Lauantaikävely saaren rannalla

 

Tämä ei ole juttu Säynätsalosta, vaikka melkein voisi olla täältäkin, ainakin etäisyyksinä. Vaan perustuu puolen tunnin kävelylle Hong Kongin saaren pohjoisrantaa. Siellä arjen ilmaisuna tunnetaan ”olla saarella”, vastakohtana mantereen puolella olemiselle.

Tapaan hongkongilaistuneen Hanna Wirmanin, Säynätsalon Kaivotieltä lähteneen. Akateeminen ura ”pelitieteen” parissa vei hänet Hong Kongiin jo vuosia sitten. Pelitiede ei tarkoita tässä vaikkapa jotain strategisia bisnespelejä, vaan hypermediateknologiaa eli tietokonepelien kehittämistä. Hanna Wirman opettaa apulaisprofessorina alan uusia osaajia, Hong Kong Polytechnic Universityssä

HK1

Hanna Wirman Hong Kongin saaren pohjoisrannalla. Toisella puolen salmea näkyy Kowloonin nimeä. Tällä kohtaa salmessa on usein taukoa pitäviä matkustajalaivoja. Saaren tunntuin maisema, jossa perinteiset vihreät lautat ajavat edestakaisin, on muutaman kilometrin päässä, kuvassa vasemmalle.

Jutunteosta Hanna Wirmanin kanssa oli periaatteessa päätetty jo vuotta aikaisemmin, mutta aikataulujen osumista piti odottaa. Minulle on tullut tavaksi käydä HK:ssa, joten mistään juttumatkasta, ihan vasiten, tässä ei ollut kyse. Vaan nyt oltiin siis näin pitkällä.

Olimme sopineet tapaamisesta Fortress Hillin maanalaisen pohjoiselle uloskäynnille. Ehkä joskus olin tavannut Hannan 90-luvulla Säykissäkin, mutta nyt HK:ssa pari päivää aiemmin lentokentällä. Saavuin nimittäin sattumoisin samalla koneella Seutulasta Tapio Wirmanin kanssa, ja Hanna oli isäänsä vastassa.

Tunnen itse Hong Kongia jo brittiajalta 90-luvun alkupuolelta ja sittemmin lukemattomilta vierailuilta, mutta Fortress Hillin aseman rannan puolella en ollut koskaan aiemmin. Asemalta on saaren rantaan matkaa suunnilleen kuin Parviaisentieltä Laivarannantietä alas rivitaloille. Ranta on kuitenkin moottoritien eristämä. Mutta Hanna tietää neuvoa, että ”kun menemme tuon puiston läpi”, löytyy betonipolku tien yli.

Täällä valmistaudutaan jo juhlaan”, Hanna toteaa. Juhla viittaa julisteisiin, joita on kaikkialla. Elettiin maaliskuuta, mutta heinäkuun alussa vietettävän manner-Kiinaan liittämisen 20 vuotisjuhlan teemat olivat jo esillä.

Työasemansa – apulaisprofessorina – ja asuinpaikkansakin (Wan Chain kaupunginosan Tin Haun hulppeissa kerrostaloissa) puolesta Hanna kuuluu Kiinan tämän erityishallintoalueen ulkomaisen työvoiman eliittiin. Ja eliitin siihen osaan, joka elättää itsensä työllä. Pääomiaan levittelevät ulkomaalaiset ovat sitten vielä oma luokkansa.

Hanna kertoo HK:n viranomaisten arvostavan sitoutumista alueeseen. ”Kuinka kauan olette täällä olleet ja aiotte olla”, kysytään usein aika varhain eri asioiden käsittelyssä. Hanna mainitsee, että Hong Kongiin tullaan toisinaan ajatuksella tehdä nopeasti rahaa ja poistua. Mutta sellainen asenne ei välttämättä yliopistomaailmassa toimi. ”Mutta palkat ovat kyllä hyvät”, Hanna toteaa.

