–

”Kun karhu tulee metsätiellä vastaan, kannattaa teeskennellä kuollutta…”

Tämän vastauksen saimme 2021 Säynätsalon vuosikymmenten kunnallisvaikuttajalta Mauri Toikkaselta, kun kysyimme kommenttia silloin taas virinneeseen keskusteluun Jyväskylän kaupungin hiipuvasta kiinnostuksesta pitää yllä palveluita Säynätsalossa.

Tämän haastattelukoosteen julkaisin Säynätsalon Sanomissa 2021 pitkäaikaisen palopäällikön, Työväenyhdistyksen puheenjohtajan ja Säynätsalo-seuran perustajan 75-vuotispäiväksi. JN

Mauri Toikkanen kotipihallaan 2022. Kuva on otettu juttuun kivisestä vaikuttajagalleriasta. Se on luettavissa toisaalla tällä sivustolla.

Eli kun meiltä Lehtisaaren koulu loppuu, nuorisotila suljetaan, vanhusten, ei-hoidollisesta päiväkeskustoiminnasta luovutaan ja terveyskeskus on taas päässyt riskilistalle…. Mitä tästä pitäisi ajatella?

”Monet vertaavat tilannetta itsenäisen kunnan aikaan, mutta se ei ehkä ole oikein”, sanoo Toikkanen. Hän kuitenkin ihmettelee, ettei entisten ja nykyisten säynätsalolaisten näkyvä panos kaupungin hallinnossa ilmeisesti vaikuta mitenkään. ”Säynätsalolaisia on niin virkakunnassa kuin luottamustoimissakin runsaasti”.

Toikkanen toteaa, etteivät kunnallisvaikuttajat juuri mahda mitään liike-elämän päätöksille, kuten vähittäiskauppojen ja teollisuuden poistumisille saarilta, mutta julkisiin palveluihin voisivat.

Mauri Toikkanen  on yksi harvoja itsenäisen kunnan yhteisörakenteen näkyviä hahmoja, jotka ovat vielä esillä säynätsalolaisessa julkisuudessa. Hän kuului siihen Säynätsalon kunnanvaltuuston enemmistöön, joka kannatti Säynätsalon kuntaliitosta Jyväskylään äänestyksessä 30.1.1992. Sittemmin Toikkanen on eri yhteyksissä todennut, ettei kuntaliitos toteutunut, sovitun takuukauden jälkeen, ”aivan niin kuin piti”.

Säynätsalon valtuusto päättämässä kuntaliitoksesta 30.1.1992 Toikkanen näkyy kolmannella rivillä, valkopaitaisesta Kauko Isomäestä vasemmalle.

Mauri Toikkanen oli SDP:n paikallisen perusjärjestön, Säynätsalon Työväenyhdistyksen, puheenjohtaja kahtena jaksona 80- ja 90-luvuilla. Puheenjohtajana hän seurasi saaren suurta demarihahmoa Yrjö Ahoa. Toikkasen jälkeen tehtävään tuli Jorma Ahola 1991.

Juurikan puheenjohtajana Toikkanen joutui saarten poliittisessa arjessa vaikeisiinkin neuvottelutilanteisiin muiden ryhmien kanssa. Saarten kuntapolitiikan jakautuminen kolmeen valtakenttään jatkui kuntaliitokseen saakka.

Kokoomus oli demarien ja kansandemokraattien välissä usein ratkaisijana, jos vasemmisto ei pystynyt sopimaan. Niin kävi, kun Juurikan yleisessä kokouksessa oli päätetty ajaa ”Ykä” Ahoa Säynätsalon ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi. Demarit nimesivät kolme neuvottelijaa, yksi heistä oli Toikkanen. jEnsin he kävivät SKDL:n Salorinteellä ja sitten saarten porvarien kotikentällä, Konttorilla. Hanke Ahon valinnasta kaatui sinne: Kolme keskeistä porvarivaikuttajaa totesi, että ”jos ehdokkaanne on Ykä, me äänestämme mieluummin sitten vaikka kommunistia”.

Työväenyhdistyksen puheenjohtajuus vaihtuu 1991. Vasemmalla Toikkasta puheenjohtajana seurannut Jorma Ahola. Juurikan työväentalosaari säilyi STY:n omistuksessa vuoteen 2021.

Palokunta oli erityinen yhteisö

Toikkanen oli tehtaan ja kunnan aikana palopäällikkö, ja jatkoi palo- ja pelastustoimen esimiestehtävissä täällä toistakymmentä vuotta kuntaliitoksen jälkeen. Kun Toikkanen vietti 1.9.2005 Juurikassa ammatillisia läksiäisiään, hän luonnehti tilaisuutta lehdelle ”saarten viimeisiksi palokunnanjuhliksi”.

