Wivi Lönnin  muistolaatta  on nykyisin Hotelli Helkana  tunnetun  talon kulmassa.  Lipuissa  on Helkan  tavaramerkki.

Kauppaneuvos  Hanna  Parviaisen  elämäntoverina  Säynätsaloon liittyvän  professori  Wivi Lönnin  muistoksi  on  paljastettu  laatta   Helsingissä  Pohjoisen Rautatienkadun ja Runeberginkadun kulmassa.

Nykyisin Hotelli Helkana tunnetun talon suunnitteli  NNKY:lle  (Nuorten Naisten Kristillinen  Yhdistys) 20-luvun puolivälissä Lönn  ja  sen rakentamisen oli tehnyt mahdolliseksi Hanna Parviaisen  huomattava  rahallinen tuki.  Samalla oli sovittu, että  taloon  sijoittuu  Parviaisen ja Lönnin  yhteinen  asunto. Wivi muutti sinne  heti  1928,  mutta  Hanna  vakituisemmin  vasta  1936, kun Parviaisen suvun omistajuus  Säynätsalossa  oli  päättynyt.  Sitä ennen  asunto oli  ollut  Hannalle  tukikohta  Helsingissä   ja mm välietappi   yhteisille  matkoille  Eurooppaan.   Parviaisella  ja Lönnillä oli  jonkin aikaa myös  yhteinen  asunto  Pariisissa.  Lönn  asui   talossa  kuolemaan saakka  1966.  Hanna oli kuollut jo 1938.

Muistolaattahankkeen  takana  oli Naisarkkitehtien  Yhdistys   Architecta ry.  Se oli  perustettu  Lönnin  70-vuotispäivien  innostamana  vuonna  1942. Muistotaulusta  järjestettiin suunnittelukilpailu ja sen voitti arkkitehtiopiskelija Roni Koski-Tuuri työllään Silhuette.  Julkaisutilaisuus oli 24.4.2016.

Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen  sivuilla  muistutetaan, että NNKY teki noina vuosina  paljon arjen työtä naisten hyväksi. Perustettiin koteja työtä etsiville naisille sekä naistyöläisille, joilla oli kovin kovat olosuhteet heidän muutettuaan yksin maalta kaupunkeihin. Lisäksi NNKY:ssä tarjottiin naisille apua ja opastusta esimerkiksi lukemisessa ja laskemisessa sekä opetettiin ompelemista ja vaatehuoltoa. Yhdistys julkaisi  lehtiä, joissa opastettiin naisia hengellisissä ja maallisissa asioissa.   Hannan  toiminnassa  Säynätsalossa  on  paljon  samansuuntaisia  piirteitä.   Parviaisten  yhtiön  vaikeuksien  yhdeksi  syyksi  määriteltiinkin  jälkeenpäin  Hannan  liiallinen sosiaalinen panostus.  Toki  on syytä lisätä, että  Hanna  kuitenkin  edusti  työantajamielessä  jyrkkää patruunalinjaa.  Esimerkiksi  sillan rakentaminen   työntekijäjärjestön  Juurikkasaareen  oli mahdollista vasta paljon  Hannan  ajan jälkeen. Toisaalta muistetaan mm se, miten Parviaiset olivat   noutaneet  hyvän työmiehensä pois  punavankien leiriltä.

Pankkien hallussa  Parviaisen Tehtaat  nousi  uuteen  menestykseen,  Hilmer  Brommelsin  johdossa.   Hidas taantuminen  alkoi  sitten  tehtaiden jouduttua  Enso-Gutzeitin omistukseen  1947, suuren  yhtiön sivupisteeksi.

Säynätsalo  oli  aikanaan  täynnä  Wivi Lönnin  suunnittelemia  rakennuksia.  Pitkälti toistakymmentä suurta  työntekijöiden  asuintaloa,  yhtiön konttorirakennus (vastapäätä Perälää, paloi 40-luvulla,  seuraajaksi valmistunut  konttori, nykyisen S-Marketin paikalla, paloi 90-luvun alussa), lastentarha  Marjala  (Kunnantalon viereisen  parkkipaikan sijalla)  ja näyttävimpänä  Walter Parviaisen Vanhainkoti,  joka on (60-luvulla tosin hieman muutettuna) säilynyt  Sisälmyslahden  rinteellä.    Rakennus tosin menetti  ylvään  maisemallisen ilmeensä, kun  sen ja  rannan väliin  kohosi  1962   sittemmin  Hannalaksi  nimetty  kunnalliskoti.