Akateemisen maailman kovuus ei Hanna Wirmania näytä lainkaan haittaavan. Hanna selittää, että hänen tehtävässään voi olla kolme vuotta ja vielä toiset kolme. Ja sitten ulos talosta, jos ei ole löytänyt etenemismahdollisuuksia. Eläkevirasta ei siis ole kysymys. Järjestelmä muistuttaa Suomeenkin rantautunutta ”tenure track” –mallia.

Mutta kritiikkiä systeemin suuntaan en Hannan vastauksista löydä. Juuri oli avautunut muuan rahoituskanava Hong Kongin hallituksen suunnalta. ”Mutta siitä ei enempää”, hän sanoi. Ja kun tämä ei ole juttu tutkimuksesta tai pelialasta, yksityiskohtia ei tarvitakaan.

Hanna vetää muutaman kymmenen opiskelijan maisterikurssia. Opiskelijat ovat hyvin motivoituneita. Useat heistä tai heidän perheensä maksavat suomalaisittain suuria lukukausimaksuja, sain käsityksen noin viidestä tuhannesta eurosta. Stipendejä toki on. (Sellaisen järjestelmän tuomista Suomeen ajaa osa korkeakouluyhteisöä täällä ja osa puolueista. Ajatusta on kauhisteltu. Mutta HK ei ole pohjoismaisen turvaverkkoyhteiskunnan luonteinen, vaan sosiaaliset erot ovat tuntuvia.)

Hanna Wirman on saavuttanut mainetta tutkimustoiminnasta, jonka kohteena ovat ”non-human animals” tietokonepelaajina. Toisin sanoen muut eläimet kuin ihmiset. Hän on rakentanut pelejä orangutangeille, ”heidän elämäänsä rikastuttamaan ja luomaan lajienvälistä kommunikaatiota”, sanoo tieteellinen CV.. Lajia elää Indonesiassa.

Hanna Wirman on ilmeisesti erinomainen verkostoituja. Eihän suomalaistaustalla muutoin akateeminen ura kilpaillulla alalla muutoin olisi vetänytkään tuolla vauhdilla. Hong Kongiin hän saapui Bristolin yliopiston kautta. Tohtoriksi Hanna väitteli juuri Bristolissa. Sitä ennen hän oli Kööpenhaminassa. Suomessa yliopisto-opinnot alkoivat Lapin yliopistolla.

Mutta silti yllättää, että Hanna Wirman on puheenjohtajana koko Kiinan kattavassa tietokonepelien kehittämisen ammattiyhteisössä. Kiinan DiGRA (Digital Games Research Association) kattaa sekä manner-Kiinan että Hong Kongin/Makaon, mutta myös Taiwanin. Hanna toteaa, että tuon kattavuuden järjestäminen ei ollut ”aivan yksinkertaista”.

Kävelyllä ei menty politiikkaan. Suuri kysymyshän HK:ssa on tulevaisuus Kiinan osana. 1997 sovittiin ”yksi maa, kaksi järjestelmää”, mutta manterelaistuminen on ollut ehkä nopeampaa kuin ajateltiin.

HK-laisia on ärsyttänyt mm ”isänmaan historian” opetus manterelaisittain. Vierailijat mantereelta aiheuttavat kitkaa. Olen saanut itsenikin kiinni aika ajoin pinnan kiristymisestä, kun ”mainlanderit” ovat missä milloinkin tiellä ja käyttäytyvät mantereen tapaan.. Kun kuitenkin hankin suuren osan elantoani nykyisin ”Mainlandin” uutistoimistolta, tekopyhäksi ei ole syytä ryhtyä. Osa HK-tutuistani oli mielissään, kun aloin tehdä töitä ”heidän maalleen”. Mutta joku sanoi, että mitä kamalaa, ”niillekö”?

Näen Hannassa hieman kansainvälistä professionaalia ”expatriaattia” siinä, ettei asuinmaan politiikkaan tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin ole yksinkertaisesti aikaa. ”Paikallista televisiota tai radiota ei tule seurattua”. Sanoin Radio TV Hongkongin (RTHK) olevan aika tasokkaan. – Joo, olen ollut siellä haasteltavana, kertoo Hanna.

