Liisa Särkijärvi teki lapsuudessaan Säynätsalossa saaren oloissa ilmeisesti ainutlaatuisen yhteisömatkan: Koti vaihtui täysien mukavuuksien ”kiinalaistalosta” (nykyinen Pappilantie 5) parakkiin Kovala Ison Saunan kulmilla, kunnes sitten järjestyi muutto saaren kolmanteen kerrostaloon, Säästölään.

Nuorena Liisa oli tuntipalkkaisena tehtailla, mutta samalla verkostoitunut saaren ylempien toimihenkilöiden ja konttorin yhteisöön.

2021 Liisa oli SDP:n ehdokkaana kuntavaaleissa Jyväskylässä, motivaationa mm saada julkisuutta kuurojen palvelutarpeille. Hiihtoharrastus vei kuurojen MM-kisoihin saakka.

Säynätsalon ylemmän keskiluokan arkea insinööri- ja pankinjohtajaperheen olohuonekuvassa 1940-luvun puolivälistä.. Liisa Maikki ja Eero Särkijärven seurassa. Talo oli tavan mukaan nimetty ensimmäisen asukkaansa mukaan Särkeläksi ja on yhä olemassa Pappilantie 5:ssä.

Säynätsalossa kasvanut Liisa Särkijärvi (s 1940) muutti takaisin Säynätsaloon 2013. Kuuro Liisa oli löytänyt viiden vanhana tien tänne  kuitutehtaan insinööri Eero Särkijärven ja säästöpankin konttorinjohtaja Maikki Särkijärven kasvattilapseksi. Hän saapui saaren ylärakenteeseen, kauaksi tehtaan tuntipalkkaisista, mutta osittain kohtalo, ja osittain sinnikkyys, avasivat hänelle saaren elämän kokonaisuutta.

Ammattihistoria on laaja: atk-kirjoittaja, puuseppä, työläinen Säynätsalon lautatarhalla ja vanerilla, eräopas. ”Aioin autokorjaajaksi kuurojen Turun ammattikouluun, mutta ei hyväksytty.. Silloista tasa-arvoa..”, Liisa huomauttaa. 

Tämä juttu on hieman laajennettu versio Säynätsalon Sanomissa kesäkuussa 2023 julkaistusta haastattelusta. Tapasimme keväällä 2023 Liisan asunnossa Valtterintiellä.

Liisa kertoi syntyneensä  Hyrynsalmen korvessa suurperheen nuorimpana 1940,  asuntona vain tupa ja  kamari. Neljän vanhana hän oli joutunut neljän siskon kanssa Pietarsaareen lastenkotiin.  

”Olin siellä ehkä ongelmallinen siksi hoitaja laittoi mut yläkertaan  menevien portaiden alle siivouskomeroon.  Tuli janoinen olo, ehkä komerossa löysin juotavaa. Heräsin sairaalassa Helsingissä”. Sieltä matka jatkui Pelastakaa Lapset ry:n avustuksella Säynätsaloon, hienoon taloon nykyiselle Pappilantielle.

Kun kasvatti-isä, insinööri Eero Särkijärvi kuoli 1949, Maikki ja Liisa päätyivät Kovala-nimiseen parakkiin Isonsaunan lähelle, koska Särkeläksi nimetty työsuhdeasunto (nyk Pappilantie 5) meni alta. Säynätsalon pääsaarellahan aikanaan asuminen oli työsuhderiippuvaista. Maikki oli toki pankinjohtaja, mutta tehdasyhtiössä hänellä ei ollut muodollista asemaa. Yhtiöltä saivat sentään vuokratuksi huoneen ja keittiön. Säynätsalossa ei ollut tuohon aikaan lainkaan kaupallisia tai kunnallisia asuntoja, As Oy Selkälahtikin (”Arava”) vasta paperilla. Muuttomatka oli vain runsaat 300 metriä, mutta lämmin vesi ja täydet mukavuudet vaihtuivat ämpäriveteen ja puulämmitykseen. Kun Säästölä (nyk Parviaisentie 5) vihdoin valmistui Maikki ja Liisa pääsivät tilavaan työsuhdeasuntoon sinne.  

Maikki ja Liisa Särkelän pihassa. ”Kiinalaistalot” olivat saaneet nimensä kattorakenteesta. Ne olivat saaren ensimmäiset kaukolämmitteiset asuintalot. Lämpö ja kuuma vesi tulivat pannuhuoneesta ensimmäisessä talossa nykyisen Parviaisentien suunnalla.

