Jyväskylän tulisi edistää etäisen Säynätsalon bussiyhteyksiä

Jyväskylän bussilinjauudistus ei ensimmäisessä versiossaan näytä lupaavan muutosta Säynätsalon hitaisiin bussiyhteyksiin. Ruuhka-aikana kaupungista tänne joutuu istumaan hyvinkin 35-40 minuuttia, kohdesaaresta riippuen. Ellei sitten joudu seisomaan. 

Oli kyse sitten joukkoliikenteestä tai yksityisautoilusta, Säynätsalon tieyhteydet eivät vastaa saarista tasokkaana asuinpaikkana annettua mielikuvaa. Yhteys Keljonkankaalle on taajamatietä, jossa on sen mukainen nopeusrajoitus, suojateitä ja pysäkkejä.  

Entäpä jos Säykin työmatkaliikennettä ohjattaisiin Muuramen kautta siten, että jotkin moottoritietä Muurameen tulevat bussit kääntyvätkin jo kauppakeskuksen kohdalla Säynätsaloon.  Aikaa säästyy hieman, mutta sitä enemmän matkustajien hermoja.  

Huonot bussiyhteydet lisäisivät oman auton käyttöä työmatkoilla. Tämä olisi vastoin Jyväskylän joukkoliikennestrategiaa.  

Osa Säynätsalon busseista alkaa myös ennemmin tai myöhemmin poiketa taas Kinkomaan entisellä sairaala-alueella. Aikoja sitten silloisesta K-S Parantolasta lähti ruuhka-aikoina oma linjansa: Se mahdollisti Säykistä tulevien autojen nopeamman matkan, kun hyvin aikataulutettu (taisi olla) linja 18 tyhjensi pysäkit. Mutta siihen aikaan se bussi täyttyi sairaalan työntekijöistä. Vaan Kinkomaan rannan nykyasukkaille tuskin hidas kyyti sopisi, taitaisivat vaatia pikayhteyttä, Muuramen kunnan täydellä tuella tietenkin.  

Lehtisaaren ja Muuratsalon joukkoliikennepalvelutaso heikkeni hieman 1990-luvun alkupuolella, kun Säynätsalon ”puolen autot” muuttuivat Muuramessa käyväksi linjaksi 21. Sitä ennen 16 oli ajanut Muuratsaloon, ja 17 kääntynyt takaisin Säynätsalosta. Mutta nykyistä useampi aamun ja illan auto ajoi silloiselle päättärille Haikkaan.  Äskettäin toteutunut muutaman loppuillan vuoron poikkeaminen Muuratsalossa oli konkreettinen parannus, pitkästä aikaa.  Haikan kierroksen pudottamisesta linjalta 16 voidaan ehkä tehdä uusi arvio. 

Säynätsalon kannalta tarpeellista olisi myös vaihdottomien yhteyksien saaminen Seppälän ostosalueelle. Nykyisin Säynätsalosta pääsee yhdellä istumisella sairaalaan sekä Palokan tai Tikkakosken suuntaan. Seppälään menevien on vaihdettava, ja usein rynnättävä pitkin Forumin ahdasta laituria. Mutta ehkä suunnitelmissa reittejä keskustan sisällä onkin parannettu tavalla, joka yllättää myönteisesti. 

Säynätsalon luonne enklaavina vaatisi kunnollisia, tai suorastaan houkuttelevia yhteyksiä. 

LOPPUKEVENNYS: Kärsimme huonoista maanteistä ihan kuten entinen Länsi-Berliini yhteyksissään Länsi-Saksaan. Mutta me emme saa länsiberliiniläisten etua päästä pysähtymättä DDR:n läpi.  Täällähän se tarkoittaisi aikatauluissa huomautusta ”Huom. Vuoro ei pysähdy Muuramen alueella.”    JN

Muuratsalosta päätetään kohta (11.2.21)

Luontokohdematkailun suosio on antanut nostetta Muuratsalolle:  Jyväskylän kaupunki tekee pikavauhtia parkkitilaa ja ehkä kohentaa teitäkin.  Hankkeen yksityiskohdat selviävät myöhemmin keväällä. Mutta tämä on tietenkin vasta alkua. 

Asukkaiden kannalta tilanteella on useita puolia.  Matkailuinvestoinneista saarelle voivat hyötyä muutamat kiinteistön omistajat kulkureittien varrella, mm vuokraamalla  sijainteja palveluliiketoiminnalle, ellei ryhtymällä bisnekseen itse.  Mutta liikennehaitta sopivina viikonloppuina voi olla yhteinen riesa, ja kauttakulkuna koskea myös muita saaria.