Lehden jutussa todettiin, että Toikkasen elämän ”suuri sankari  on palokalustonhoitaja Allan Harju”. Allusta Toikkasella on ehtymätön varasto juttuja.   Toikkanen kertoi lehdessä, että Allu oli ottanut hänet ja myöhemmin kansanedustajanikin tunnetun Erkki J Partasen palokuntaan 1.8.1961 merkinnällä ”alokkaat”  ”Olin kiinnostunut palokuntahommasta, koska vanhemmat kaverit jo olivat, ja isäni sekä setäni olivat aktiivipalomiehiä”, sanoi Toikkanen. Vuosina 1947-1968 Enso-Gutzeit Parviaisen Tehtaitten palopäällikkönä toiminutta Urpo Helakorpea Toikkanen kuvasi ”hienoksi johtajamieheksi”, joka oli ”tasapuolinen ja rehti”.

Kuvqkooste Säynätsalon palokuntalaisista. Julkaistu Säynätsaloon Sanomissa syksyllä 2005.

”Saarilla moni jäi liian yksin…”

Palopäällikkönä Toikkanen kohtasi myös säynätsalolaisuuden raskaamman puolen. Säynätsalo oli yhteisö, jossa käytännössä ”kaikki tunsivat kaikki”. Sitä taustaa vasten Toikkanen on miettinyt, miksi kuitenkin saarilla valittiin helposti kuolema oman käden kautta?

Tapahtumia ei ole vuosikymmenten jälkeenkään syytä kertoa tunnistettavasti: Mutta monet hukuttautuivat Päijänteeseen. Tai tehtaalla ihmeteltiin, ettei mies saavu iltavuoroon, ja joku lähetetään katsomaan kotiin. Naaraukset kuuluivat poliiseille, mutta paikalla oli usein myös palokunta. Kerran nuorempana Toikkanen oli ollut porukalla metsästämään menossa veneellä, kun Louhusalmessa nähtiin kelluva hahmo. ”Ai sehän on….”. Pojat ottivat vyöstä kiinni ja vetivät vainajan rantaan. Kalmon hajun poistaminen omista vaatteista oli kuitenkin hankalaa, muisteli Toikkanen kaukaista kokemusta.

”Eli yhteisö jätti liian monet kuitenkin aivan yksin. Tietenkin niissä oli viinatapauksia ja itsemurha oli ehkä vahinkokin”, pohti Toikkanen. Erityinen ryhmä olivat syöpäpotilaat: Vaikka Säynätsalon kunta tarjosi pitkään syöpäpotilaille ainutlaatuisena palveluna mahdollisuutta ns. erikoismaksuluokkaan ja hoito- tai arviointikäynnin Kirurgiseen Sairaalaan Helsingissä, potilas saattoi tänne saarille palattuaan kokea ti-lanteen ylivoimaiseksi. ”Eli oli päättänyt, ettei tätä nyt pidempään aio sairastaa”, kuvaa Toikkanen.

Toikkanen ideoi kotiseutuseuran

Uuteen yhteisörooliin Toikkanen siirtyi perinne- ja kotiseutujärjestö Säynätsalo-seuran perustajana ja ensimmäisenä puheenjohtajana.

Kun seura oli saatu käyntiin, Toikkanen totesi Säynätsalon Sanomille, että kotiseutuseuran perustaminen niinkin myöhään oli ”tyypillistä Säynätsaloa”. ”Toimittiin vasta, kun lähes kaikki on menetetty, mm. teollisuuden perustamisajan kiinteistöt purettu”.

80-luvulla kunta oli yrittänyt säilyttää mm. yhtiön työväenasuntoihin kuuluneen Kolulan ”kotiseututalona”, mutta hanke kaatui. Vanhoista taloista säilyi lopulta vain Viertola. Se oli kuitenkin alkuperäiseltä käytöltään ollut virkailijakunnan, eli herrojen, työsuhdeasuntojen taloja, eikä työväenasunto.

Toikkanen on  harmitellut teollisen arjen ja tehtaan työväestön jäämistä ”suhteellisesti syrjään” menneen Säynätsalon muistoissa. ”Sittenkin, vaikka jutut naisten taukohuoneissa olivat kyllä sellaisia, ettei niitä voisi painaa mihinkään.”

Mutta työyhteisöt ja ihmiset… Ja monet olivat mukana työtovereidensa perhe-elämässäkin… ”

”Mutta tehtaan suunnalta ei vaan ole tarinoita”, Toikkanen toteaa ja käyttää sanaa musta aukko. ”Puuliitosta on jonkin verran kyllä, tuolla minulla on”, sanoo Toikkanen ja viittaa arkistoidensa suuntaan.

Säynätsalo-seuran perustamiseksi kovasti ahkeroitunut Toikkanen koki kuitenkin pettymyksen, kun Säynätsalon kunnan ajoilta tuttu poliittinen leiriytyminen johti Toikkasen syrjäyttämiseen puheenjohtajan tehtävästä.

