Saarten ”toinen häämarssi”

Kuva jutusta Säynätsalon Sanomissa 23.6.2005. Huomattavasti tunnetumpi on Toivo Kuulan  Häämarssi, sekin Säynätsalossa sävelletty. Kuula kirjoitti teoksen Niemelän tuvassa, ja sävellys omistettiin Putkisen pariskunnalle.

Professori Ilmari Hannikainen (1892-1955) vietti 1950-luvulla useana kesänä viikkoja Säynätsalossa. Hänen 1920-luvun vilkas yhteytensä saarelle, Hanna Parviaisen ja Wivi Lönnin ystävänä, oli välillä jo laantunut, mutta yhtiö kutsui Hannikaisen takaisin, yhtiön  50-vuotisjuhliin 1947 ja sitten kirkon 25-vuotisjuhliin 1952.  Isäntinä olivat aluksi toimitusjohtaja Hilmer Brommels ja hänen jälkeensä yli-insinööri Väinö Huida. Kanttori Erkki Niinistöä Hannikainen kutsui ”adjutantiksi”.

Hannikainen oli siis tehtaan vieras.  Ja Huidan johdolla tehdas käynnisti koko vieraanvaraisuuskoneistonsa  Hannikaista varten: Mustat autot veivät ja toivat, pöydät notkuivat, eikä Hannikaiselle mieluisasta konjakista ollut puutetta.  Nykyisille saarelaisille tällainen asetelma on vieras, mutta silloin ”saari oli yhtiö”, ja yhtiö oli länsä koko saarella, ei ainoastaan tehtaan aidan sisällä.

Kesällä 1954 Hannikainen vietti ilmeisesti ainakin pari viikkoa saarella. Hänen käytössään oli Emäntälä -niminen rakennus, nyttemmin purettu, Tiilelän rinteessä.

Säynätsalossa syntyi tuolloin Häämarssi.  Sen ensiesitys oli Säynätsalon kirkossa 24.11.1954. Tuolloin vihittiin autonkuljettaja Ahti Sirppiniemi ja tarjoilija Aune Paananen.

Tarjoilija Paanen kuului siihen valikoituun joukkoon, joka Hannikaisen saarelle saapuessa hoiti palvelustehtäviä.  Aune Paananen oli aloittanut 1951 tarjoilijana saaren edustusravintolassa  Konttorin Kerholla.

Ollessaan saarella talvella, Hannikainen majoitettiin Työnjohtajakerhon vierashuoneisiin. Myös siellä Aune oli päässyt Hannikaista palvelemaan. ”Hän oli aika erikoinen vieras”, muisteli Aune haastattelussa 2005.  ”Illalla piti viedä lämpimät vesipullot jalkoja varten, ja aamulla kuumaa maitoa. Sen ikäiselle miehelle….” hymähti Aune.

Ahti Sirppiniemi oli joutunut Hannikaisen vierailujen kanssa sen verran tekemisiin, että oli ollut kantamassa pianoa. Tiilelän jyrkää mäkeä alas Emäntälään.

25.11.1954 sitten Hannikaisen sävelet tahdittivat nuorenparin kulkua kirkon käytävllä. ”Siinä ei kyllä tahtia ollut”, muisteli Aune.  Sirppiniemien häiden piti olla pienimuotoinen juttu, mutta tieto ensiesityksestä oli kulkeutunut saaren musiikkiväelle, ja kirkko oli likimain täynnä.

Hannikaisen häämarssi ei kuitenkaan tullut saarella suosituksi ja jäi unhoon varmaankin jo 60-luvun lopulla.  2005 Säykki-lehti toimitti nuotit Säynätsalon seurakunnan kanttori Arto Nurmiselle toivomuksin, että Nurminen hieman kommentoisi sävellystä.

Lausunnossaan Nurminen kuvasi teosta Kuulan  ja Melartinin häämarssien sävelkulkujen tyyliseksi. ”Siis taattua, romanttista, suomalaiskansallista laatua”.  Nurminen tiivisti.   ”Säynätsalolaiset saisivat uuden ylpeilemisen aiheen. Joka seurakunnalla ei sentään ole omaa kantaattia ja häämarssia”, hän lisäsi.  Nurmisen maininta  kantaatista viittasi niinikään Hannikaisen säveltämään Säynätsalon kirkon vihkiäiskantaattiin vuodelta. 1927.