Pidemmälle katsottaessa, sitten joskus, kunhan saarelle on kaavoitettu infraa,  sijoittajat ostavat uudisrakennusten tieltä pois vanhoja pientaloja,  joiden omistajilla on ollut kaavoituksessa onnea. Tuo  ”sitten joskus” voi olla yllättävän piankin. 

Kaavoitukset, kunhan niihin päästään, ovat tärkeitä paikalliselle edunvalvonnalle.   Vaikkapa mihin sijoittuu Muuratsalon uusi laivasilta? On selvää, että Säykin pääsaaren kautta laivamatkailijoiden kulku olisi hankalaa, ja sitä vaihtoehtoa kannattavat ehkä vain pikkubussifirmat.  Muuratsalon historiallinen laituripaikka, jossa ss Kaima poikkesi, on lähellä majakkaa Louhusalmen puolella.  Mutta nyt muu sijainti on parempi: Ja kävelyetäisyydelle  laiturista kaavoitetaan ravintola- ja majoitustiloja. 

Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat kohtuulliset niin kauan kuin Jyväskylän kaupunki toimii alueella itse. Mutta jossain vaiheessa kaupunki ehkä perustaa Muuratsalon kehitysyhtiön, joka onkin sitten jo julkisuuslakien ulkopuolella.  Lopulta kaupunki myy firman yksityisille sijoittajille. Mutta kaupungin omistusaikana tehdyt sopimukset ovat voimassa ainakin jonkin aikaa, riippuen mitä on pystytty sopimaan.

Tontinomistajat tekevät ehkä diilin uuden matkailujätin kanssa, että se kustantaa omakotialueiden muunnon aidatuiksi yhteisöiksi. Siis se amerikkalainen ”gated community” -malli, jossa kohtelias vartija hymyillen nostaa puomin.  Ja odottaa asukkailta sitten joulurahaa. 

Kaavoituksessa luodaan myös usein puitteet kilpailulle, tai sen puuttumiselle.   Hyvin kilpailtu matkailubisnes nostaa paikallisasukkaiden arjen tasoa, kun hinnat voivat olla lähellä normaalia.  Sivutuotteena alueelle voi syntyä jopa pieniä vähittäiskauppoja, sekä matkailijoiden että asukkaiden tarpeisiin. 

Lopuksi kevennys:  Ehkä joskus tulevaisuudessa toteutuu vielä ihan oikea luolasto, jossa asuu se Päijännematkailun lähihistorian suuren vaikuttajan, laivuri Hannu Hildénin, ideoima Satasarvisen merirosvo. Saarelaiset muistavat roolihahmon Säynätsalon ”juna-laiva-juna” -matkoilla  lautatarhan laiturista. Mutta menetettyä junaa matkailukaan tuskin pystyy tänne enää tuomaan. 

JN

Säynätsalolaisilla on puhemahdollisuus 3.2.21

Ennen nettikahvilailtaa

Ensi viikolla kaupungin edustajat tapaavat säynätsalolaisia nettikahvilassa. Edellinen vastaava tapahtuma oli vuoden 2019 alussa. Silloin tavattiin silmästä silmään.

Toivottavasti ne päättäjät, jotka eivät ole täältä kotoisin, ehtivät tekemään hieman kotiläksyä ennen tilaisuuteen osallistumista. Muutoin saarelaisten kokemus voi jäädä ”siirtomaaherrojen” puhuttelun kuuntelemiseksi.

Kaikille päättäjille varmaan löytyy ”kuiskaaja” omasta puolueesta. Eli vaikkapa taustoittamaan, mitä kaikkea Säynätsalosta on kuntaliitoksen jälkeisinä vuosikymmeninä ajettu alas ja poistettu. Tulevaisuushan on jatkumoa tähänastiselle kehitykselle Jyväskylän etäisenä kaupunginosana.

Erityinen ratkaisu oli Säynätsalon kunnantalo, jonka palvelut, kirjastoa lukuunottamatta, siirtyivät kaupallisen yrityksen hoitoon muutamia vuosia sitten. Sopimukset ovat liikesalaisuuksia, mutta kaupunki lienee neuvotellut tuottoa vuokrasta ja saa aikanaan yhteisöveroa. Saarelaisia kiinnostavat käyttö- ja vierailumahdollisuudet. Kaupungin operoidessa taloa verovaroin talo oli avoinna talvisin virka-aikana ja kesäisin päivittäin.

