Salme Huuskonen keittiössään kesäkuussa 2015.
Toukokuussa 1947 muuttivat vastavalmistuneeseen yhden perheen toimihenkilötaloon P-korvessa Leo ja Salme Huuskonen sekä tyttärensä Marja.
Vuoden 1947 loppuun mennessä oli valmiina 25 pientaloa nykyisten Laivarannantien ja Kaivotien halkomalla alueella. Ne oli suunnitellut yhtiön arkkitehti Karl-Gustav Stigzelius. Ensimmäiset oli rakennettu 1946.
Taloilla nimet asukkaiden mukaan
Yhtiön silloisen tavan mukaan saaren teitä ei ollut nimetty, vaan taloilla oli nimi sekä järjestysnumero. Nimet annettiin pääasiassa ensimmäisten asukkaiden mukaan, joko sukunimestä johdettuna, tai joskus etunimistä. Huuskosten talon nimeksi tuli yksinkertaisesti Huuskola. Seuraava talo ylöspäin oli Ollilla, koska siellä asui ensimmäisenä Olli Sampion perhe. – Kun Olli sitten pian kuoli, Sirkka Sampio, poikiensa Vesan ja Sepon kanssa, muuttivat ”Aravalle”, (As Oy Selkälahti) muisteli Salme.
Ensimmäisen asukkaan muuttaessa valittu nimi jäi pysyväksi, vaikka talon käyttö olisi jäänyt lyhyeksikin. Niinpä seuraava talo Huuskolasta Laivarannantien risteykseen suuntaan (nyk Parviaisentie 24) jäi Heimolaksi, kun talon ensimmäinen asukas oli Heimonen. Talossa asuivat sittemmin pitkään Fagne ”Japu” ja Helmi Södergård, sekä lapsensa Ella ja Kaius, joten talon nimeksi olisi voitu vaihtaa ehkä Japula.
Leo oli koulutukseltaan teknikko ja toimessa suunnittelijana, eli saarten arkikielellä ”piirrustuskonttorissa”. Ennen muuttoa Peekorpeen Huuskoset asuivat Hoppulassa, nykyisen Sorvaajantien varrella. Samassa talossa toimi pitkään myös apteekkia edeltänyt lääkevarasto, Muuramen Apteekin alaisuudessa.
Huuskosilla oli ollut vaihtoehtona samalla kohtaa Kaivotien puolella ollut talo. – Leo kävi katsomassa ja kertoi, että se on ihan samanlainen, paitsi ettei ole kellaria. Minä tietenkin halusin sitten tämän, kertoi Salme.
– Kun tänne Huuskolaan tultiin, niin tämähän oli kuin taivas siihen nähden, muistelee Salme. Tilaa oli. Iloa ei vähentänyt se, että P-korven taloissa ei pitkään aikaan ollut vesijohtoja, vaan käyttövesi tuotiin yhtiön tankkiautolla. – Saavi oli tuolla portin pielessä ja Petteri Kuokkanen ajoi vesiautoksi nimettyä tankillista kuormuria. Viemäri oli, mutta WC puuttui, piharakennuksessa oli ulkohuone.
Siihen vaihtoehtona olleeseen taloon (nyk Kaivotie 3) muuttivat sitten Salkkiot. Heidät tunnettiin saarilla myös Pellonpäässä sijainneen kahvila. Salonseuran (arkikielellä Saluuna) pitäjinä, osa tilasta oli kioskina ja siinä toimi myös Säynätsalon Matkahuolto. (Pellonpää sijaitsi nykyisen Kassatalon paikalla ja Saluuna päädyssä Perälän suuntaan)
Joskus talon nimi lyhennettiin sukunimestä. Heimolaa vastapäätä Kaivotien puolella asui palopäällikkö Helakorpi ja talon nimi oli Korpela. Sitä vastapäätä asuneen työnjohtaja Kuuselan talo oli nimeltään yksinkertaisesti Kuusela, Salme Huuskonen muisteli.
Vesiauton ohella yhtiön palveluun kuuluivat myös polttopuut. Ne tuotiin pihaan ja Emil Paananen kävi ne heittämässä liiteriin. – Minä onneton en tiennyt, että Eemille piti aina keittää kahvit, muistaa Salme. – Kun hän oli ensimmäiset puut heittänyt liiteriin, hän tuli sisälle istumaan. En ymmärtänyt, miksi. Sitten joku naapuri valisti, että kai tarjosit Eemille kahvit. No, enhän ollut tiennyt. Myöhemmin sitten, kun huusin, että kahvi on valmista, Eemi jätti heti puiden heittämisen sikseen ja tuli kahville. – Jatkoi sitten kahviteltuaan.
