Säynätsalon ay-toiminnan värikästä historiaa silmäilevät Pentti Salminen ja Tauno Häkkinen.  ”Kauan sitten ay-liike sai aikaan postin jakelun alkamisen saarella. Enen 70-luvun eheytystä myös sisäinen kilpailu oli joskus kovaa.”

Syksyllä 2005  Säykki-lehti haastatteli säynätsalolaisen ay-liikkeen  pitkäaikaisia  johtohahmoja, puheenjohtaja Pentti Salmista ja sihteeri Tauno Häkkistä.

Säynätsalossa oli Lutakon ja Säynätsalon yhdistämisen peruina  2005 kaksi puutyöläisten ammattiosastoa. Schaumanin mukana saarelle tullut Jyväskylän puutyöläisten ammattiosasto (35) ja perinteinen Säynätsalon osasto (31).

Luottamusmiehet nämä kaksi osastoa valitsivat yhteistuumin. Mutta tehtailla oli edelleen siis periaatteessa kaksi osastoa.  Lehden kysyessä miksi vastaus tuntui olevan se, että Säynätsalon osastossa (31) ”politikointi on jäänyt aikaa sitten taka-alalle”, kun taas 35:ssä tilanne on ainakin säykkiläisten silmin toinen.

”Vielä 60-luvulla  täällä  oli  vastaavanlaista kun Lutakossa.  Eheytymisen jälleen politiikka hukkui pois”, sanoi Häkkinen.  (Eheytyminen viittaa ay-liikkeen poliittiseen eheytymiseen vuoteen 1974 mennessä).   ”Nykyään (2005) etenkään nuoret eivät  halua ottaa kantaa  puoluepolitiikkaan”, hän sanoo. Järjestäytymisaste on kuitenkin 100.

Työpaikathan eivät  nykyisin koskaan ole mitenkään varmoja ja työttömyyskassaan liittyminen hoituu ay-jäsenyydellä.   Eikö täällä sitten ole ”Loimaan kassa-ilmiötä” kysyi lehti. ”No, jos yksi”, sanoi Häkkinen.

”Kun epävarmuutta aikanaan oli, tultiin meiltä kysymään toimihenkilöpuoleltakin, että miten turva oikein on..”

Suurimmillaan järjestäytynyttä työväkeä  oli runsaat 1200, tänään (2005) vähän yli 400.

”Kunhan hoidatte  kuntaliitoksen niin tehdas pysyy”

Nämä kaksi  ay-veteraania  seurasivat läheltä myös prosessia, jossa  puunjalostusteollisuus säilyi Säynätsalossa ja kunta liittyi  Jyväskylään. Schaumanin tehtaille  oli  Lutakon jälkeen ehdolla  eri paikkoja, mm Keljonlahti.  Säynätsalo oli mahdollinen, jos kuntaliitos  toteutuu. Ay-puoli sai varhain tiedokseen sen, että tehtaat säilyvät ”kunhan hoidatte  sen kuntaliitoksen”.

Tekninen muutos  nosti tehokkuutta

Puhumme tehtaan teknisestä muutoksesta.  Kirsti  Salminen huikkaa keittiöstä, että kuivauskoneella  oli  seitsemän naista, nyt (2005) menee kahdella.  Ennen olivat myös viilujen paikkauspöydät, joissa lyötiin reikiä ja paikkoja. ”Nyt yksi automaattikone paikkaa kaikki viilut”.

Häkkinen kertoo jutun ylimestari Erkki Laavistosta.  Silloin jo useita vuosia  eläkkeellä ollut Laavisto oli tullut vanerille  ja katseli  ympärilleen  ”Poika, missä naiset”, oli Laavisto kysynyt Häkkiseltä ja kääntynyt ympäri  poistuakseen. ”Pilalle  on mennyt”, oli Laaviston vaikutelma.

Säynätsalo (virallisesti Jyväskylän tehdas) oli 2005 tuotannollisesti Suomen  kolmanneksi suurin vaneritehdas. Suurempia ovat Pellos ja Suolahti.  ”Muistan kun juotiin kakkukahvit tehtaan tuotannon yltäessä neljäänkymmeneen tuhanteen kuutioon vuodessa”, sanoo Häkkinen. ”Nyt ylittyy sata tuhatta kuutiota”.

”Varokaa mustaa miestä”

Ammattiyhdistyksillä on ollut monenlaista  vastapuolta konttorilla ja tehtaalla.  Jututustilanteessa sattui mieleen  vanerin taukohuoneen seinällä  aikanaan näkemäni taulu  ”Varokaa mustaa miestä”.  Viittaus oli  sen aikaiseen vanerin teknilliseen johtajaan, välit olivat kireät.

Huomautan kuitenkin, että kyllähän aikanaan vaikkapa  Emil  Kirves asemoitui aika tasavertaiseksi insinöörien kanssa, eikö?  ”Pääluottamusmiehen olikin pakko pärjätä herrojen kanssa”, sanoo Häkkinen.  ”Mutta Taukojärven (paikallisjohtaja Enson loppupuolella) aika oli sitten vedenjakaja, silloin yhteydenpitomme muuttui”, jatkaa  Häkkinen, ”vaikka sekin aika oli lakkoherkkää”.

”Taukojärvi soitti kuudelta ja kysyi, olivatko talotehtaalla  työt  käynnissä”

Häkkinen oli vastannut tulleensa  juuri matkalta, mutta lupasi ottaa  selvää. ”Ja eihän siellä ketään ollut. Talotehdas oli erittäin herkkä…jouduttiin pitämään remmiä tiukalla, ja sieltä poistuttiin usein.  Nähtiin siitä vanerin ikkunasta, että talotehtaalta marssitaan taas ulos..”.

Lyhennelmä  Säynätsalon Sanomissa  17.11.2005 otsikolla ”Edunvalvonta saa mukaansa”  julkaistusta.