Liisa Särkijärvi pyörineen Kovalan edessä.   Liisalla oli myöhemmin Vespa, joka herätti huomiota saarella.  Äiti oli ensin vastustanut, mutta sitten suostunut.  Vespan ostamisessa kaupungista oli avustanut Seppo Rahunen. 

Maikki Särkijärvi Kovalan edustalla.  Lyyli Laavisto (vas) on pistäytynyt pihaan. 

Kuuromykkien sisäoppilaitoksessa Mikkelissä Liisa oppi puhetta ja kirjoittamista, viittomista koulukavereilta vapaa-aikana. Sitten seurasi Nikkarilan kuurojen talouskoulu.  

Säynätsalolaiseen tapaan Liisa oli nuorena töissä tehtaalla. Aluksi lautatarhalla leimaamassa lautojen päitä ja sitten pinkkamassa kimpiä. Mutta sitten hän pääsi vanerille. Tehtävälista on pitkä ja herättänee muistoja vanerilaisissa: paikkaajana, viilulevyjen  liimauskoneella, kuivauskoneella, loppusorvauksen levyleikkajana ja , 
puulevyjen apusyöttäjänä.

Tehdaskokemus antoi Liisalle  kuvaa saarten elämästä laajemmin. ”Opin sitä kautta, että kaikki ovat vain ihmisiä omine olemuksineen…”

”Johan kuuroilta ymmärsin, että kuuluin Säynätsalon herrasväkeen jollain näköiskunnioituksella.. Heh.”

Maikki Särkijärvi oli konttorinjohtajana Jyväskylän Säästöpankin saaren konttorissa. Se oli työväenhenkisen Nisulan Osuuskassan vastapuoli täällä. Liikepankeilla ei ollut koskaan konttoreita Säynätsalossa. Kuvassa Maikki on lähdössä linja-autolla Jyväskylään.

”Jyväskylän Säästöpankki Säynätsalossa näytti saaren porvarien rahakirstulta, mutta myös työläisiä kävi siellä. Oleskelin usein Säästölän pankissa, jopa kahvitauolla työstä tehtaalla”, Liisa muistelee. Ennen uutta taloa pankki oli toiminut Perälän päätytilassa. 

Tuttavuuksista Säynätsalon ylärakenteeseen oli toki hyötyä: 

”Säästölän alakerran naapuri ja yhtiön kassanhoitaja Martta Heinonen kysyi viihtyvyttäni  vaneritehtaalla. Vastasin, etten pidä 3-vuorotyöstä. Martta soitti tehtaalle, ja pääsin päivä- ja iltavuoroille, kiitos Martalle”.

”Kerrottuani hänelle, että kuurot ovat reikäkorttilävistäjinä Helsingissä, hän järjesti paikan E-G Kaukopään konttoriin Imatralla. Muutin sitten Tietotehtaalle Kiloon, mutta kun tietokoneet halpenivat, pankki otti työt takaisin konttoreihin ja jäin työttömäksi.” 

”Valmistuin uuteen ammattiin puusepäksi, esimerkkinä säynätsalolainen kuuro Paavo Hantunen. En ehtinyt sitä tehdä kuin harrastukseksi.”

Säynätsalossa toimi Kuurojen yhdistys, Liisa oli johtokunnassa. Nykyisin (2023) hän on kansallisella tasolla Kuurojen liiton hallituksessa, ja edelleen Jyväskylän Kuurojen yhdistyksen hallituksessa, ”Parempien puuttuessa”, Liisa lisää.

Liisa Särkijärven urheilu-ura vei myös kansainvälisiin kilpailuihin. ”Hiihtoharrastus alkoi Säynätsalossa, kun tehdas järjesti latuja Muurameen ja Kolmisoppiin. Kunto koheni ja pääsin kuurojen MM-kisoihin Åreen, ja  Bersdhestgaten, EM-suunnistuksissa Moskovassa pärjäsin. Liisa oli puolitoista vuotta Suomen Kuurojen Urheiluliiton toiminnanjohtajana.

Liisa Särkijärvi nousi saarelaiseen julkisuuteen 2021 mennessään ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Hän oli SDP:n ehdokkaana Jyväskylässä. ”Ystäväni suositteli. Ymmärsin ikäni, mutta menin vaan rohkeasti mukaan miettien että kuurot huomioittaisiin ja pääsisivät  enemmän valtaväestön tietoisuuteen viittomakielen korostuksella, koska 
sen kautta kuurot lapset omaksuisivat ymmärrettävästi kommunikoinnin.   JN

Juttu on julkaistu suppeampana Säynätsalon Sanomissa kesäkuussa 2023. Mustavalkokuvat Liisa Särkijärven arkistosta.

Takaisin sivuston sisällysluetteloon.