Hyvä säynätsalolainen. Harrastetaanpa hieman kaavahistoriallista kuvittelua. 

Jos seisot Salen parkkipaikalla ja katsot kunnantalolle päin, näet edessäsi alueen, johon Alvar Aalto parinkymmenen vuoden ajan, alkaen 1943, määritteli kolmionmaista tilaa, useina versioina. Se olisi ollut Säynätsalon Piazza Triangolare.

Kunnantalon 70-vuotisjuhlapäivän esitelmässä 2022 yliarkkitehti Jonas Malmberg kertasi Alvar Aallon kaavavisioita. Niitä Aalto teki tehdasyhtiötä varten Säynätsalon hallintokeskustaksi 40-luvulta 50-luvun lopulle. 

Piazza triangolare oli aluksi pohjoiseen suippeneva kolmio, jonka varrella olisi ollut väljästi kerrostaloja viistosti, keskipäivän aurinkoon. Kolmion päästä lähti tie kirkolle. Mutta pian versio muuttui. 

Se nouseva tielinja on ollut siinä jo ainakin 1920-luvulta, milloin Viertola, ja aikaa sitten purettu Rauhala ilmestyivätkin. 

Noin 1944–1945 rinnemaa muuttuu Aallon visioissa torista puistoksi. Kirjeessä Brommelsille 29.9.45 Aalto kuvaa aluetta ”männiköksi, jossa on sorapitaisia polkuja ja suihkulähde…”

Säynätsalon tulevaa kunnantaloa oli kaavailtu yhtiön (silloin myös tulevan) pääkonttorin lähelle, kolmion alareunaan, mutta loppuvuodesta 1945 kunnantalo päätettiin sijoittaa nykyiselle paikalleen. 

Aukio, tai metsämaa, saikin akselin roolin kahden valtakeskuksen välillä, tehtaan konttorin ja kunnantalon. 

Kunnantalon sijoittumista nykypaikkaan edeltäneissä versioissa ajatukselliset parit olivat olleet tehdasalue ja Akropolis-kulttuurikeskus (nykyisen urheilukentän tienoilla). 

Jonas Malmbergin ja Petteri Kummalan artikkelissa kunnantalostamme hybridimaisemassa maiseman kuvataan tarkoittavan ”rakennetun ja luonnontilaisen maiseman välimuotoa, jossa kumpikaan ei dominoi.” Aallon maisemakäsitystä tutkivat ottavat huomioon myös toteuttamatta jääneet Aallon työt täällä. 

Säynätsalon Piazza triangolare jalostui siis avoimesta torista metsäiseksi aukioksi, kunnan keskiössä, ja rajautuu urbaanisti tieverkolla ja rakennuksilla. 

Metsäpuiston tieltä jopa purettiin rakennuksia 1950- ja 60-luvuilla. Juhlaesitelmän av-ainestossa oli vuoden 1963 pohjakartta, johon oli merkitty purettavia taloja. Lönnin vuoden 1912 koulutalo (sittemmin vuosikymmenet Seurantalo) purettiin 60-luvun lopulla. Sitä ennen lähti asuinrakennus Torila.

Kuvassa vuodelta 1970 vanhat rakennukset on purettu. Kuva: Juhani Niinistö.

Pääosa vanhojen talojen lähdön todistaneista varmaan arveli, että yhtiö vain purkaa röttelönsä. Mutta samalla vielä toteutettiin Aallon visiota. Kuinka tietoisesti, ehkä enää vaikeasti selvitettävissä. 

Metsä oli laajimmillaan 1970, kunnes länsireunalle nousivat palvelukeskus ja päiväkoti. 

Kunnantalon läheisyyteen, etelän suunnalle oli sijoitettu  joukkoliikenneasema. Lounaaseen olisi noussut Osuusliike Itikan liiketalo. Itikka toimi 40-ja 50-luvuilla vanhan konttorin (paloi 1946) piharakennuksessa, nykyistä Kassataloa vastapäätä. Itikan suunnitelmat ensin supistuivat, ja sitten Itikka vetäytyi Säynätsalosta.

Raatihuoneen tori jäi hiekkakentäksi. Merkityksensä on myös kunnantalon keinotekoisella sisäpihalla. 

Malmberg on tutkinut Petteri Kummalan kanssa Aallon työtä. ”Tarkastelemme aukiota hybridimaiseman käsitteen kautta, joka merkitsee ihmisen rakentaman ja luonnontilaisen välimuotoa. Aallon suunnitelmissa vilisee puita ja pitkänä kasvavaa ruohoa, mistään hoidetusta puutarhasta ei siis ollut kyse.” 

Kesken luentonsa yliarkkitehti Malmberg katsahtaa kattoon: ”Metsikkö puunjalostusteollisuuden varaan rakentuneen yhteisön talossa… Vähän kuin tämä yliviritetty kattorakennelma, täällä valtuustosalissa”. 

Kunnantalon valtuustosalissa 24.8.22 kuultua. Säynätsalon Sanomissa suppeampana syyskuussa 2022 julkaistu juttu perustuu Aalto Säätiön yliarkkitehti Jonas Malmbergin esitelmään ja hänen sekä Petteri Kummalan artikkeliin Taidehistorian tiedelehdessä (TaHiTi) 2/2022.  Siellä on myös kuvia, joita ei oikeussyistä voitu julkaista tässä selostuksessa.

AIHEESEEN LIITTYVÄÄ

Alvar Aallon suhde Säynätsalon kunnallispäättäjiin vaikeutui 1950-luvulla.

Akropolis olisi ollut Säynätsalon kruunu