Aidattua onnellisuutta ? Tulevaisuuden saarivaltakuntaamme?

Tulevaa  onnellisten Säynätsaloa  aitojen takana turvassa?

Tulevaa onnellisten Säynätsaloa aitojen takana turvassa?

Paikallismediassa  ja  etenkin  saarelaista  somea  edustavalla  Säynätsalon asukkaat   -FB-sivulla   kerrotaan  pienemmästä  ja suuremmasta  ilkivallasta.  Jutuista  heijastuu  huoli.

Jos  taloudellinen eriarvoistuminen  Suomessa  jatkuu  nykyvauhtia,   tilanne  voi  paheta nopeastikin.  Ja ”Sipilä-Bernerin  hallituksen”  linjaukset  eivät  oikein muuhun viittaa.

Eriarvoistuminen  lisää  etenkin varastamista  ja pikkurikollisuutta, hieman kai ryöstöjäkin.

Kansainvälisesti  ilmiö  ei ole uusi.  Yhteiskunnat  ovat  reagoineet  siihen joko lisäämällä  rangaistuksia ja  vahvistamalla paikallista poliisitoimintaa  – tai  jättämällä  kansalaiset  järjestämään  turvallisuutensa  osittain omin päin.  Tämä jälkimmäinen vaihtoehto  on johtanut  ns aidattuihin  yhteisöihin, etenkin USA:ssa.    Kiinteistöilmoituksissa  ”gated  communities”  esiintyy kuitenkin  aika ajoin Länsi-Euroopassakin.  Etelä-Afrikan kaupungit ovat  ääriesimerkki,  mutta  siellä  usein  aidat ovat  talokohtaisia.

Miten  tämä visio  toteutuisi  Säynätsalossa?

Ennen  Säynätsaloa  malli  voi hyvinkin  toteutua   tasokkaalla  Kinkomaan  entisellä  sairaala-alueella.    Aita  voidaan   vetää  vaikka  muinoisen  aidatun kieltoalueen (Hämeen lääninhallituksen päätös  asiattoman liikkumisen kieltämisestä  1954) mukaan. Silloin puutarhan paikalle  nousseet  vanhustenhoitotalot jäisivät  ulkopuolelle.

Säynätsalossa helpoin  kohde olisi  Karhuniemi,  joka oli  1930-1950 -lukujen   ”kielletty kaupunki”. Silloin siellä asutusta  edustivat  vain Huvila  sekä  klubitalovaiheen  jälkeen  asunnoksi  palautettu  Tiilelä.  Mutta  nykyinenkin  Karhuniemi on helppo  aidata.   Perinteitä  eriseuraisuuden  arvostamisesta   on myös  Virkalan  suunnalla  ja aita voisi kulkea  Parviaisentien  pohjoisreunaa  ja  sitten  jostain kohtaa  alas  rantaan.

Muu pääsaari on jo vaikeampi juttu.  Muuratsalossa  julkisen liikenteen  kaikkoamista  harmitellut  Haikka  on  luonnollinen  mahdollisuus.   Itse asiassa   jättäytyminen  julkisen  liikenteen ulkopuolelle  on tyypillistä  gated  community -yhteisöille.    Joskus  on  sitten  communitien  itsensä  toimesta  omia  pikkubussiyhteyksiä,  joissa  matkaseuraan  ei  eksy vääriä  ihmisiä.

Eli kehitys voisi luvata  Haikallekin  valoisaa  tulevaisuutta.  Enklaaviin  voisi  mahtua  myös Muuratsalon  koulu,  jossa  opetusta  antaisi   yksityinen  yhtiö.

Sopiva kiinteistösijoittaja  saattaisi  tehdä  Salorinteestä   klubitalon,   vaikkapa  Kulosaaren  Kasinon henkeen.   Ja  ehkä myös  muistaen  Säynätsalon  Klubin   perinteitä.  Jostain  löytyisi varmaan  seinille suuria  kuvia   Säykin Klubilta  1930-luvun lopulta tai  Konttorin alakerrasta  50- ja 60-luvuilta.

Käytännössä  tällaiset  hankkeet  syntyvät  joko  niin, että  kiinteistönomistajat  itse perustavat   jonkinlaisen vartiointi- ja  aluehallintayhtiön  tai siten, että  grynderi ostaa  kiinteistön  toisensa  jälkeen  ja perustaa   aluepalveluyhtiön  myyden samalla  tontit  uudelleen  velvoittein  olla rahoittajana mukana  aluepalvelurakenteessa.

Edellistä  vaihtoehtoa   nykysuuntainen  Suomen hallitus voisi tukeakin siten, että  varallisuudeltaan   jonkin korkeahkon rajan ylittävät  vapautetaan  ainakin  osittain  kiinteistöveroista (joita muutoin pian kai nostetaan), jos  ryhtyvät  toimiin  ”asuinaluekehityksen  ja asumisen laadun puolesta”.    Yksityiselle  järjestyksenpidolle  luodaan  starttirahoja ja muita  helpotuksia.    Suomalaiseen jokamiehenoikeuteen  tulee   amerikkalaismallisen trespassing -säännöstön   mukainen lisäys.

Sekä  Haikka  että   Karhuniemi-Virkala  ovat   pinta-alaltaan kuitenkin hieman  pieniä.  Asukasmäärän tulisi  nimittäin olla  senverran  iso, että esimerkiksi   kalliinpuoleiselle  ”7-11 ”-tyyppiselle lähikaupalle  olisi  kannattavuuspohjaa, ehkä  myös  Fazerin  kahvilalle ja klubityyppiselle  anniskelupaikalle.

Jospa  siis  joku  grynderi  ostaisikin  koko  pääsaaren  pohjoisrannan ja  osan  P-korpea.  Kaupungin  asuntoyhtiö pääsisi eroon  vuokrataloistaan  alueella.   Silloin  varmaan  toteutuisi  myös   kymmenkunta  vuotta  sitten   luonnonystävien   toimesta  ansiokkaasti  kaadettu  ajatus   tuhota  pohjoisen rantakalliot  ja  rakentaa   Juurikkaan  vievä  boardwalk.

Haikan  kannattavuutta   voisi  tukea  rakentamalla   tornitalon   Satasarvisen  rinteen  reunalle.  Toiselta puolen huikeat  näkymät  Päijänteelle,  toiselta  puolen  rinteeseen.   Tuo  mieleen  Hong Kongin  saaren  Centralin hienot  talot, joiden takareunan ikkunoista näkyy  pelkkää  luonnontilaista mäkeä.

Ongelmia  voi olla, mutta  neuvokas  kaavoittaja   varmaan  tulee  apuun.

Tuo  kaikki  on  siis lähinnä  pahaa  unta.   Mutta ei mitenkään  epärealistista.

Rahallisia  voittajia  olisivat muuten   halvalla    Koulunrannan  tontteja  ostaneet.  He  eivät  enää olisikaan  sosiaalihaasteisen   saariyhteisön  laidalla   vaan  omissa  turvallisissa  oloissaan.  Kaukana  pahasta.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s