Salme Huuskonen oli Peekorven ensiasukkaita

Salme Huuskonen keittiössään  kesäkuussa  2015.

Salme Huuskonen keittiössään kesäkuussa 2015.

Toukokuussa  1947  muuttivat  vastavalmistuneeseen yhden perheen  toimihenkilötaloon  P-korvessa  Leo ja Salme Huuskonen  ja  tyttärensä  Marja.

Vuoden  loppuun mennessä oli  valmiina    25 pientaloa  nykyisten Laivarannantien ja Kaivotien  halkomalla alueella.   Ne oli suunnitellut yhtiön arkkitehti  K-G Stigzelius. Ensimmäiset  oli rakennettu 1946.

Lähes  70  vuotta  on kulunut  ja  Salme  Huuskonen  on  tänään  ainoa  P-Korven  rakennusvaiheen  muuttajista, joka  yhä  asuu  alkuperäisessä  talossaan.

HUUSKOLA

Taloilla  nimet  asukkaiden mukaan

Yhtiön silloisen  tavan mukaan  saaren teitä ei ollut nimetty, vaan  taloilla  oli  nimi  sekä  järjestysnumero.   Nimet  annettiin  pääasiassa  ensimmäisten asukkaiden  mukaan, joko sukunimestä johdettuna, tai joskus etunimistä.  Niinpä Huuskosista seuraava  talo ylöspäin oli  Ollilla. Siellä asui ensimmäisenä Olli Sampion perhe. – Kun Olli  sitten pian kuoli, muuttivat Aravalle, muisteli Salme.  Joskus talon nimi tuli suoraan sukunimestä, niinpä Kuuselassa asui työnjohtaja Kuusela.

Huuskoset olivat  saarelle  tultuaan  asuneet  ensin  Hoppula –nimisessä  parakissa  Kankaalan  lähellä.  – Kun tänne Huuskolaan  tultiin, niin tämähän oli  kuin  taivas  siihen nähden, muistelee  Salme.  Tilaa oli.  Iloa ei vähentänyt se, että  P-korven taloissa  ei  pitkään aikaan  ollut vesijohtoja, vaan käyttövesi  tuotiin  yhtiön tankkiautolla. – Saavi oli tuolla  portin pielessä  ja  Petteri Kuokkanen  ajoi  vesiautoksi  nimettyä  kuormuria.   Viemäri  oli, mutta  WC puuttui,  piharakennuksessa oli  ulkohuone.

Vesiauton ohella  yhtiön  palveluun kuuluivat myös  polttopuut.  Ne tuotiin pihaan ja  Emil Paananen kävi ne heittämässä liiteriin.   – Minä onneton en tiennut, että Eemille  piti aina keittää kahvit, muistaa Salme.  – Kun hän oli ensimmäiset puut heittänyt  liiteriin, hän tuli sisälle istumaan.  En ymmärtänyt, miksi.  Sitten joku naapuri valisti, että kai tarjosit Eemille kahvit. No, enhän ollut tiennyt.   Myöhemmin sitten, kun huusin, että kahvi on valmista, Eemi jätti heti puiden heittämisen sikseen ja tuli kahville. – Jatkoi sitten kahviteltuaan.

Viimeisenä valmistui Pekka Laineen talo

Saapumisjärjestys on jäänyt  Salmen mieleen. – Kun me tulimme, tuo puoli oli jo kokonaan valmis, sanoo Salme  viitaten  pohjoispuolen aituuksiin.    Huuskolan jälkeen nousi   mäkeen etelän puolelle Ollila.   Viimeisenä  toimihenkilötaloista valmistui  jo alkujaan tumman punaiseksi maalattu talo nykyisen Kaivotien varrella, pitkään Pekka Laineen perheen koti. – Hän oli suunnittelija samoin kuin Leo oli.  – Hieman ennen sijoittui siihen vastapäätä talo, jonne muuttivat aluksi Reino ja Hellä Laaksonen, myöhemmin pitkäksi ajaksi Hartikaiset.   Huuskolasta pohjoiseen  asui  aluksi työnjohtaja  Heimonen  ja talosta tehtiin Heimola.   Sitten pitkään Salmen ja Leon naapurina siinä  olivat  Helmi ja  Fagne (Japu)  Södergård.

Salme  lasten kanssa pihalla  50-luvun alkupuolella. Takana mäellä Puustelli.

Salme lasten kanssa pihalla 50-luvun alkupuolella. Takana mäellä Puustelli.

