Säynätsalon ja Lehtisaaren välisen lossin kaatuminen  ylikuorman  takia  oli saarten 40-luvun lopun  yhteisöllinen järkytys.  Lauantaina 17.9.1949 ilmestynyt  Säynätsalo selosti torstai-iltapäivän  tapahtumia  seikkaperäisesti  ja haastatteli onnettomuuden kokeneita.  Lossi nostettiin ja palasi pian liikenteeseen, mutta onnettomuus sai aikaan hankkeen rakentaa silta.  Nykyinen riippusilta valmistui salmen  yli  1957.

Onnettomuus oli lehdelle suorastaan huikea onnistuminen..  Toimittajanimikerkki ”Erra” (ilmeisesti päätoimittaja Ake Kuosmanen, tehtaan sosiaalipäällikkö) riensi paikalle välittömästi ja kierteli soutuveneellä  Louhusalmea – ja haastatteli pelastuneita, lossin kuljettajaa lukuunottamatta.

Lehti oli menossa painoon samana iltana ja juttu oli tehtävä noin 21:een mennessä.   Yhtään kuvaa lehteen ei kuitenkaan saatu, ilmeisesti laattalaitoksen aikataulun takia.  Lehti ladottiin ja painettiin Keskisuomalaisessa Kauppakadulla, mutta sen siviilipuolella.

Lehti käyttää läpi koko reportaasin monikon ensimmäistä. Nykyinen toimittajien ”minä”-muotoinen ilmaisu rajoittui tuohon aikaan vain pakinapalstoihin tai yleisön juttuihin.

”Seisova otsikko”  on oikeastaan jutun ainoa puute.  Autonkuljettaja Tolkin etunimeä ei ehkä ole saatu selville.  Yksikään kolmesta kuorma-autosta lossilla  ei ollut tehdasyhtiön omia autoja.

Nykypäivästä katseon, on ollut rohkeaa mennä jututtamaan  ehkä vain pari tuntia aiemmin poikansa  Auliksen menettänyttä   Einari Uimosta, joka surun murtamana oli rannalla lehtisaaressa.  Tehtaan sulkeltaja  ei  ollut saanut ruumista ylös ja naaraukset olivat alkaneet.  Einari Uimosen nimeä jutussa ei kuitenkaan mainita.

Lossionnettomuusjutun koko teksti löytyy  alla alla olevan sivukuvan jälkeen.

Jutussa ei kerrota, miksi Aulis Uimonen oli kuorma-auton kyydissä.   Säynätsalon Sanomien jutussa Uimosten perheestä 2005  ilmeni, että  Aulis oli lähtenyt  autonkuljettajan kyytiin, ”seikkailumatkalle” kaupunkiin, ja sieltä oltiin palaamassa kotiin.

Poliisiviranomaisilta saamiemme tietojen mukaan, lossin kuormaaminen oli tapahtunut siten, että paikalle oli ensin saapunut yksi Pohjolan Voima Oy:n kuorma-auto, joka oli tyhjillään ja Taipaleen kuorma-auto, joka oli täydessä lastissa käsittäen louhittua maata ja kiviä.  Nämä olivat jo ajaneet lossille  sekä 35 ihmistä oli myös lossilla.  Lossivaijerit oli jo pantu kiinni lähtöä varten, kun paikalle tuli vielä toinen Pohjolan Voima Oy:n maalastissa ollut kuorma-auto, joka myös otettiin lossille.

Kuormaus oli tapahtunut siten, että aikaisemmin lossille ajaneista tyhjillään ollut kuorma-auto oli sijoittunut lossin oikealle puolelle ja toinen moottorin puolelle eli vasemmalle. Kolmas ajoi vinottain edellisen taakse.  Tästä johtui, että lossi kallistui huomattavasti jo ennen lähtöä. Viitisentoista naismatkustajaa  päätti tuolloin siirtyä takaisin rantaan.

Onnettomuus tapahtuu

Heti lossin irtaannuttua  rannasta se kallistui huomattavasti  vasemmalle kyljelleen ja kannelle sen vasemmalle puolelle tuli vettä puolikymmentä senttiä.

 Lossia ei kuitenkaan pysäytetty, vaan luultiin sen pääsevän onnellisesti ylitse.  Kallistuminen jatkui kuitenkin koko ajan sitä mukaa, kun ponttooneihin virtasi vettä.  Toisesta kuorma-autosta heitettiin puolet lastista, vaan sekään ei enää auttanut, vaan noin 80 metrin päässä Lehtisaaren rannasta lossi kaatui ylösalaisin ja kaikki siinä olleet joutuivat veden varaan ja autot vajosivat pohjaan.  Paikalla on vettä 7-8 metriä, joten kamppailu kylmässä vedessä muodostui suorastaan dramaattiseksi.  Molemmilta  rannoilta riennettiin heti apuun, ja ehdittiinkin saada kaikki muut pelastettua paitsi 6-vuotias Aulis Antero Uimonen.

Autonkuljettaja Tolkki oli ottanut pojan syliinsä hypätessään veteen, mutta lossin juuri tällöin pyörähtäessä ympäri  oli sen vaijeri iskenyt pojan miehen käsistä  eikä hän enää tavoittanut  poikaa, joka vaipui syvyyteen.

Paikalle saapui välittömästi  JP-laiva  Louhuniemen Satamasta pääsaaren rannalta.  Sieltä eräs laivamies useaan otteeseen sukelsi syvyyteen yrittäen  löytää kadonnutta poikaa, mutta tuloksetta.

