Tie ”saaristokaupunginosaan” on hidas ja hankala (14.1.21)

 

Tiet Säynätsaloon linjattiin pääpiirteissään aikana, jolloin Säynätsalo tehtaineen oli työpaikkaomavarainen kunta. Saarilta Jyväskylän kaupungissa päivittäin töissä käynyt joukko oli tuolloin hyvin pieni.

Vaikka Säynätsalo alkoi jo 80-luvulla muuttua asuinpaikaksi muualla Jyväskylän alueella työssä käyville, valitukset tieyhteyksistä ovat voimistuneet vasta paljon myöhemmin.  Ehkä syynä yksinkertaisesti se, että etenkin pääsaarelle on muuttanut entistä enemmän sellaista väkeä, joka arvostaa sujuvia työ- ja asiointimatkoja.  Lehtisaaren ja Muuratsalon asukkaille ”kolmen sillan” reitin varjopuolet kuuluivat jo alkuperäiseen muuttopäätökseen.  

On poliittinen kysymys, tarvitseeko Säynätsalon tyyppinen kaupungin etäisalue joustavammat ja turvallisemmatkin tieyhteydet.  Etenkään nyt kun ainakaan raskasta teollisuutta täällä ei enää ole. 

Kun saaren vielä suuresta vuokrakerrostalokannasta aika jättää, ”vaativa pientaloasutus” voi pääsaarella laajetakin, ja samalla kunnon tien tarve. Tiehankkeet ovat ”kymmenvuotisia”, joten nyt on aika ottaa huomioon tulevan asutuksen tarpeet.

Yhteys Keljonkankaalta tänne syntyi Kinkomaan K-S Parantolan rakennustyön sivutuotteena 1930-luvulla. Mäkiä on sittemmin tasoiteltu, mutta tielinja on alkuperäinen. Parviaisen tehtaat teetti sitten osuuden Kinkomaan Linnunlaulusta lossirantaan. Maantiepenger Säynätsaloon valmistui sotien jälkeen.  

Matka  Keljonkankaalta on nykyisin melkein yhtä taajamaa, nopeusrajoituksineen ja suojateineen.  Sujuvammat puitteet hyödyttäisivät sekä joukko- että yksittäisliikennettä.

Tieyhteys maantiepenkereen kulmasta Muurameen valmistui vasta 1980-luvulla. Se oli ensin Säynätsalon ja Muuramen kuntien yhteishanke. Valtio tuli mukaan Enso-Gutzeitin ilmoitettua sillä olevan merkitystä myös Säynätsalon tuote- ja raaka-ainekuljetuksille.  Mutta tie oli jo ehditty mitoittaa kuntatasoon, eli kuuden metrin levyiseksi.  Muuramen tien suuntaan on ryhdytty suunnittelemaan kevyen liikenteen väylää. Se lisää turvallisuutta, mutta ei sujuvoita autoliikennettä.

Rautatien sulkemisen jälkeen 90-luvun puolivälissä ahtaille teille siirtyivät sitten myös Suomen silloin suurimman vaneritehtaan kuljetukset. Suorastaan ihme, ettei suuria onnettomuuksia päässyt tapahtumaan.

Historian oikku on tavallaan se, että jos alkuperäinen rautatiehanke viime vuosisadan alussa olisi toteutunut, meillä olisi hyvä ja nopea tienpohja Päijänteen rantoja pitkin. Tietenkin rautatiepenger olisi pilannut rantamaisemat vuosikymmeniksi, mutta tilanne olisi aikaa sitten korjaantunut.  

Keljonlahden voimalan rakentaminen ilmeisesti tukki mahdollisuuden hieman etäämmällä rannasta kulkevasta oikotiestä, Kinkomaalta entisen sairaalan länsipuolitse pohjoiseen.  Muutoinhan alue ollut ollut syrjäistä rajavyöhykettä ja takamaata sekä Muuramelle että Jyväskylälle.

Mahdollisuudeksi jää jonkinlainen Kinkomaan ohittava oikaisu Keljoon siten, että myös Kinkomaan asutusalue siitä selkeästi hyötyisi.

On poliittinen kysymys, tarvitseeko Säynätsalon tyyppinen kaupungin etäisalue joustavammat ja turvallisemmatkin tieyhteydet.  Etenkin nyt kun ainakaan raskasta teollisuutta täällä ei enää ole. Kun saaren vuokrakerrostalokannasta aika jättää, ”vaativa pientaloasutus” voi pääsaarella laajetakin, ja samalla kunnon tien tarve. Tiehankkeet ovat ”kymmenvuotisia”, joten nyt on aika ottaa huomioon tulevan asutuksen tarpeet.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s