Säynätsalon koululaitoksen perustajaopettajat olivat Erkki ja Olga Lehtiö. Heidän pitkät uransa päättyivät vasta 1950-luvulla.

Säynätsalon kansakoulu alkoi Parviaisen tehdasyhtiön kouluna 1915. Se toimi ensin lähellä teollisuutta rakennuksessa, joka myöhemmin tunnettiin Seurantalona, suunnilleen nykyisen terveyskeskuksen paikalla.

Vuonna 1921 valmistui puinen kaksikerroksinen koulu saaren pohjoisrantaan. Se paloi 1953. Tilalle nousi 1955 betoni- ja tiilirakenteinen koulu, joka lopulta purettiin nykyisen Koulunrannan asutusalueen tieltä 2010-luvulla.

Osa Lehtiöiden oppilaista sai vuosikymmenten traumat,  mutta toisaalta monet kiittivät heitä hyvästä opetuksesta ja ohjauksesta elämään. 

Olga ja Erkki Lehtiö 1960-luvulla Lehtisaaren kodissaan.

Vaikka Lehtiöt  olivat jääneet eläkkeelle jo 1950-luvun puolivälissä, vielä tällä vuosituhannella nousi keskustelu kokemuksista heidän koulussaan. Saarilla oli yhä patoutunutta tilausta sen pohtimiselle, mitä Lehtiöt olivat itse kunkin elämälle merkinneet. Osalle Lehtiöt olivat olleet ikävä kokemus, osalle myönteinen ja koko loppuelämääkin myönteisesti kantanut.

Toimeen tarttui saarelaisten tuntoja tuolloin kym menisen vuotta Säykki-lehden päätoimittajana kuunnellut toimittaja Ulla Jylhä. Hän laati ja ohjasi näytelmän ”Koulu ennen ja nyt”. Sitä esitettiin paikallisvoimin Juurikassa vuoden 2005 Säynätsalo-päivillä ja koulun 90-vuotisjuhlan aikaan. 

Jylhä nosti esille oppilaiden sanattoman vastarinnan, joka toimi selviämiskeinona, kuitenkin lähinnä Lehtiöden selän takana. Viittauslakoista on kyllä ker rottu. Parviaisten hallitessa saarta, valitukset teollisuussuvun luottamusta nauttivasta opettajapariskunnasta olisivat jopa vaarantaneet työsuhteen tai ainakin uran etenemisen. Jylhän näytelmä oli samalla myös jo viihdettä vaikeasta ajasta, vuosikymmeniä sitten. 

Kun näytelmää esitettiin Juurikassa yleisölle, joka oli joko kokenut Lehtiöt tai kuullut vanhemmiltaan lukemattomia tarinoita heistä, vuosikymmenten takainen ilmapiiri oli hetken tiiviisti todellista. Jonkinlainen huippukohta oli, kun luokkaansa opettanut miesopettaja (eli Erkki Lehtiön roolissa Orvo Mäkelä) ilmoittaa lähtevänsä ”tapaamaan kirkkoherraa ja vaimonsa Olgan tulevan jatkamaan oppituntia”. Tuolloin katsomo lähes hiljeni odottamaan Olgaa, ja katsomaan menneisyyttään silmästä silmään. 

Erkki Lehtiö (Orvo Mäkelä) ja Olga Lehtiö (Ulla Jylhä) Juurikan näyttämöllä 2005. Kuva: Juhani Niinistö.

Lehtiöitten  jälkeen johtajaopettajaksi tullut Antti Koskimäki ja opettajana toiminut Kaarina Koskimäki kertoivat Juurikassa lehdelle, että Lehtiöt olivat ottaneet heidät ystävällisesti vastaan. ”Mutta sitten alkoi kuulua kylältä, kun tutustuttiin ihmisiin. Ikävimmät jutut kuultiin vasta myöhemmin”. 

