”Kun Säynätsalon kunta liitettiin Jyväskylään 1993, Säynätsalon seurakunnan itsenäisyys kyettiin turvaamaan. Ratkaisu näytti pysyvältä.  Toisin kuitenkin kävi”, sanoi kirkkoherra Risto Krogerus  Säynätsalon kirkossa 29.12.2004.

”Nyt olemme viettämässä itsenäisen seurakunnan päättämisjuhlaa. Näin nopeasti tänä aikana (12 vuotta) toimintaympäristö muuttui.”

Lopettamisjuhlan osallistujia 29.12.2004. Seurakuntasalista otetussa kuvassa lähinnä vuosien 1964-1975 kirkkoherra Armas Vuoriston tyttäret Mirja (oik) ja Sirkku.

Lopettamisjuhlassa puhuivat  Lapuan aiempi piispa Yrjö Sariola, kirkkoherra Risto Krogerus ja  Säynätsalon ensimmäisen vakituisen kirkkoherran poika, professori Mauno Jokipii. Vuosikymmeniä vietettyjen kirkkojuhlien perinteen mukaisesti  Ilmari Hannikaisen  Säynätsalon kirkon vihkiäiskantaatti esitettiin kanttori Petri Tiusasen johdolla, solistina Terhi Mattila, säestäjänä Esa Toivola.  Kantaatti-kuoro koostui ilmeisesti viimeisen kerran säynätsalolaisista.

Krogerus selitti puheessaan, että kirkkolaki ei enää vuoden 2005 alusta tunnustaisi osittaista yhteistaloutta, mikä olisi  turvannut Jyväskylän seurakunnalle suotuisan vaihtoehdon toteuttaa yhtymävaihtoehtoa.

”Pyrimme säilyttämään säynätsalolaisen identiteettimme”

”Meillä on kymmenen vuoden kokemus kunnallisesta kuulumisesta Jyväskylään. Kokemukset ovat ehkä ristiriitaisia.  Mitään varmoja ennustuksia seurakunnan osalta ei ehkä pidä mennä tekemään”, kirkkoherra  sanoi.

Kirkkoherra Risto Krogerus saarnatuolissa lopettamisjuhlassa 29.12.2004. Krogerus rohkeni epäillä, ettei Säynätsalon seurakuntatoiminnan statuksen muutokset jäisi siihen.

”Pyrimme voimiemme mukaan säilyttämään säynätsalolaisen identiteettimme.  Itsenäisyyden ja oman toimintakulttuurin menettämisen ohella  suuri yhteisö (Jyväskylä)  tarjonnee joihinkin asioihin myös  aikaisempaa vahvemmat resurssit.  Se on avoimesti myönnettävä.”

Krogeruksen ennuste silloin alkaneen vaiheen kestosta osoittautui optimistiseksi:

”Vaikea on uskoa, että muutokset päättyisivät tähän. Jos jotain rohkenen ennustaa, tämä nyt alkava vaihe  tuskin kestää puoliakaan siitä, mitä itsenäisen Säynätsalon seurakunnan vaihe oli”  Krogerus sanoi.   Hän lisäsi sitten, että  Kristuksen kirkko ja evankeliumi säilyvät rakenteiden muuttuessa.  ”Se on meille uskon todellisuutta”, sanoi Krogerus.

”Parviainen järjesti, Gummerus visioi…”

Kirkkoherra  käsitteli myös seurakunnan teologista historiaa ja nosti esille alkuvuosikymmenten suhteen setlementti-liikkeen aatepohjaan.

Krogerus kertasi, että Walter Parviaisen ystävällä, piispa Jaakko Gummeruksella oli ollut keskeinen vaikutus Säynätsalon seurakunnan luonteeseen.  Gummerus oli nuorkirkollisen liikkeen mies.  Liikkeen piirissä oli syntynyt ajatus perustaa seurakuntia kaukana kirkonkylistä sijainneisiin teollisuusyhteisöihin.  ”Tämä ohjelma sopi hyvin yhteen Parviaisten idealismin kanssa”, Krogerus totesi.