Viimeisenä valmistui Pekka Laineen talo
Saapumisjärjestys on jäänyt Salmen mieleen. – Kun me tulimme, tuo puoli oli jo kokonaan valmis, sanoo Salme viitaten pohjoispuolen aituuksiin. Huuskolan jälkeen nousi mäkeen etelän puolelle Ollila. Viimeisenä toimihenkilötaloista valmistui jo alkujaan tumman punaiseksi maalattu talo Virilä (nyk Kaivotie 2), pitkään Pekka ja Aili Laineen perheen koti. – Hän oli suunnittelija samoin kuin Leo oli. – Hieman ennen sijoittui siihen vastapäätä talo, jonne muuttivat aluksi Reino ja Hellä Laaksonen, myöhemmin pitkäksi ajaksi Hartikaiset.
Salme lasten kanssa pihalla 50-luvun alkupuolella. Takana mäellä Puustelli.
P-korven käsitteisiin kuului sana ”aituus” eli tavallan kortteli. Neljän tai viiden talon ryhmät oli aidattu, mutta talojen ympärillä ei ollut aitoja. Neljän suurkorttelin ulkopuolelle nousivat vielä Puustelli sekä siitä pohjoiseen messuesittelyissä käytetty vähän pienempi talomalli, jossa asui pitkään teknikko Eimala.
Auringossa Huuskolan eteläseinustalla Kaijan, Erkin ja Marjan kanssa.
Pohjoispuolen läntisestä aituudesta Salme mainitsee Pekka ja Katri Pasasen Pasalasta. – Myöhemmin siinä asui sitten pitkään Rautavuoma. Pohjoispuolen itäisen aituuden ensimmäisessä talossa (nyk Kaivotie 12) – asui vuosikymmeniä P-korven talojen rakennuspiirustusten tekijä Aarne Kemppainen. Salme kertoo, että talon nimi oli kuitenkin Arola, siinä ensin asuneen ylimestari Antti Aromaan mukaan. Muutaman vuoden P-korvessa ollut Eero Levä jätti hänkin nimensä alueelle. Ihan alhaalla sijaitsee nimittäin Eerola. – Siellä sitten myöhemmin pitkään asuivat Toikkaset, muistaa Salme. Etunimensä talon nimeen Peekorvessa jätti myös sosiaalipäällikkö Ake Kuosmanen, jonka mukaan nimettiin Akela (nyk Kaivotie 11). Talon pitkäaikaiset asukkaat yhtiön omistusaikana olivat Vilho ja Sirkka Teräväinen.
Omenapuita sai vain aluksi valmistunut pohjoispuoli
Talojen rakentaminen työsuhdekäyttöön oli yhtiöltä viisasta ja alempaa keskijohtoa sitouttavaa henkilöstöpolitiikkaa. Ihan aluksi lahjoitettiin (20-luvun Hanna Parviaisen perinteen mukaan kai) myös pihoihin omenapuut. – Tuo pohjoispuoli sai vielä omenapuun ja marjapensaita, mutta me emme enää saaneet sellaisia, muistaa Salme.
Saarten luokkajaosta on kirjoitettu aivan tarpeeksi, mutta todettakoon, että P-korpi oli ”herrojen aluetta”, kun taas Laivarannan rivitalot työntekijöiden asuttamia. Nykyisen Parviaisentien länsipuolen rinteen taloissa asui sitten taas työntekijöitä.
Mutta ”herrojenkin piirissä” oli sisäinen jako. Toimihenkilötaloissa asui työnjohtajia tai asiantuntijoita, nykykielellä alempaa keskijohtoa. Ylempää keskijohtoa ja osastopäälliköitä oli sitten ns kiinalaistaloissa P-korven reunarinteellä. Sieltä tapahtui muuttoliikettä Virkalaan. Ihan mäen päällä oli nykyisen Kerhotien päässä oli Notkoselkä, jossa asui konttoristeja.