Kaupunkilaiset ja saarelaiset ilmaisut saattavat myös tarkoittaa vähän eri asioita. Hyvä historiallinen esimerkki on ”vaneri”. Säynätsalolaisille ”vaneri” oli vain yksi alueen tehtaista, kaupunkilaisille yleisnimitys koko teollisuudesta. Mutta kun Säykki ei ollut Lutakko, jossa tosiaan vaneri oli lähes ainoa. Täällä Säynätsalossa oli paljon muutakin, mm kuitulevy- ja puurakennetehtaat, sekä saha. Tosin nyt kaikki jo historiaamme.

Ja saarelaiset voivat puhua Laivarannasta, tarkoittaen Säynätsalon historiallista satama-aluetta ja laituria, jonka kaupunki purki toistakymmentä vuotta sitten. Kaupunkilaiset voivat ymmärtää kyseessä olevan nyt kaavoitushankkeen alaisena oleva satama-alue.

Nettikahvilasta julkaistiin laaja selostus 11.2.21 -lehdessä.

Tie ”saaristokaupunginosaan” on hidas ja hankala (14.1.21)

 

Tiet Säynätsaloon linjattiin pääpiirteissään aikana, jolloin Säynätsalo tehtaineen oli työpaikkaomavarainen kunta. Saarilta Jyväskylän kaupungissa päivittäin töissä käynyt joukko oli tuolloin hyvin pieni.

Vaikka Säynätsalo alkoi jo 80-luvulla muuttua asuinpaikaksi muualla Jyväskylän alueella työssä käyville, valitukset tieyhteyksistä ovat voimistuneet vasta paljon myöhemmin.  Ehkä syynä yksinkertaisesti se, että etenkin pääsaarelle on muuttanut entistä enemmän sellaista väkeä, joka arvostaa sujuvia työ- ja asiointimatkoja.  Lehtisaaren ja Muuratsalon asukkaille ”kolmen sillan” reitin varjopuolet kuuluivat jo alkuperäiseen muuttopäätökseen.  

On poliittinen kysymys, tarvitseeko Säynätsalon tyyppinen kaupungin etäisalue joustavammat ja turvallisemmatkin tieyhteydet.  Etenkään nyt kun ainakaan raskasta teollisuutta täällä ei enää ole. 

Kun saaren vielä suuresta vuokrakerrostalokannasta aika jättää, ”vaativa pientaloasutus” voi pääsaarella laajetakin, ja samalla kunnon tien tarve. Tiehankkeet ovat ”kymmenvuotisia”, joten nyt on aika ottaa huomioon tulevan asutuksen tarpeet.

Yhteys Keljonkankaalta tänne syntyi Kinkomaan K-S Parantolan rakennustyön sivutuotteena 1930-luvulla. Mäkiä on sittemmin tasoiteltu, mutta tielinja on alkuperäinen. Parviaisen tehtaat teetti sitten osuuden Kinkomaan Linnunlaulusta lossirantaan. Maantiepenger Säynätsaloon valmistui sotien jälkeen.  

Matka  Keljonkankaalta on nykyisin melkein yhtä taajamaa, nopeusrajoituksineen ja suojateineen.  Sujuvammat puitteet hyödyttäisivät sekä joukko- että yksittäisliikennettä.

Tieyhteys maantiepenkereen kulmasta Muurameen valmistui vasta 1980-luvulla. Se oli ensin Säynätsalon ja Muuramen kuntien yhteishanke. Valtio tuli mukaan Enso-Gutzeitin ilmoitettua sillä olevan merkitystä myös Säynätsalon tuote- ja raaka-ainekuljetuksille.  Mutta tie oli jo ehditty mitoittaa kuntatasoon, eli kuuden metrin levyiseksi.  Muuramen tien suuntaan on ryhdytty suunnittelemaan kevyen liikenteen väylää. Se lisää turvallisuutta, mutta ei sujuvoita autoliikennettä.

Rautatien sulkemisen jälkeen 90-luvun puolivälissä ahtaille teille siirtyivät sitten myös Suomen silloin suurimman vaneritehtaan kuljetukset. Suorastaan ihme, ettei suuria onnettomuuksia päässyt tapahtumaan.

Historian oikku on tavallaan se, että jos alkuperäinen rautatiehanke viime vuosisadan alussa olisi toteutunut, meillä olisi hyvä ja nopea tienpohja Päijänteen rantoja pitkin. Tietenkin rautatiepenger olisi pilannut rantamaisemat vuosikymmeniksi, mutta tilanne olisi aikaa sitten korjaantunut.  

Keljonlahden voimalan rakentaminen ilmeisesti tukki mahdollisuuden hieman etäämmällä rannasta kulkevasta oikotiestä, Kinkomaalta entisen sairaalan länsipuolitse pohjoiseen.  Muutoinhan alue ollut ollut syrjäistä rajavyöhykettä ja takamaata sekä Muuramelle että Jyväskylälle.