P-korven käsitteisiin kuului sana  ”aituus”  eli tavallan kortteli.  Neljän tai viiden talon ryhmät oli aidattu, mutta  talojen ympärillä ei ollut aitoja.    Neljän  suurkorttelin ulkopuolelle  nousivat  vielä   Puustelli  sekä  siitä  pohjoiseen  messuesittelyissä käytetty vähän pienempi talomalli, jossa  asui  pitkään  teknikko Eimala.

Auringossa Huuskolan eteläseinustalla Kaijan, Erkin ja Marjan kanssa.

Auringossa Huuskolan eteläseinustalla Kaijan, Erkin ja Marjan kanssa.

Pohjoispuolen  läntisestä aituudesta  Salme  mainitsee   Pekka ja Katri Pasasen  Pasalasta. – Myöhemmin siinä asui sitten pitkään Rautavuoma.  Pohjoispuolen itäisen aituuden ensimmäisessä  talossa – nykykielellä  Laivarannantien ja Kaivotien kulmassa – asui vuosikymmeniä P-korven talojen rakennuspiirustusten tekijä  Aarne Kemppainen.  Salme  kertoo, että talon nimi oli kuitenkin Arola, siinä ensin asuneen  ylimestari  Antti Aromaan mukaan.    Muutaman vuoden P-korvessa ollut Eero Levä  jätti hänkin  nimensä  alueelle.  Ihan alhaalla  sijaitsee nimittäin  Eerola. – Siellä sitten myöhemmin pitkään asuivat Toikkaset, muistaa  Salme.

 

Omenapuita sai vain aluksi valmistunut pohjoispuoli

Talojen  rakentaminen  työsuhdekäyttöön oli  yhtiöltä  viisasta ja sitouttavaa henkilöstöpolitiikkaa.  Ihan aluksi  lahjoitettiin  (20-luvun Hanna Parviaisen perinteen mukaan kai)  myös pihoihin omenapuut. – Tuo pohjoispuoli sai vielä  omenapuun ja marjapensaita, mutta me emme enää saaneet sellaisia, muistaa  Salme.

Saarten luokkajaosta  on kirjoitettu aivan tarpeeksi, mutta todettakoon, että  P-korpi oli ”herrojen aluetta”, kun taas   Laivarannan rivitalot  työntekijöiden asuttamia.  Nykyisen Parviaisentien  länsipuolen rinteen  taloissa  asui sitten taas työntekijöitä.   Mutta ”herrojenkin piirissä” oli  sisäinen jako.  Toimihenkilötaloissa asui työnjohtajia tai asiantuntijoita, nykykielellä alempaa keskijohtoa. Ylempää keskijohtoa ja osastopäälliköitä oli sitten ns kiinalaistaloissa P-korven reunarinteellä.  Sieltä tapahtui muuttoa  Virkalaan.  Ihan mäen päällä oli  nykyisen Kerhotien päässä  Notkoselkä, jossa asui  konttoristeja.

Yhtiön asutuspolitiikassa P-korvessa oli poikkeuksena  Jallu Ojalalle  rakennettu  Sopula.  Ojalan perhe oli 40-luvun lopulla  saaren suurimpia ja  johtaja Brommels  arvosti  häntä.  Ainakin kerran Brommels  oli ihan henkilökohtaisesti vienyt suuren joululahjapaketin  Ojaloille.  Tai sen oli tietenkin kantanut johtajan vanavedessä  autonkuljettaja Huttunen.  Hieman epävarman tiedon mukaan,  kortissa ilmaistiin lahjan olevan ”saaren ensimmäiseltä perheelta saaren suurimmalle perheelle”.

-Kyllähän luokkajako oli ankara.  Työntekijäperheissä  sanottiin usein, ettei ”herrojen kakaroiden kanssa”  saa leikkiä…Minä en pitänyt luokkajakoa,..meille sai tulla kuka vaan ja Marja  sai mennä mihin vain,  korosti Salme.

Marja Huuskonen  oli  paikalla  jutunteon aikana ja  kertoi käyneensä esimerkiksi Niemisen Annelin luona  laivarannassa usein. – Tosin niissä kodeissahan oli yleensä aina joku yövuorolainen nukkumassa, joten ei siellä paljon sisällä voinut olla.

Kodin ja lasten parissa

Salme  Huuskonen  teki  perheenemännän  uran, jossa  keskeisiä  olivat koti ja  lapset.  Työssä  yhtiöllä hän ei  ollut.