Yhtiön asutuspolitiikassa P-korvessa oli poikkeuksena Jallu Ojalalle rakennettu Sopula. Ojalan perhe oli 40-luvun lopulla saaren suurimpia ja johtaja Brommels arvosti häntä. Ainakin kerran Brommels oli ihan henkilökohtaisesti vienyt suuren joululahjapaketin Ojaloille. Tai sen oli tietenkin kantanut johtajan vanavedessä autonkuljettaja Huttunen. Hieman epävarman tiedon mukaan, kortissa ilmaistiin lahjan olevan ”saaren ensimmäiseltä perheelta saaren suurimmalle perheelle”.
-Kyllähän luokkajako oli ankara. Työntekijäperheissä sanottiin usein, ettei ”herrojen kakaroiden kanssa” saa leikkiä…Minä en pitänyt luokkajakoa,..meille sai tulla kuka vaan ja Marja sai mennä mihin vain, korosti Salme.
Marja Huuskonen oli paikalla jutunteon aikana ja kertoi käyneensä esimerkiksi Niemisen Annelin luona laivarannassa usein. – Tosin niissä kodeissahan oli yleensä aina joku yövuorolainen nukkumassa, joten ei siellä paljon sisällä voinut olla, Marja lisäsi.
Kodin ja lasten parissa
Salme Huuskonen teki perheenemännän uran, jossa keskeisiä olivat koti ja lapset. Työssä yhtiöllä hän ei ollut.
P-korven päivää rytmitti se, että tehtaalta ja konttorilta tultiin usein kotiin lounaalle. Vaikka konttorin kerholla saattoi lounastaa, useimmat kävivät kotona syömässä. Konttorilla oli senkin takia poikkeuksellisen pitkä puolentoista tunnin lounastauko. Suuri osa P-korven talojen isännistä oli kuitenkin työnjohtajia, jotka olivat vuorotyössä ja ruoka-ajat vaihtelevia.
Salme oli pitkään saaren Martoissa, mutta ei ollut perustajajäsen. – Lapset olivat pieniä enkä mennyt heti mukaan, vaikka mm silloin lähellä asunut Berit Sundblad kyllä pyysi. – Sitten kerran kun Laineen Aili oli liittynyt, menin.
Säynätsalossa kotien arvotaustaa heijasti se, mitä lehteä tilattiin. Huuskolaan tuli Uusi Suomi. – Keskisuomalainen tilattiin vasta US:n lopetettua, totesi Salme. Postiluukusta tipahti myös Kotiliesi. – Lainasin sitä sitten monille, joille ei tullut.
Kasvatuksessa oli varmaan senaikaisen Kotilieden henkeä. Jos nyt kasvatusta edes tarvittiin. Jotenkin näytti (näin aikalaiskokemuksena tien toiselta puolen) siltä, että Salmen ja Leon lapset Marja, Erkki ja Kaija olivat mallikelpoisten kansalaisten kasvulinjalla alusta saakka ilman muuta.
Salme kertoi saaneensa tunnustusta kirkkoherra Nuottamolta (khra saarilla 1953-1964). -Menin hakemaan virkatodistusta johonkin ja Nuottamo sanoi ”Sinulla on hyvin kasvatetut lapset”. Todettakoon, että tuollaisen tunnustuksen painoarvoa lisää, että avoimesti myönteisiä lausuntoja saarelaisista kyseinen kirkkoherra antoi yleensä vain tarkan, ja ehkä piinallisenkin, harkinnan jälkeen. (Myönteiset lausunnot ihan vain suhdetoimintana olisivat sen ajan arvomaailmassa olleet väärinkin.)
Kodin pihalla 50-luvun lopulla. Kuva palauttaa mieleen sattumoisin sen, että P-korven talot olivat pitkään ilman varsinaista maalia, mikä näkyy laudoituksessa. Yhtiö kai säästi.
Olympiakylään meinattiin, muttei menty
P-korvesta ei paljon lähdetty, ei varsinkaan tekemään omakotitaloja. Poikkeus oli ns Olympia-kyläbuumi. P-korpelaiset ostivat tontteja Kinkomaalta, kaupunkiin vievän tien vasemmalle puolelle jäävältä alueelta. Myyjänä oli Ahvenlammen tilan isäntä.
– Kemppainen oli sieltä ostanut ja Leokin innostui. Molemmat ehtivät tekemään sinne saunan, mutta taloa ei tehty. – Myimme sitten sen tontin ja saunan 70-luvun alussa, ja saimme siten rahaa tämän ostamiseen, kun yhtiö myi.
