Monien  sisä-Suomen  teollisuuspaikkakuntien  tapaan  myös  Säynätsalossa   ruotsin kieli   oli arkikäytössä   tehtaan  keskijohdossa  vielä  muutama  vuosikymmen  sitten.   Ruotsin  voimistuminen  saarilla liittyi  etenkin Hilmer  Brommelsin  tuloon  saaren isännäksi  1936.  Hän  käytti kyllä  suomea  tarpeen  vaatiessa,  mutta  hoiti  asiat  ruotsiksi, jos  voi.   

Kaukana  suomenruotsalaisista  ydinalueista   toisen kotimaisen puhujat olivat  menneinä  vuosikymmeninä  Säynätsalossa uskomattoman eristyksissä. Nykyaikaa vasten tilanne vaikuttaa lähes käsittämättömältä.  Tämä koskee  etenkin mediapalveluita.  Sanomalehtiä saattoi tilata, mutta  vielä  50-luvun lopulle esimerkiksi HBL  saapui saarille eilispäiväisenä, Västra Nyland parinkin päivän vanhana.    Jokunen tunti  ruotsinkielistä  radiota   kuului  Säynätsaloon saakka  Lahden kautta kohtuullisesti  vuoteen  1951,  mutta  kun Lahti yksikielistettiin  ruotsinkielistä  ohjelmaa piti etsiä joko  Tapiolan  tai Vaasan  keskiaaltotaajuuksilta.  Osan vuorokautta  ne kuuluivat  jotenkuten,  mutta  esimerkiksi talven pimeillä  Sveitsin Beromuenster  tuppasi kantaa Tapiolan taajuuden (557 kHz)  päälle.  Jyväskylään  tuli  ULA (FM) jo 50-luvulla, mutta  ruotsinkielinen taajuus  vasta  80-luvulla.  Television  tulo auttoi tilannetta. Ylen television tiistai-illat  alkoivat näkyä  Keski-Suomessa  60-luvun  alkuvuosina. Tesvision ruotsi ei koskaan yltänyt Tamperetta edemmäksi.

Saarten  ruotsinkielisten  omatoimista  viestintää  edusti  kirjapiiri.  Yhteisesti  tai  ehkä hieman yhtiön avustuksella  hankittiin  kirjoja, jotka sitten  kiertivät  perheestä  toiseen  listan mukaan.    Oheinen  lukupiirilista  on  vuodelta  1954.

Lukuaikaa kullekin kirjalle oli peräti kuukausi. Pääasiassa hankittiin kaunokirjallisuutta, myös muista kielistä lähinnä Ruotsissa käännettyä.

Ruotsinkielistä kouluopetusta saarilla ei järjestetty. Kuitenkin poikkeuksena oli se, että johtaja Brommelsin lapsille palkattiin – yhtiön toimesta, ei kunnan – kuukausipalkkainen kansakoulunopettaja pitämään kotikoulua. Saarella palveli siinä roolissa ainakin kaksi opettajaa. Jälkimmäisenä aloitti syksyllä 1938 Tammisaaren seminaarista valmistunut Aune Sivén (sittemmin Niinistö).

Nykyisten säädösten mukaan Säynätsalon silloiselle ruotsinkielisten lasten lukumäärälle olisi kunnallisen koululaitoksen pitänyt tarjota opetusta. Olga Lehtiö oli kyllä äidinkieleltään ruotsinkielinen, mutta tiedossani ei ole, oliko hän jotenkin avuksi ruotsinkielitaustaisille. Ilmeisesti saaren eliitin tiedossa ollut Olgan tiukka opetuslinja ei ehkä sekään miellyttänyt. 

Saarilla ei ollut minkäänlaista ”kielikysymystä”´. Korkeintaan keskijohdon sisäpiirissä esiintyi hieman kateutta siinä, että ruotsia osaavat saivat helpommin kutsuja Huvilaan (johtajan asunnolle) etenkin vuosittaisvastaanottojen ulkopuolella. Jonkun kuulin hieman närkästyneenä muistelevan, kuinka lastentarhaopettaja Ester Larkama (”Essu-täti”) kyllä aina kutsuttiin tohtorinnan kanssa seurustelemaan, ”kun se osasi ruotsia”.

Ruotsia käyttivät lähinnä konttorilaiset. Tehtaan aidan sisällä tunnetuin ruotsinkielinen taisi olla insinööri Georg Malmström. Hänen suomensa ei ollut kaikissa tilanteissa kovin vahvaa ja herätti joskus ymmärtäväistä hilpeyttä vanerilla.

Kun ruotsinkielinen keskijohto eläköityi, se muutti järjestelmällisesti saarilta pois – mm Tammisaareen. Kesäasuntoja kai jäi joksikin aikaa.