Ahti ja Aune Sirppiniemi muistelivat 2005 häitään marraskuussa 1954. Kuva on julkaistu Säynätsalon Sanomien jutussa 23.6.2005

Ilmari Hannikainen Lehtisaaren koulun juhlasalissa pianon äärellä. Hannikainen viihtyi saarella, vaikka hänellä oli kesäasunto Tehillä, Kuhmoisissa.  Esimerkiksi mikään ei olisi edellyttänyt, että vieras olisi  esimerkiksi lähtenyt mukaan Mieskuoro Päijänteen hauskoille retkille Rappukalliolle tai Muuratmajalle.  Kuoro valitsi hänet kunniajäsenekseen.  Hannikainen sävelsi kuorolle Päijänteen Laulun, Heikki Jylhän sanoihin, lippulauluksi. ” Saaren Naislaulajat” -kuorolle. Hannikainen omisti teoksen Hanna In Memoriam, eli Talvikuutamolla. 

2005 Ison Laivasillan
viimeinen kesä

Säynätsalon Sanomat 21/2005, 26.5.2005.

Säynätsalon Sanomat otti saaren laivarannan tilan esille toukokuussa 2005. Tuossa vaiheessa eivät ainakaan saaren asukkaat  olleet selvillä siitä, että kesä 2005 jäisikin viimeiseksi vanhalla Isolla Laivasillalla.  Lahden-linjan reittiliikenne ei ollut enää päivittäistä, mutta reittiä ajettiin molempiin suuntiin kahdesti viikossa.

Lehti kertoi laivalaitureiden siirtyneen 90-luvulla valtiolta kuntien vastuulle.  Päijänne-Risteilyt Hilden -varustamon toimitusjohtaja Eija Hilden kertoi lehdessä, että hänen mielestään Säynätsalon laituri olisi voitu kunnostaa ja oikaista ”viitisen vuotta aiemmin”, suhteellisen vähin toimenpitein. ”Mutta mitään ei tehty”.

Lehti kertoi Säynätsatama-yrityksen tarjoutuneen rakentamaan laiturin ja aallonmurtajan veneiden pudotusliuskan läheisyyteen.  Säynätsataman edustajat arvioivat hankeen hintaa ”kuusinumeroiseksi luvuksi”.  Hanke oli ollut esillä Säynätsalon kaupunginosalautakunnassa ja vastaanotto siellä oli ollut innokas.  Lehden mukaan kaupungin katuosastolla kiinnostus ei tiettävästi ole ollut niin varauksetonta. Lautakunta kannatti asian selvittämistä yrittäjien, kaupungin ja merenkulkuviranomaisten kesken.

Säykki-lehti huomautti, että Pelastusasemasta ja venesatamasta Muuratsaloon päin löytyy pensaikkojen takana entinen lautatarhan lastauslaituri. ”Kansilaudat ovat osittain menneet, mutta laituri on suorassa.  ”Jos Iso Laivasilta todettaisiin esimerkiksi liian vaaralliseksi, tämäkin olisi ehkä mahdollisuus”, lehti totesi ja lisäsi, että ”aikanaan tehtaan aidan sisällä ollut laituri on kenen tahansa saavutettavissa”.   Laiturin omistussuhteita lehti ei kuitenkaan ollut selvittänyt.

”Lautatarhan laituria” oli käytetty 1980-luvulla Säynätsalon juna-laiva-juna -matkoilla, jolloin vaihto laivasta junaan ja päin vastoin oli tapahtunut lautatarhan  junaraiteilla.

Lehti kertoi Päijänteen rannoilta hävinneen paljon laivalaitureita, etenkin syrjäisemmiltä paikoilta.  Mitään ei ollut enää 2005 jäljellä mm kauniin Kukkaron salmen laiturista.  Haukanmaan puolella (Säynätsaloa vastapäätä) ollut laituri oli jo myös poistunut.  Korjausrakentaminen on ollut vähäistä.  Toimitusjohtaja Hilden mainitsi lehdelle kuitenkin poikkeuksena mm Vaherin laiturin Jämsässä. Se oli uusittu talvella 2003. ”Jämsän kaupunki on toiminut esimerkillisesti”, Hilden sanoi.

Säynätsalon Sanomien kuvitusta 26.5.2005.

Sivuston muita juttuja Säynätsalon laivarannasta ja laivaliikenteestä

Laivalinja Lahteen oli hukkua markkinavoimiin.

Laivarannasta visioitiin suuria meriyhteyttäkin ounasteltaessa vielä 90-luvun alkuvuosina

Uskomaton kantosiipialus oli osalle saarelaisista ”pinta-Iivana”