P-korven päivää  rytmitti  se, että tehtaalta ja konttorilta  tultiin usein kotiin lounaalle.  Vaikka  konttorin kerholla  saattoi  lounastaa,  useimmat kävivät  kotona  syömässä.  Konttorilla  oli senkin takia poikkeuksellisen pitkä  puolentoista tunnin  lounastauko.  Suuri  osa  P-korven  talojen isännistä oli kuitenkin työnjohtajia, jotka olivat vuorotyössä ja ruoka-ajat  vaihtelevia.

Salme  oli  pitkään   saaren  Martoissa, mutta  ei  ollut  perustajajäsen. – Lapset  olivat  pieniä enkä  mennyt  heti  mukaan,  vaikka  mm silloin  lähellä  asunut  Berit  Sundblad  kyllä  pyysi. – Sitten  kerran  kun  Laineen Aino oli liittynyt, menin.

Säynätsalossa  kotien  arvotaustaa heijasti  se, mitä lehteä  tilattiin.  Huuskolaan  tuli  Uusi  Suomi. – Keskisuomalainen  vasta US:n lopetettua,  toteaa  Salme.   Postiluukusta  tipahti myös  Kotiliesi.  – Lainasin  sitä  sitten  monille, joille  ei  tullut.

Kasvatuksessa  oli  varmaan senaikaisen Kotilieden henkeä.  Jos  nyt  kasvatusta  edes  tarvittiin.  Jotenkin  näytti (näin aikalaiskokemuksena) siltä, että  Salmen ja Leon lapset  Marja, Erkki ja  Kaija  olivat  mallikelpoisten  kansalaisten  kasvulinjalla alusta saakka ilman muuta.

Salme  kertoi  saaneensa  tunnustusta  kirkkoherra  Nuottamolta.  -Menin  hakemaan  virkatodistusta johonkin ja  Nuottamo  sanoi  ”Sinulla  on hyvin kasvatetut lapset”.   Todettakoon,  että tuollaisen tunnustuksen painoarvoa lisää, että  avoimesti  myönteisiä  lausuntoja  saarelaisista kyseinen kirkkoherra  antoi  yleensä vain tarkan harkinnan  jälkeen.  (Myönteiset lausunnot  ihan vain suhdetoimintana olisivat  sen  ajan arvomaailmassa olleet väärinkin.)

PIHASSA2

Kodin pihalla 50-luvun lopulla. Kuva palauttaa mieleen sattumoisin sen, että P-korven talot olivat pitkään ilman varsinaista maalia, mikä näkyy laudoituksessa. Yhtiö kai säästi.

 

Olympiakylään meinattiin, muttei menty

P-korvesta ei paljon lähdetty, ei varsinkaan  tekemään omakotitaloja.   Poikkeus  oli  ns Olympia-kyläbuumi.    P-korpelaiset ostivat  tontteja  Kinkomaalta, kaupunkiin vievän  tien vasemmalle puolelle jäävältä alueelta. Myyjänä oli Ahvenlammen tilan  isäntä.

– Kemppainen oli sieltä ostanut ja Leokin innostui.   Molemmat ehtivät tekemään sinne  saunan, mutta taloa  ei tehty. – Myimme  sitten  sen tontin ja saunan 70-luvun alussa, ja saimme siten rahaa  tämän ostamiseen, kun yhtiö  myi.

Sinne  Olympiakylään taisi ainoana muuttaa  täältä lopulta vain rouva  Nordberg.  – Hän oli valoisa ihminen ja jutteli kaikkien kanssa.  Nordberg oli yhtiön johdon sihteerinä ja laajasti kielitaitoinen.  Hän sisusti talonsa Olympiakylässä  hieman alppimajan tapaan.

Asioimaan keskustaan tai Aravalle

P-korven perheenäitien arkeen kuului tietenkin käynti kaupassa. –  Minä kävin pääasiassa Perälässä, mutta  kyllä Mäki-Matissakin,  en siinä estettä nähnyt.  – Ruoka-Aitassa  vähemmän.   (Haastattelija yrittää palauttaa mieleen, mikä oli talon nimi ja  Salme  opastaa, että  talo oli Pellonpää. Juuri niin.) Samassa talossa olivat myös elokuvateatteri Kino, Hokkasen kemikaali- ja makeiskauppa sekä mm matkahuolto. Salme mainitsee myös vastapäätä sijainneen Itikan kaupan. Vuonna  1953 valmistuneen  Aravan alakerrassa toimi SOK:n  myymälä. – Kävin siellä myös.  Aravalla oli myös  hyvä pyykkitupa  suurine koneineen. – Ei tarvinnut enää mennä Isolle Saunalle pyykin kanssa.