Lönnin  suunnittelemia  rakennuksia purettiin tiiviissä  tahdissa  Säynätsalossa  70-luvun alkuvuosina.   Olisiko  ”Turun tautia”  voitu  hillitä. En tiedä.  Marjalan  purkamisen  suurin ponnin  lienee  ollut  parkkipaikkatilan  saaminen.  Mutta  ajan  hengessä silloin.  Asuinrakennuksista  säästyi  Viertola.  Se  ei kuitenkaan  ole tyypillinen  Säynätsalolle profiilia  luoneista  työväenkasarmeista, vaan oli  toimihenkilötason  asumus.

Muistotaulun voittaneen suunnitelmin takana  oli   arkkitehtiopiskelija  Roni Koski-Tuuri.

Wivi Lönnin  ollessa  Säynätsalossa  hän  todennäköisimmin  oleskeli   pääasiassa  Rauanlahden tilan päärakennuksessa.  Se  sijaitsi  niemennokassa  nykyisestä  Säynätsalosta Muurameen  vievän  tien  ja  rautatien  vasemmalla  puolella, Säynätsalosta mentäessä.   Tuohon aikaan  maantie  Rauanlahdesta  Säynätsaloon kulki  Muuramen kautta,  kesäisin  ajettiin veneillä ja paikallisliikenteen laivoilla.   Rauanlahdessa oli suuri  laituri  ja siellä  poikenneet  laivat  saapuivat  Säynätsalossa  ensin  Niemelän rannan  laituriin.

Sittemmin  Johtajan huvilana  tunnettu vaalea  rakennus (nykyiseltä Pengersillalta oikealla näkyvä) oli  Parviaisten aikana  pääasiassa Isännöitsijän  asuntona. Saavuttuaan saarille  1936 Brommels asui  jonkin aikaa Rauanlahdessa, kunnes  Huvila oli  kunnostettu.

Haastattelussa  1960-luvulla  Lönn kuvaili  Säynätsalon-töitään  ”vasta  pieneksi aluksi”  myöhemmälle  suurelle kehitykselle.   Ehkä Lönn  tarkoitti  lausunnollaan  Kunnantaloa,   mutta  miksei  myös  yhtiölle  arkkitehdiksi  palkatun  Karl-Heinz  Stigzeliuksen  panosta. Stigzeliuksen käsialaa  on  40-luvulla  syntynyt P-korpi.

Wivi  Lönnin  muistolaatta  kuuluu  historiallisesti  samaan  sarjaan  kuin  Lönnin ja Parviaisen   patsaat  Jyväskylässä, yksityispihassa Vapaudenkadun alkupäässä  ja  Parviaisen  muistomerkki   Säynätsalon  kirkon  vieressä.

Architectan  puheenjohtaja  Maria Ailio  toivoi  muistolaatan  paljastustilaisuudessa huhtikuussa  2016 sen muistuttavan siitä, että  NNKY-henkinen työ on tärkeää ja vielä kesken. ”Tien avaajia, kuten Wivi Lönn tarvitaan edelleen. Naisten järjestöt, kuten NNKY ja Architecta ovat aina tarpeen”.

Parviainen ja  Lönn  ovat  Suomen  tasa-arvohistoriaa  ajalta, jolloin   maan  eliitin piirissä voitiin  elää  kuten haluttiin, ainakin jos taloudellisia  riippuvuuksia  ei ollut. Alempien kansankerrosten  tilanne oli  toinen.

Hannan  patsas  Säynätsalon  kirkkomaalla  muistutus  historiallisesta  totuudesta,  kirkon lahjoittajasta  sekä  hänen elämästään.   Se  on  ehkä   – ja  toivottavasti  – hitaasti  omaa  työtään  tekevä  muistutus  kirkolle, joka  näyttää käyvän  raskaaksi käyvää  Jakobin painiaan,  aikaa  vastaan, avioliittokysymyksessä.

Parviainen ja Lönn  30-luvun alussa.

Linkki NNKY:n sivulle, jossa kerrotaan Lönnin muistotaulusta