toivola  ja  Kalle Kaski, mutta  esimerkiksi Emil Kirves  epäili taloudellisia  mahdollisuuksia. Järven puoli siistittiin sitten myöhemmin.  ”Silloinkin olin talkoissa. Kaupungista tuli muurareita”, muisteli Airi.

Salorinteen puolesta on otettu myös henkilökohtaisia riskejä: Pahimmillaan parikymmentä omakotitaloa  oli pantattuna  Salorinteen velkoihin. ”Meidänkin talomme kahdesti”, Airi  totesi.

Katselimme kuvia vappumarsseista. ”Tuossa ollaan Paloaseman luona. Siihen marssi Muuratsalosta pysähtyi hetkeksi, kun mukaan  tuli  säynätsalolaisia ja jatkettiin Kunnantalolle.  Siellä oli usein nimekkäitä kansallisen tason puhujia.  Kun Säynätsalon juhlat alkoivat jo varhain, saimme usein Jyväskylässä sitten päivemmällä esiintyneitä. Samoin oli sos.dem puolella”.

Salorinteen rakentaminen on tässä kuvassa  edennyt  harjannostajaisiin. Nuorison edustajat puuttuvat kuvasta, he olivat silloin juuri jollain kilpailumatkalla. Oikealla  alhaalla on kahvipannun kanssa  Ida Oikari.  Airi oli myös  tuossa  tilaisuudessa  tarjoilemassa, mutta  kuvanottohetkellä hakemassa lisää kahvia.

Airi Kupari kertailee Salorinteen erilaisia kulttuuriharrastuksia. Ryhmälaulua, kansantanhuja, joukkolausuntaa, kisällit ja kisällittäret. ”Nuorisoliitossa oli kansallisen kulttuurin buumi 40-luvun lopussa.  Salorinteen avajaisisssa  esitimme Arvo Turtiaisen runon  Rakentajat, oikein joukolla, se oli upeaa!!”

”Onko tuo nyt enää tärkeää, mutta meille se oli, silloin – se oli hieno runo”, sanoo Airi niin vakuuttavasti, että  voin kuvitella salin tunnelmia  tuolloin.

”Kisällihomma oli sitten viihteellistä. Vähän vinoilua päivän aiheista. Samanlaistahan oli Juurikassa myös”, Airi huomauttaa.  ”Onkohan niitä missään tallella…”

1960-luvulle tultaessa  Toivo Kupari oli edennyt SKDL:n Keski-Suomen piirisihteeriksi. Airi toimi  Säynätsalon kunnan luottamustehtävissä ja järjestöissä. ”Meillä oli niin paljon toimintaa, ettet arvaakaan”, sanoi Airi Kupari  tavatessamme  hänen  Valtterintien asunnossaan.

Sitten kun puolue jakaantui, Säynätsalossa oltiin enemmistöläisiä. ”Me enemmistöläiset, ei me pidetty sitä Neuvostoliittoa minään ihmeenä…. Itse olin ihastunut  Gorbatshovin toimintaan. Hän avasi ovia”.

Airi Kupari oli kahteenkin otteeseen myyjänä jyväskyläläisessä tekstiililiikkeessä  Syvänorolla.  ”Sieltä sitten järjestyi Salorinteelle  edullisesti  myös  esirippukangasta. Alkuperäiset verhot oli lahjoittanut Lahtisen Anni ja haluttiin sitten samanväristä,  ja sitä oli vaikeaa saada  sellaista määrää…”

Airi Kupari puhuu vakuuttavasti  ja innostuksella.  Vuosikymmenten jälkeenkin keskustelusta heijastuu  salorinteeläisten tekemisen ilo.  ”Tänään (2005)  Salorinteen toimintaa jatkavat lähinnä  eläkeläiset.  40- ja 50-lukujen nuorisoliittolaiset. Myös vapun aattona järjestämme kyllä  jotain, jäsenillemme”, sanoo Airi.  ”Lauletaan työväenlauluja ja joku ehkä esittää  runon”.       (2005)

Muuratsalosta  lähtenyt  vappukulkuea  teki joskus myös  kierroksen  Peekorven kautta. Tässä ollaan tulossa  ylös  nykyistä Parviaisentien mäkeä, Kuitulan kohdalla.  Vastapuolen matalat talot on purettu, mutta edempänä tien vasemmalla puolella näkyvät Seppälä ja Puustelli.  Kuvassa vuodelta  1950 kantaa lippua ilmeisesti  Yrjö Jansson.