Teollisuusseutujen evankelioimisseuran vaikutus tuntui Säynätsalossa pitkään. Säynätsalon ensimmäinen vakituinen kirkkoherra Aapeli Jokipii oli liikkeen entinen työntekijä.

Liike näkyi myös Riihimäen, Kuusankosken, Simpeleen ja Mäntän seurakuntien synnyssä.

Krogerus kertoi seurakunnan elämää on leimanneen läpi vuosikymmenten kirkon ja teollisuustyöväestön yhteyden hoitaminen.  ”Papeista syvän vaon tällä saralla ovat kyntäneet Robert Valpio, Armas Vuoristo ja Jaakko Jaatinen”, Krogerus kertasi.

Krogerus totesi, että työntekijöistä  kirkkoherra Valpio ja kanttori Erkki Niinistö olivat myös yhtiön palveluksessa koko saarella olon ajan.

Lisäksi seurakunnan taloudenhoitajina oli vuosikymmenten ajan joku yhtiön toimihenkilöistä.

Seurakunnan luottamuselimissä oli vahva yhteys niin tehtaan toimihenkilöihin kuin työntekijöihinkin.

Vuonna 1980 opetusministeri Kalevi Kivistön päätöksella Enso-Gutzeit Oy:n velvoitteet seurakuntaa kohtaan katsottiin loppuun suoritetuiksi.

Krogerus totesi, että kuntaliitoksen myötä ja teollisuuden rakenneratkaisujen seurauksena myös paikkakunnan teollisuuden ja kunnan yhteys oli  viime vuosina selvästi ohentunut.

Piispa varoitti eristäytymisestä

Entinen Lapuan piispa Yrjö Sariola valoi loppuhartaudessaan uskoa tulevaisuuteen.  Sariolan näkökulma oli teologinen. Hän viittasi  Paavalin tervehdykseen Korinttiin.  Paavali ei tervehtinyt Korintin seurakuntaa, vaan Jumalan seurakuntaa Korintissa.

Eikö tämä merkitse  teihin sovellettuna, että hallinnollisesti itsenäisen Säynätsalon seurakunnan elämä tosin päättyy, mutta Jumalan seurakunnan elämä  jatkuu.   Ja kun näin on,  päättäjäisjuhlanne muuttuu juhlaksi. Siinä tähytään eteenpäin, Malmivaaran virren (174) sanoin Vielä Herra kutsuu meitä. Piispan kehotuksesta virsi laulettiin loppuhartaudessa.

Entinen Lapuan piispa Yrjö Sariola Säynätsalon alttarilla 29.12.2004. Lopettamisjuhlan johdosta käyttöön oli tuotu vuoden 1927 alkuperäinen punasävyinen alttarivaate.

Sariola päätti loppuhartauden  ”vanhan piispanne vetoomukseen”  säynätsalolaisille: Säilyttäkää terve itsetunto, mutta älkää eristäytykö.

Lapsuus Pappilassa  1920-luvulla

Ensimmäisen vakituisen kirkkoherran  Aapeli Jokipiin poika professori Mauno Jokipii muisteli lapsuuttaan Pappilassa.  Muuttaessaan saarelta  1932 hän oli 8-vuotias.

Värikkäässä  esityksessään Jokipii kuvasi elämää keltaiseksi maalatussa Pappilassa.

Aapeli Jokipiin saarnavirsi oli aina ruotsalaisperäinen Kuinka ihana on huoneesi Jumala.Mauno Jokipii sanoi osaavansa sen ulkoa ja lauloi virren saarnatuolista seurakunnalle.   Harvoin ilmeisesti  kirkon saarnatuolista on laulettu.

Teksti perustuu Säynätsalon Sanomien numeron 1/2005 selostukseen.