Oinaan matkat

Huuskosilla oli  suurehko  hytillinen moottorivene.   – Vesikukka  tuosta  Seppälästä  oli jostain saanut  merikelpoisen  veneen  suunnitelmat.  Niitä  sitten vähän  muunneltiin – ja  molemmille perheille valmistuivat  lähes  samannäköiset  veneet 50-luvun lopulla.   Veneet  erotti ainakin siitä, että Huuskosten aluksessa  olivat Oinaan sarvet.  – Leo oli horoskoopissa  Oinas,  Salme taustoittaa.

Leo Huuskonen ja Oinas Juurikkasaaren sillan katveen venevalkamalla.

Leo Huuskonen ja Oinas Juurikkasaaren sillan katveen venevalkamalla.

Leo Huuskonen  kuului  saaren  urheilukalastajiin.  Syystä tai toisesta parhaat kalavedet olivat yleensä kaukana Vanhan selän  tuntumassa.  –  Sinne  jo menomatka kesti  pari tuntia.

Kaikilla  urheilukalastajilla ei ollut omaa pitkän matkan venettä ja apajille mentiin usein hinauksessa. Tässä Huuskoset Jormakan veneen kyydissä.

Kaikilla urheilukalastajilla ei ollut omaa pitkän matkan venettä ja apajille mentiin usein hinauksessa. Tässä Huuskoset Jormakan veneen kyydissä.

Kallioinen niemi  ns Pikku-Saunan takana oli retkikohde saarella. Marjan, Erkin ja Kaijana takana häämöttää Laivasilta.

Kallioinen niemi ns Pikku-Saunan rannassa  oli retkikohde saarella. Marjan, Erkin ja Kaijan  takana häämöttää Laivasilta.

Huuskola alkuperäisessä asussa

Huuskola  on  säilynyt  ulkoilmeltään  lähes  alkuperäisessä  asussa, ikkunat  on  uusittu.  Moniin P-korven  taloihin on tehty  esimerkiksi  suuria  kuisteja  tai laajempiakin  lisukkeita   eikä  kaikkia  taloja  enää  alkuperäisiksi  tunnista.   Salme kertoo, että  äskettäin  tehdyssä ”Huuskolan”  kattoremontissakin  hänen  lapsensa  valitsivat  tiilikaton Museoviraston  ohjeiden mukaan.

70-luvun  alussa  yhtiö möi  P-korven  talot  asukkaille.  Tuolloin myös  paljon  vaihdettiin  taloja.  Ei ostettu omaa vaan  toinen  lähistöltä.   Yhtiön  omistuksen  aikana  tyhjinä  olleisiin  korttelin  päätyihin  voitiin  rakentaa.

Tätä  juttua  varten  kävin  Huuskolassa 2.6.2015.  

Olimme viimeksi  keskustelleet pitempään  vuonna  2005 – ja silloin   Salme  kertoi, kuinka  hyvin  taloon  asennettu  alkuperäinen kamina  toimi.  – Nyt kamina  on joutunut käyttökieltoon,  nuohoojan toimesta,  Salme  kertoi.

– Niin. Aika kulkee nopeasti,  sanoi Salme,  mutta lisäsi  perään valoisasti  ”täällä yhä  olevansa”.

 

UUSKONEN031 (4)

Salme Huuskonen  ja  Huuskolan  alkuperäinen  Enson  nimi- ja numerolevyke.  Saarella  ei ollut ennen 70-lukua  katuja, vaan postiosoitteina olivat talojen nimet.

Kuvat   Salme  Huuskosen  kansioista.

Tietoja Juhani Niinisto

SIIS KUKA? Juhani Niinistö oli Suomen ulkomaanradion (Yle Radio Finland) päällikkö 1980-2005, sanomalehti Vapaan Sanan päätoimittaja Torontossa 2006-2011. Ennen Kanadaan menoa vuoden ajan Säynätsalon Sanomien (Säykki-lehden) sivutoiminen päätoimittaja. Viime vuodet sopimusuutiskirjoittaja uutistoimisto Xinhualle Suomessa, ja pitänyt palstaa "Saaren arvot" Säykki-lehdessä. WHO? Juhani Niinisto was in charge of the multi-lingual Radio Finland (international service of YLE) 1980-2005, worked as the editor in chief in the Toronto (Ontario)based Vapaa Sana 2006-2011. Since 2014 a contract newswriter in Helsinki for news agency Xinhua. Input for the Jyvaskyla town paper Säynätsalon Sanomat since 2004, incl one year as the editor, before moving to Canada.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s