Heti onnettomuuden jälkeen tehtiin Säynätsalossa hälytys ja paloasemalta saapui naarausryhmä  välineineen.  Naaraukset olivat kuitenkin turhia. Ainakaan klo 20:een mennessä  ei pojan ruumista ollut löydetty. Vain pari polkupyörää oli  saatu ylös.

Kauhunhetkiä vajoavan auton alla

Onnettomuuden jälkeen istui Lehtisaaren rannalla autoilija Antero Anttola, jolta kysäisimme, miten kaikki tapahtui.  Yhtäpitävästi edellä olevan kertomuksen mukaan hän kertoi onnettomuuden kulun ja kuormauksen. Mutta hän itse oli kokenut sellaisia hetkiä, jotka eivät varmaan koskaan häivy mielestä.

– Kun näin, ettei onnettomuutta enää voi välttää, nostin Uimosen pojan auton kopista pois ja kiipesin auton lavalle.  – Näin vielä ennen lossin kaatumista, kuinka autoilija Tolkki koetti pelastaa pojan, mutta muuta en voinut tehdä, sillä en pystynytkään hyppäämään lossin oikealle puolelle, vaan suistuin nurinniskoin veteen lossien kaatuessa.

– Vajosin ainakin 4 metrin syvyyteen ja luulin jo, etten pelastu, vaan jäisin auton lavan ja järven pohjan väliin. Kuitenkin jollain ihmeellisellä  tavalla pääsin pois hitaasti vajoavan autonlavan alta.

– Henki oli loppua, mutta pinnalle sentään pääsin. Huusin heti ensimmäiseksi Uimosen poikaa, mutta hän oli jo tällöin vajonnut.  Mahdollisesti hän on  voinut jäädä jommankumman auton tai lossin alle.

Lossi pohjalla oikeassa asennossa, toinen auto sitä vasten nokillaan

Sukeltaja Toivo Liikola oli jo ennättänyt suorittaa yhden sukelluksen ja tavatessamme hänet tiedustelimme, mitä hän oli havainnut  pohjassa.  Hän mainitsi tällöin, että lossi oli ”oikein päin” toisen  Pohjolan Voima Oy:n auton päällä ja että  toinen auto on lossia vasten nokallaan, nokka liejussa.

– En uskaltanut kiivetä tarkemmin tunnustelemaan kolmannen auton sijaintipaikkaa sillä nokillaan oleva auto heilui uhkaavasti ja toisekseen ei pohjassa nähnyt  yhtään mitään.  Vesi oli aivan sameaa ja liejuun upposi kainaloita myöten.  Koetin tunnustella kaikkea eteen sattumaani, mutta valitettavasti en löytänyt poikarukkaa.  Jokaista pehmoista mätästäkin tarkastelin, mutta en poikaa löytänyt sanoi Liikola.

”Sellainen poika….”

Lehtisaaren puolella sijaitsee myös onnettomuuden ainoan uhin Aulis Antero Uimosen koti. Pojan isän tapasimme rannalla.  Mies kertoi – luonnollisestikin syvän surun kuvastuessa kyynelkimalteisista silmistä – kuinka Aulis Antero oli perheen silmäterä, ainoa poika ja millainen poika!  Vilkas kuin elohopea, kerkisi joka paikkaan ja oli joka suhteessa reipas miehenalku.   – Pojan menetys tuntuu raskaalta. Vaikka mitä muuta olisi ennen voinut antaa, mutta kohtaloahan ei voi väistää, lausui Uimonen.

 

Onnettomuudesta suuria haittoja liikenteelle

Ihmishengen menetys on aina korvaamaton, mutta onnettomuudesta oli muitakin ikäviä seurauksia. Liikenne  Lehtisaareen on toistaiseksi pysähdyksissä ja vie varmasti jonkin aikaa. ennenkuin lossi jälleen saadaan liikennöitävään kuntoon.

Lossin ja autojen nostotoimenpiteisiin ryhdyttiin jo illalla ja selaillessamme veneellä Louhusalmessa, palopäällikkö Urpo Helakorven ja Väinö Sirppiniemen kanssa nähtiin onnettomuuspaikalla useita veneitä. joista suoritettiin naarauksia. Pikku-Aulista ei kuitenkaan saatu vielä eilen illalla ylös.

Poliisikuulustelut tapahtuman johdosta tulevat vielä jatkumaan, mutta on jo alustavissakin kuulusteluissa selvinnyt onnettomuuden syyksi osittainen ylikuormitus. Myöhemmissä tutkimuksissa  on selvinnyt onnettomuuden syyksi myös laiminlyönti ponttoonien vedestä tyhjentämisestä.

Ihmetellä vain täytyy sitä, ettei lossari  eivätkä autonkuljettajat omanneet niin paljon  arvostelukykyä, että olisivat jättäneet tämän kohtalokkaan salmenylityksen tekemättä sellaisella kuormalla  ja lossin jo heti rannasta lähdettyä ollessa puolittain veden vallassa.   Erra

Syvä etelä – pääsivulle

Juttuluetteloon

Louhunsalmen lossi 50-luvulla saapumassa Lehtisaaren rantaan. Tehtaan puolella piipusta oikelle näkyvä torni on kaapelinosturin länsipää. Kuvassa erottuu myös sahalta kuitutehtaalle haketta kuljettava ilmarata, parhaiten piipun ja voimalaitoksen kohdalla. Yhtiön satamassa makasiinin pään kohdalla höyryhinaaja SS Vänni. Saaren ”lippulaiva” SS Joh Parviainen lienee ollut kuvanottohetkellä ajossa. KUVA: Kuvaaja Antti Pänkäläinen, Keski-Suomen Museo (Finna).