”Ei tämä mikään konserttisoitin ole”, kuvasi Säynätsalon  kanttori Teresa Keskisipilä  Säynätsalon kirkon  toimestaan silloin jääviä kolmansia urkuja syksyllä 2022.  Kirkon ensimmäiset urut oli 1948 korvattu  alkuperäisten tavoin Kangasalan urkutehtaan soittimella.  Kolmannet otettiin käyttöön 1975.

Teresa Keskisipilä ja toimittaja Juhani Niinistö tapasivat Säynätsalon Sanomien juttua varten kirkon lehterillä. Niinistö kirjoitti käyneensä edellisen kerran lehterillä 1960-luvula. ”Silloin soittopöytä oli kaiteen ääressä, soittajan kasvot alttarille päin.  Soittopöydän takana oli runsaasti tilaa kuoroille, kolmessa tasossa.  Vuoden 1948 remontin yksi tavoite oli ollut juuri saada tilaa laulajille, Säynätsalossa sata sekakuorolaista oli vuosikymmenet lähes normi mm kirkolle omistetun Ilmari Hannikaisen ohjelmiston esitykissä.” 

Vaan sitten ajat muuttuivat. Vuodesta 1975 lehterin kuvaa oli hallinnut suuri ”urkukaappimörkö”. Kaksien edellisten urkujen pillistöt ja koneisto  olivat fasaadin takana, ensimmäisten  kahden puolen holvitunnelia.  Kirkon suuren remontin jälkeen alkuperäinen rakenne nähdään taas, ainakin osittain.

Keskisipilä kysyi Niinistöltä  tiesikö hän, miksi Säynätsaloon oli 70-luvun alun remontissa ”hankittu, mitä hankittiin”.  Niinistö oli vastannut, ettei tiennyt mitään varmaa, mutta jonkinlaista  ”teollisuuspoliittista”asennetta,  eli urkuvalmistajien asemointia suhteessa seurakuntiin,  päätöksessä ehkä oli:  

Säynätsalon kahdet ensimmäiset urut oli tehnyt Kangasalan urkutehdas, 70-luvulla valittiin ”yksityinen” valmistaja.

Uusien urkujen suunnitelmista kuullaan niitä käsittelevältä toimikunnalta tarkemmin. Keskisipilä sanoo, että hänen käsityksensä mukaan, pyrkimyksenä on tehdä alkuperäisen, eli Ilmari Hannikaisen vuoden 1927 rekisterien ja disposition mukainen.  ”Soittopöytä tulisi tähän keskelle. Viimeksi kun puhuin seurakunnan musiikkitoiminnan päällikön kanssa, sain käsityksen, että 9-11 -äänikertainen”. 

Niiden ensimmäisten urkujen sointia muistavia ei juuri enää ole keskuudessamme.  Ihan akustisista syistä ne koettiin hiljaisiksi, etenkin jos kirkkosali oli täynnä.

On muistettava, että syksyllä 2022 poistuneet urut olivat jo ”täysin palvelleet” ja ikäongelmia oli.  Kanttori piirti haastattelutuokiossa rehellisen kuvan:

”Nykyisissä raskas kosketus”

”Kyllähän tämä  asettaa aika suuria haasteita”, kuvaa kanttori Keskisipilä väistyviä urkuja. ”On aika vaikea soittaa, kun näissä on raskas kosketus. Äänikerrallisesti ainakin nuo korkeammat ovat aikamoisia sirkkeleitä,  että niitä ei hirveän mielellään edes käytä. Ykkössormiossa on mykkiä, viallisia ääniä, jotka eivät toimi ollenkaan. Mixtuura (yksi äänikerroista) on kamala,” kuvasi Keskisipilä viime vaiheen tilannetta.

”Mutta periaatteessa tämä kyllä toimii, kakkossormiossa on koskettimia, jotka jäävät laahaamaan, kun niitä soittaa”.

Oulusta Säynätsaloon

Teresa Keskisipilä kertoo tehneensä musiikkiopintonsa Oulussa  ja jääneen sitten  opettamaan nokkahuilua määräaikaisena.  Miten hän sitten päätyi Säynätsaloon.

” Olin ollut edelliskesänä Jyväskylässä kesäkanttorina. Sijaisuus Oulussa oli loppumassa ja soitin Salmelan Marjalle ja kysyin mahdollisuuksia. ” Voi kuule, soitit hyvään aikaan, hän sanoi.  Säykissä oli juuri määräaikaisuus tullut avoimeksi.

Keskisipilä kertoo, että jos hän vielä voi remontin jälkeen jatkaa Säynätsalossa, häntä kiinnostaisi yrittää järjestää Hannikaisen Kantaatin esitys.  ”Jos laulajaporukan saisi kasaan”. 

Alle puolet häämusiikista perinteistä

Inko kanttorilla jokin mielisävellys esimerkiksi sunnuntain jumalanpalveluksen alkusoittona? Keskisipilä selittää, ettei sellaisia nykyisin paljon käytetä. ”Alkusoitot ovat yleensä aika maltillisia, ja liittyvät alkuvirteen, harvoin erillisiä alkusoittoja.  Loppumusiikkia käytetään, Bach on kyllä suosikkini.”

Säynätsalon seurakuntalaisilta ei juuri tule paljon toivomuksia, etenkään mitään täsmällistä.  

Entä musiikin päätöksenteko?  50-luvun käytäntö oli, että  pappi soitti lauantaina ehtookellojen jälkeen  ja antoi sunnuntain virsilistan kanttorille. Aiemmin sitä ei saanut.

Keskisipilä kertoo, että Säynätsalossa nyt pääsääntöisesti kanttori valitsee musiikin. ”On seurakuntia, joissa valitaan yhdessä ja  on seurakuntia, joissa papit päättävät”.

Yksi kirkon jäsenten kontaktipinnoista seurakuntiin ovat häät. Niihin tulee toivomuksia. ”Alle puolet musiikista on Säynätsalossa Keskisipilän kokemuksen mukaan  perinteistä, Kuulaa, Mendelsohnia tai Melartinia.

Kysyin päätöksenteon vaikeuksista. Eihän kaikki musiikki sovi kirkolliseen käyttöön, suomalaiseen perinteeseen tottuneiden korviin.  ”On tosi vaikea vetää sitä rajaa,  mikä on kirkollista…”

Keskisipilä kertoi käyttävänsä kirkon etuosan pianoa jonkin verran.  ”Jos on joku popbiisi,  otettava huomioon miten se istuu uruille.”  Häämusiikeissa on ollut monenlaisia haasteita, mutta myös hauskoja kokemuksia.  

Kanttori Teresa  Keskisipilä  kertoi syksyn 2022 haastattelussa, että jos vielä on remontin jälkeen saarella, yrittää järjestää kirkon perinnemusiikin esityksiä.  Sittemmin hänet vakinaistettiin kanttorin toimeen Säynätsalossa.