Sinne Olympiakylään taisi ainoana muuttaa täältä lopulta vain rouva Nordberg. – Hän oli valoisa ihminen ja jutteli kaikkien kanssa. Nordberg oli yhtiön johdon sihteerinä ja laajasti kielitaitoinen. Hän sisusti talonsa Olympiakylässä hieman alppimajan tapaan.
Asioimaan keskustaan tai Aravalle
P-korven perheenäitien arkeen kuului tietenkin käynti kaupassa. – Minä kävin pääasiassa Perälässä, mutta kyllä Mäki-Matissakin, en siinä estettä nähnyt. – Ruoka-Aitassa vähemmän. (Haastattelija yrittää palauttaa mieleen, mikä oli talon nimi ja Salme opastaa, että talo oli Pellonpää. Juuri niin.) Samassa talossa olivat myös elokuvateatteri Kino, Hokkasen kemikaali- ja makeiskauppa sekä mm aiemmin mainittu Matkahuolto. Salme mainitsee myös vastapäätä sijainneen Itikan kaupan. Vuonna 1953 valmistuneen Aravan alakerrassa toimi SOK:n myymälä. – Kävin siellä myös. Aravalla oli myös hyvä pyykkitupa, suurine koneineen. – Ei tarvinnut enää mennä Isolle Saunalle pyykin kanssa.
Oinaan matkat
Huuskosilla oli suurehko hytillinen moottorivene. – Vesikukka tuosta Seppälästä oli jostain saanut merikelpoisen veneen suunnitelmat. Niitä sitten vähän muunneltiin – ja molemmille perheille valmistuivat lähes samannäköiset veneet 50-luvun lopulla. Veneet erotti ainakin siitä, että Huuskosten aluksessa olivat Oinaan sarvet. – Leo oli horoskoopissa Oinas, Salme taustoittaa.
Leo Huuskonen ja Oinas Juurikkasaaren sillan katveen venevalkamalla.
Leo Huuskonen kuului saaren urheilukalastajiin. Syystä tai toisesta parhaat kalavedet olivat yleensä kaukana Vanhan selän tuntumassa. – Sinne jo menomatka kesti pari tuntia.
Kaikilla urheilukalastajilla ei ollut omaa pitkän matkan venettä ja apajille mentiin usein hinauksessa. Tässä Huuskoset Jormakan veneen kyydissä.
Kallioinen niemi ns Pikku-Saunan rannassa oli retkikohde saarella. Marjan, Erkin ja Kaijan takana häämöttää Laivasilta.
Huuskola alkuperäisessä asussa
Huuskola on säilynyt ulkoilmeltään lähes alkuperäisessä asussa, ikkunat on uusittu. Moniin P-korven taloihin on tehty esimerkiksi suuria kuisteja tai laajempiakin lisukkeita eikä kaikkia taloja enää alkuperäisiksi tunnista. Salme kertoo, että äskettäin tehdyssä ”Huuskolan” kattoremontissakin hänen lapsensa valitsivat tiilikaton Museoviraston ohjeiden mukaan.
70-luvun alussa yhtiö möi P-korven talot asukkaille. Tuolloin myös paljon vaihdettiin taloja. Ei ostettu omaa vaan toinen lähistöltä. Yhtiön omistuksen aikana tyhjinä olleisiin korttelin päätyihin voitiin rakentaa.
Juttu on ilmestynyt alun perin 11.8.2015 Säykki-lehdessä. Nettiversiota varten kävin Huuskolassa 2.6.2015.
Olimme viimeksi keskustelleet pitempään vuonna 2005 – ja silloin Salme kertoi, kuinka hyvin taloon asennettu alkuperäinen kamina toimi. – Nyt kamina on joutunut käyttökieltoon, ”nuohoojan toimesta”, Salme kertoi.
– Niin. Aika kulkee nopeasti, sanoi Salme, mutta lisäsi perään valoisasti ”täällä yhä olevansa”.
Salme Huuskonen kuoli alkuvuodesta 2018.
Salme Huuskonen ja Huuskolan alkuperäinen Enson nimi- ja numerolevyke. Saarella ei ollut ennen 70-lukua katuja, vaan postiosoitteina olivat talojen nimet.
Kuvat Salme Huuskosen kansioista.
Pitkän linjan Säynätsalo 