Jyväskylän Kasvatusopillisesta Korkeakoulusta juuri valmistunut Lea Salmi (myöh Oksanen) tuli opettajaksi Säynätsaloon 1955  ja jäi eläkkeelle 1993.  ”Kaupungin lahja 90-vuotiaalle koululle on sitten lakkauttaminen”, hymähti Lea haastattelussa Säynätsalon Sanomissa (22/2005).

Lea Oksanen kodissaan Jyväskylän Yrjönkadulla 2005.

”Säynätsaloon oli helppo tulla. Erkki ja Olga Lehtiö (johtajaopettaja ja vaimonsa) ottivat vastaan kuin oman lapsensa”, kuvaili Lea.  

Kollegoiden tuki oli myös tarpeen, sillä Lea kuvasi korkeakoulussa opetetun paljon kaikenlaista, mutta vähemmän opastettu opettamiseen. 

”Toini Gröndahl neuvoi, miten opetetaan lukemaan. Silloinhan opetettiin tavaamista. Aini Kivistö tosin jo harrasti liuttamista”.

Oikeakielisyys oli 1950-luvulla voimissaan. Silloin olivat oikeita taivutusmuotoja esimerkiksi ”kuuhut –  kuuhuen”, ”Marjut – Marjuen”  eikä siis ”Marjutin”, Lea taustoitti.

Ylellisiä 
luokkaretkiä

Taloudellisesti vahvan Säynätsalon kunnan koululaiset tekivät 1950-luvulla luokkaretkiä mm Helsinkiin, ja usein sen vuosikymmenen elämää ajatellen aika ylellisesti, lentäen Luonetjärveltä.

Luokkaretkeläisiä Eduskunnan portailla. Vuosiluku ei ole tiedossa. Kuva Lea Oksasen arkistosta.

”Kerran oli tarkoitus mennä bussilla ja palata lentäen. Kuitenkin Jämsässä oli niin paha kelirikko, että matkanjärjestäjä joutui tarjoamaan lennon myös menomatkalle.”  Junamatka  olisi silloin kestänyt noin seitsemän tuntia, Haapamäen kautta.

Helsingissä liikuttiin julkisilla. Yhdellä matkalla sattui sitten opettajan kauhutilanne: Koko ryhmä oltiin saamaisillaan sisälle  ratikkaan, kun rahastaja sulki oven viimeisen edessä, ja vaunu lähti liikkeelle. Oppilas jäi hädissään seisomaan pysäkille. Lea juoksi seuraavalta pysäkiltä takaisin ja onneksi oppilas oli jäänyt odottamaan.

Lea kertoi, että Eduskunta oli joillekin pettymys.  Istuntosalissa oli ollut muutama, ja hekin lukeneet lehtiä.  ”Miten täällä voidaan mitään päättää”, kysyivät oppilaat. Säynätsalo oli poliittisesti aktiivista seutua. Usko kansanedustajien kykyyn ja vaikutusvaltaan oli suuri, ja kärsi kolauksen.

”Samin äiti auttoi ja meni Lääninhallitukseen..”

”Aune Salama (Lehtisaaren koulun opettaja ja sittemmin kansanedustaja) neuvoi, että jos kunnalta jotain haluaa, se on hoidettava ”keittiön kautta”. ”Puhu kunnan miehille aina toivomuksistasi..”

Lea Oksasen linja oli yrittää saada parasta. Lea kertoo, ettei ollut säästäväisyyden kannattaja.

”Toini Gröndahlin hyvä neuvo oli pysyä erossa politiikasta, ja sitä noudatin. Kukaan ei päässyt selville kannoistani..”

Kerran 1980-luvulla oppilasmäärä oli laskemassa ja kunnan koulutoimenjohto oli normien mukaan aikeissa poistaa yhden viran, ja joukon nuorin olisi joutunut lähtemään. 

Lea kertoo, kuinka  ”Karhusaaren Samin äiti”   oli mennyt asiassa  Lääninhallitukseen ja siellä oltiin järkeviä.  Virka säästyi.  Lea ei itse olisi voinut tehdä hallinnollista oharia, eikä siis tehnytkään, vaan vaikutti muuten.

Oppilaita oli joskus paljon, joskus vähän.  ”Olen aloittanut joskus yhdeksällä ensimmäiseltä, mutta on ollut neljäkymmentäkin..::”

Säynätsalon vuosiensa alussa ja lopussa Lea asui Jyväskylässä.   Pitkän yleislakon aikana 1956, kun bussit eivät kulkeneet, matka taittui jopa potkukelkalla.

”Lakon lopulla sain lakkojohdolta poikkeusluvan käyttää niitä tehtaan henkilöautoja, jotka kuljettivat oppikoululaisia Jyväskylään lakon aikana..”

Asuinpaikkana Säynätsalon koulu oli kaukana keskustasta. Lähimmät talot olivat Virkala (1943)  ja Selkälahti (1952). Julkinen liikenne tuli koulun lähelle vasta kuntaliitoksen jälkeen. ”Kyllä meidän tytöt lähinnä Virkalasta seuraa löysivät, ei siellä lähistöllä muutoin lapsia ollut”.

Sanottiin, että Lea sai kurin pysymään. Hän kertoo kollegan päivitelleen, että oma sana ei ollut purrut lainkaan, mutta Lean puhuttelusta vähän hankalat pojat olivat tulleet ihan noloina ulos. 

Talven 1958-1959 luokka IV. Neljänsillä pääsaaren ikäluokat olivat vielä yhdessä. Sen vuoden keväältä osa oppilaista lähti oppikouluihin. Kuva Lea Oksasen arkistosta.

Lea kertoi olleensa silloin äskettäin entisten opettajien päivänä koululla. ”Edelleen ne järjestäytyvät  aamulla jonoihin… Mutta sisällä jonoon järjestäytyminen ulosmenoa varten loppui jo kauan sitten..”

Säynätsalo ei ollut mikään kasvatuksellinen idylli.  Suurten ikäluokkien lapsuuden vuosina pääsaarella asuttiin hyvinkin ahtaasti ja suuria perheitä oli. Kodin tuki koululle.  Kodin tuki koululle  ei välttämättä ollut voimakas.  Menestykset vaikeissa kasvatustilanteissa olivat siten hyvin palkitsevia.  Tämä kuului rivien välistä Lea Oksasen muisteluissa vielä vuosien jälkeen.  Nimiä juttuun ei tietenkään laitettu.

”Viimeiset kymmenen vuotta menivät johtajana.  Timo Taimiahosta olisi voinut tulla koulunjohtaja jo heti Antti Koskimäen jälkeen, mutta opettajakunta sitten äänesti minut.”

Viimeinen työpäivä 1993 oli muistorikas, mutta koulusta luopuminen vaikeaa.  Pitkään Lea kertoo vältelleensä  Jyväskylän kotia lähellä olevan Puistokoulun ohi kulkemista. ”Ainakin välituntien aikana”.

Entisiltä oppilailta tuli postia.  Jouluksi 2004 oli 50-luvun oppilas lähettänyt itse esittämänsä joululaulun.  Lahja oli miellyttänyt kovasti mieltä.

Säynätsalon opettajat kahvilla kevätjuhlan jälkeen 1957. Vasemmalta Aini Kivistö, Kaaarina Koskimäki, Toini Gröndahl, Lea Salmi, Antti Koskimäki ja Olga Lehtiö. Samalla Olga Lehtiö jäi eläkkeelle yli 40 opettajavuoden jälkeen. Kuva Lea Oksasen arkistosta.

Sivuston juttuluetteloon.