En itse osaa kantoneesia enkä mandariiniakaan, ja yhä enemmän harmittelen, etten aikanaan tarttunut asiaan. Siten olen hetken ihan mielissäni, kun Hanna sanoo, ettei hän juuri ”kantoneesia tarvitse tai osaakaan”. Toteamme, että luemme samaa South China Morning Postin englanninkielistä nettilehteä. Lehti ilmestyy siis HK:ssa.

Hanna on passiltaan suomalainen. – Mantereelle menoon tarvitaan viisumi. Mies on japanilainen, eikä sellaista tarvitse, koska Kiina päästää japanilaiset maahan viisumitta. Heidän haastatteluaikana puolivuotias tyttärensä on sekä Suomen että Japanin kansalainen.

Lasken päässäni, että Hanna on ehkä eläkeiässä kun erityishallintoalueen 50 vuoden siirtymäaika päättyy. Mihinkäs sitten? Heitän leikkimielisesti että ehkä Australian Queenslandin.

Lauantaipäivän kävelyn loppumetreillä palaamme vielä Säynätsaloon. Hanna kävi Säynätsalon koulujen jälkeen Lyseon lukiota. Nuoruus Säynätsalossa osui aikaan, jolloin saarella oli paljon nuorison sosiaalisia ongelmia. Niihin tarttui tarmolla mm silloinen seurakunta (evl) ja perustettiin nuoriso yökahvila. Hannan vanhemmat olivat siellä vapaaehtoistyössä.

Mutta nuoria myös menehtyi erilaisiin ongelmiin. ”Havahdutti, kun joku poistui elämästä ihan läheltäkin, noin vain”, Hanna muistelee.

Hän oli ollut myös harjoittelijana tässä lehdessä. Siihen aikaan lehti oli suurempi ja ilmestyi joka viikko.

Tähän juttuun ei ollut määrä ottaa perhekuvaa, mutta sattumapa puuttui peliin! Mennessämme Tin Haun aseman suuntaan tulevatkin kulman takaa vastaan Tapio Wirman ja Hannan puoliso Yasuhiro Kaneda, ja vaunuissaan silloin kuusikuukautinen tytär Isaki Lotta. Siis nimet sekä Japanista että Suomesta.

Tapio Wirman kertoi tyytyväisenä jäävänsä moneksi viikoksi Hong Kongiin, lastenhoitoavuksi.

HK2

Säynätsalolais-hongkongilais-japanilainen perhe Tin Haun aseman kulmilla viime maaliskuussa. Yasuhiro Kaneda on Japanista ja Hanna Wirman alkujaan säynätsalosta. Tyttären nimet Isaki Lotta heijastavat vanhempien lähtömaita. Oikealla lastenhoitoavuksi muutamaksi viikoksi tullut Tapio Wirman.

HKranta

 

Hong Kongin saarelle ovat tyypillisiä korkeiden asuintalojen tiivistymät. Taustalla näkyvät Hanna Wirmanin ja Yasuhiro Kanedan kotikulmat kuuluvat Hong Kongin saaren haluttuihin alueisiin.

Julkaistu  Säynätsalon Sanomissa  kesäkuussa  2017.

Tietoja Juhani Niinisto

SIIS KUKA? Juhani Niinistö oli Suomen ulkomaanradion (Yle Radio Finland) päällikkö 1980-2005, sanomalehti Vapaan Sanan päätoimittaja Torontossa 2006-2011. Ennen Kanadaan menoa vuoden ajan Säynätsalon Sanomien (Säykki-lehden) sivutoiminen päätoimittaja. Viime vuodet sopimusuutiskirjoittaja uutistoimisto Xinhualle Suomessa, ja pitänyt palstaa "Saaren arvot" Säykki-lehdessä. WHO? Juhani Niinisto was in charge of the multi-lingual Radio Finland (international service of YLE) 1980-2005, worked as the editor in chief in the Toronto (Ontario)based Vapaa Sana 2006-2011. Since 2014 a contract newswriter in Helsinki for news agency Xinhua. Input for the Jyvaskyla town paper Säynätsalon Sanomat since 2004, incl one year as the editor, before moving to Canada.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s