Toikkaselle oli kerrottu, että seura olisi hänen puheenjohtajuudessaan ”liian poliittinen paikka”, jonne ”ei voi mennä”. Seuran johtoon nousi säynätsalotaustainen evp-upseeri Erkki Ikonen, joka oli viime vuosina toiminut näkyvästi Jyväskylän kunnallispolitiikassa kokoomuksen edustajana. Sitten vuonna 2018 puheenjohtajaksi valittiin vasemmisto­liitto­taustainen Ilkka Pernu ja hänen jälkeensä Jouni Takkinen.

Kunniapuheenjohtajan paikalta Säynätsalo-seuraa jo tarkasteleva Toikkanen kertoi 2021 kuulleensa ”joidenkin taas valittavan, että on seura on aivan politisoitunut”.

Toikkaselle on paikallisharrastuksen ja luottamustoimien myötä kertynyt laaja kotiseutuarkisto. Hänen esineistö- ja lehtileikekokoelmansa oli esillä 2017 ja 2018 kahdessakin osoitteessa, viimeksi tehtaan entisen terveysaseman tiloissa Viertolasta alaspäin. Syksyllä 2018 ”Maken Galleria” kuitenkin sulki ovensa, kun kiinteistön omistajalla oli kohteelle muita suunnitelmia.

2018 Toikkanen esitteli Gallerian kokoelmia Sari Rannilalle. Molemmat ovat Säynätsalon Sanomien perustaman Valtteri tai Hanna -palkinnon saajia. Toikkanen on saarten ensimmäinen Valtteri.

Kun Säynätsalo-seura perustettiin, sen rooliksi oli ajateltu perinne- ja kotiseututoimintaa. Edunvalvonnan kaupungin suuntaan hoitaisi Säynätsalon aluelautakunta. Kuitenkin jo 2006 kaupunki yllättäen lakkautti koko aluelautakunnan ja Säynätsalo-seurasta tuli ainoa ”Säynätsaloon edustaja” kaupungin suuntaan. Pari vuotta seura ja lautakunta ehtivät hoitaa yhdessä säynätsalolaisten suhdetoimintaa kaupunkiin. Kuitenkaan mm yritys estää Hannalan siirto saarelta Kinkomaalle ei onnistunut.

Kesällä 2005 Säynätsalon edustuksellinen terävä kärki oli kutsunut kaupunginjohtaja Markku Anderssonin työlounaalle Juurikkaan. Kuvassa Säynätsalo-seuran puheenjohtaja Mauri Toikkanen (vasemmalla) ja häntä vastapäätä  aluelautakunnan  ja samalla Säynätsalon Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Tossavainen, ja seuraavina kaupunginjohtaja Markku Andersson sekä Juurikkaan Työväenyhdistyksen vuokralaiseksi 70-luvulla sijoittuneen Jyväskylän Veneseuran kommodori Risto Pynnönen vaimoineen. Myöhemmin STY:n johtoon noussut Ahti Ruoppila jää kuvassa Toikkasen taakse.

Vanhan paloaseman saaminen seuran käyttöön näytti ensin niin ylivoimaiselta, että Toikkanen kertoi jo asian julkisuuteen. Mutta lopulta päästiin tehdasyhtiön kanssa kohtuullisempaan ratkaisuun. Yleisökilpailussa talon nimeksi tuli Vanerila. Toikkanen johti korjaustöitä.

Säynätsalo-Seuran perustamiskokous pidettiin Mauri Toikkasen johdolla Kunnantalon valtuustosalissa 2004. Oikealta eturivissä Ritva Saarinen, Janne Vilkuna, Pirjo Sojakka, Mirja Helin, Kauno Lehtomäki, Olavi Mäenpää, Matti ja Mirja Rautjoki, Juhani Niinistö. Seuraavalla rivillä oik Ilona Ilmola, Kaarlo Kaltiala, Eija Sälekivi, Salme Punkka, Keijo Meronen. Takarivissä Tanja ja Erkki Peuranen. Kuva: Säynätsalon Sanomat.

Toikkasella on läsnäolon presenssiä. Jos Toikkanen on paikalla, jokin tilaisuus auktorisoituu säynätsalolaiseksi, eikä ole epämääräistä ”saaristolaisuutta”. Kun omistajanvaihdoksen jälkeen paikallislehti monen vuosikymmenen jälkeen 2026 taas avasi toimitilat Säästölässä, kustantaja kertoi olleensa erityisen iloinen siitä, että Toikkanen tuli paikalle avajaispäivänä. 2012 Mauri Toikkanen kuvattiin Säynätsalon Sanomiin kirkonmäellä, Hanna Parviaisen muistomerkin vihkiäistilaisuudessa. Kuva. JN.

Muualla tässä sivustossa Make ja Anu Toikkanen tekivät kivistä henkilögallerian

Sivuston alkuun https://saynatsalo.net