Kaarina Koskimäki ehti opettaa samaan aikaan Olgan kanssa pari vuotta. Koskimäki kuvasi tapauksen, joka valotti näytelmässäkin esille tullutta oppilaiden selviämistaktiikkaa: ”Olgan luokka oli lähdössä johonkin, ja olivat järjestäytyneet siihen toisen kerroksen käytävään.. Olga liikkui edes takaisin, ja oppilaat olivat ihan jäykkinä.. Mutta kun Olga käänsi selkänsä, oppilaat tekivät vaikka millaisia ilmeitä, näyttivät kieltä, melkein sylkivät. Ja heti kun Olga kääntyi, oltiin taas kuin ei mitään olisi tapahtunut”. 

Lehtiöt olivat hyvin oikeistolais isänmaallisia, mutta jako oppilaisiin, jotka tulivat toimeen Lehtiöiden kanssa tai eivät, ei noudattanut saarten poliittista jakoa. 

Antti Koskimäki kertoi salorinteeläisenä tunnetun entisen oppilaan kovasti kehuneen Erkki Lehitötä. ”Sen parempaa opettajaa ei ollut kuin Lehtiö”. 

Raimo Viikki, akateemiselle historiauralle edennyt säynätsalolainen, korosti lehden haastattelussa 2005, että Lehtiöt olivat kannustaneet häntä pyrkimään oppikouluun, mikä ”ei työväen pojalle ollut ihan tavallista Säynätsalossa”. Viikki kertoi myös Olgan olleen hyvä opettamaan matematiikkaa.

Lehtiöiden yksi  periaate oli ollut, etteivät oppilaat saa käyttää pyyhekumia. Olga oli tarkistanut ihan valoa vasten, ettei kumia ollut käytetty. Jos jäi kiinni, sai koti- muistutuksen. Olgan kerro taan perustelleen, että näin oppilaan on tarkkaan harkittava, mitä kirjoittaa. 

Viikki muisti kumikiellon. ”Jos tuli virhe, oli viivattava yli”. Kerrotaan, että ylempään keskijohtoon jo noussut Erkki Laavisto oli riitauttanut asian, kun Maila-tytär oli saanut kotimuistutuksen pyyhekumin käytöstä. Olga oli perääntynyt.

Säynätsalon vanha koulu (1921-1953) sijaitsi nykyisen Koulurannan asuinalueella itä-länsi-suuntaisesti. Etupiha oli koulun eteläpuolella. Jossain äänestyksessä rakennus oli 30-luvulla valittu Suomen kauneimmaksi kouluksi. Kuva: Erkki Niinistö, 1935.

Lehtiö kutsui usein oppilaiden vanhempia koululle selvittämään ongelmia. ”Turmeltunut lapsi on kuin ruton saastuttama peruna”, hänen kerrotaan sanoneen. Kieltolakia Lehtiö kannatti. Ruumiillinen rankaiseminen poistettiin hänen mielestään liian varhain. Perimätiedon mukaan yhden oppilaan kuolema 1931, koulusta jo poistuttuaan, on saattanut aiheutua Lehtiön voimakeinoista. Poika oli pudonnut toisen kerroksen portaita, mutta epäselväksi jäi oliko Lehtiö tönäissyt vai ei.

Lehtiö organisoi lukuisten yhteisöjen perustamisen Säynätsaloon, Suojeluskunnasta Säästöpankkiin ja Säynätsalon Osuuskauppaan. Lehtiö oli 20- ja 30-luvuilla joko mukana tai taustavoi- mana oikeastaan kaikessa, mikä ei ollut ammattiyhdistystoimintaa tai jollain tavalla vasemmistolaista. Kunnanvaltuustossa hän edus ti kokoomusta yli 25 vuotta. Vuoden 1918 sisällissodas- sa ei Säynätsalossa taisteltu. Lehtiö oli kuitenkin mennyt valkoisten joukkoihin ja sinä aikana Olga oli huolehtinut opetuksesta 

Koululla oli oma laivalaituri, jossa poikkesi paikallisliikenteen höyrylaiva ss Kaima. Kuvassa 1930-luvulta Olga Lehtiö ja kanttori Erkki Niinistö odottavat laivaa Jyväskylän suuntaan. Taustalla koulun sauna.

Takaisin sivuston saynatsalo.net  juttuhakemistoon. ”Pitkän linjan Säynätsalo” käsittää Juhani Niinistön juttuja, joista pääosa on julkaistu Säynätsalon Sanomissa 2005 ja 2021-2023, joitakin sillä välilläkin.