Mahdollisuudeksi jää jonkinlainen Kinkomaan ohittava oikaisu Keljoon siten, että myös Kinkomaan asutusalue siitä selkeästi hyötyisi.

On poliittinen kysymys, tarvitseeko Säynätsalon tyyppinen kaupungin etäisalue joustavammat ja turvallisemmatkin tieyhteydet.  Etenkin nyt kun ainakaan raskasta teollisuutta täällä ei enää ole. Kun saaren vuokrakerrostalokannasta aika jättää, ”vaativa pientaloasutus” voi pääsaarella laajetakin, ja samalla kunnon tien tarve. Tiehankkeet ovat ”kymmenvuotisia”, joten nyt on aika ottaa huomioon tulevan asutuksen tarpeet.

Puhelin on joskus kallis elämänlanka (28.1.21)

Päivittäisostosten verkkomyynti ja kotiinkuljetus on kasvattanut osuuttaan vähittäiskaupan liikevaihdosta.  Osittain sen ansiosta etenkin suurten ketjujen liikevaihto jopa kasvoi koronakriisin aikana.  

S-ryhmän ja K-ryhmän verkkokauppatavat ja toimitusmaksupolitiikka ovat muotoutuneet aika yhteneviksi.  Kotiinkuljetuksen hinta on paikkakunnittain kymmenen euron molemmin puolin. Jyväskylässä hinta vaikuttaa olevan aavistuksen verran Helsinkiä korkeampi.

Molempien ryhmien verkkokaupat ovat käyttäjän kannalta aika samanlaisia. Kun osaa käyttää toista, toinen ei vaadi juuri oppimista.  Lidl ei tarjoa verkkomyyntiä ja kotiinkuljetusta.

Kotiinkuljetuksen hallitseva ostosmuoto on verkkokauppa.  Jos asiakas ei syystä tai toisesta voi käyttää nettiä, puhelin on vaihtoehto, mutta kovin kallis.  Ketjut ovat perustaneet palvelukeskuksia,  joissa opastetaan asiakkaan osaamistilanteeseen sopeutuen.  Mutta puhelujen hinta, siis osa ostoksen hintaa, on korkea. Sen päälle tulevat kotiinkuljetus- tai keräilymaksut.

Tilanne on luonut pienille kaupoille markkinaraon, jota voidaan hyvinkin kuvata sosiaalisen mielenlaadun osoittamiseksi.  Yhtä hyvin voi tietenkin sanoa, että erilainen  ote kotiinkuljetukseen ja etämyyntiin voidaan nähdä kilpailuteknisenä vetona. 

Niin tai näin, Säynätsalon Sanomien tehdessä selvitystä säynätsalolaisille tarjolla olevista päivittäisostosten kotiinkuljetuksista ja etäostoista,  Kinkomaan K-Marketin myyntipolitiikka yllätti täysin.  Kaupan tilauspuhelimeen voi soittaa ihan tavallisella matkapuhelinhinnalla. Toisin sanoen, kulu on mukana puhelupaketeissa, eikä siis yrityshintainen tai vielä enemmän kustannuksia kattava.   Kinkomaalla on todennäköisesti tarkkaan harkittu, mikä luo kysyntää.  Pr-arvoa on ehkä harkittu, välttämättä ei.  Emme ole tehneet kaupan kanssa haastattelua. Tiedot hankimme asiakaskyselynä tekstiviestein. 

Nykyinen paikallinen Sale ei tarjoa kotiinkuljetusta, mutta S-ryhmän kotiinkuljetus joko Mestarin Herkusta tai Seppälän Prismasta on täällä käytettävissä kuutena päivänä viikossa. Muuramen K-Supermarketin kuljettajat ajavat tänne ainakin pari kertaa viikossa. Näiden lisäksi Kinkomaa, ilmeisesti kysynnän mukaan

Jyväskylä oli ruoan nettimyynnin uranuurtajia. Keskimaan Mestarin Herkussa myytiin ruokaa netissä hetken aikaa parikymmentä vuotta sitten, mutta aika oli liian varhainen. Myöhemmin Keljonkankaan M-kauppa oli sektorin aloittajia tällä alueella.

Monet lukijamme tietenkin muistavat, kuinka Säynätsalossa vielä 1970-luvulla ainakin kotiinkuljetus oli ilmeisesti kaikkien pääsaaren kauppojen palveluvalikoimassa.  Mutta sekään ei auttanut, kun saarelaisten ostokset alkoivat siirtyä kaupunkiin, tai ainakin Keljon Prismaan.